Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Perkon väittämät perustuvat sitkeään vakaumukseen ja yhteen kakkaraan. Meikäläisen muutamaan miljoonaan katkaisuleikkaukseen ja mitattuun pölkkyyn.
….ja se kannolta otettu kakkara johtaa aivan eri tulokseen verrattuna rinnan korkeudelta otettuun. Puhumattakaan siitä ,että olisi mitattu edes yksi kokonainen runko. Motomittauksessakin luotettavaan lopputulokseen päästään vasta silloin,kun aloitetaan mittaus rinnan korkeudelta.
Suomeksi sanottuna Perkon otanta on liian suppea antaakseen luotettavan lopputuloksen. Ei edes sinne päin.
Kun perusasiat eivät tunnu Perkoa kiinnostavan, kertaan niitä jälleen muille. Jk-:ssa puun kehitys taimesta tukkipuuksi kestää 100-120 vuotta johtuen siitä, että taimen kehitys 1,3 metrin mittaan kestää aluskasvoksena 49-50 vuotta.( tutkittua tietoa) Taimia ei myöskään synny tasaisesti joka kohtaan . Toisaalle liikaa ja toisaalle ei ollenkaan, joten hoitotarvetta on tai tarvetta täydennysistuttaa. Muuten puustopääoma supistuu vähitelleen johtaen vajaatuottoisuuteen ja lopulta avohakkuuseen.
Turvemaillakin, joita nyt ollaan tarjoamassa jk-menetelmän piiriin, on jaksollisella menetelmällä on päästy vähintään 50% parempiin kasvutuloksiin jatkuvaan kasvatukseen verrattuna. Eli viimeinenkin oljenkorsi jk- menetelmän puoltamiseksi on pettänyt. Kun edellä kerrottu on ymmärretty ja sisäistetty , ei edes millään korkokikkailuilla voida osoittaa jk:ta jaksollista edullisemmaksi menetelmäksi. Perko toki voi jatkaa matkaansa entiseen malliin omassa kuplassaan. Fiksummat valitsevat paremman vaihtoehdon. Toiset tyytyvät hukkaamaan mahdollisuutensa.
Taimikonhoidolla ja ensiharvennuksilla ratkaistaan puuston säänkestävyys. Näitä kumpaakaan ei jk-ssa tehdä. Puiden on oltava kaikissa kasvun vaiheissa sopivassa tiheydessä. Ei liian tiheässä eikä liian harvassa.
Jk:ssa taimi on 40-50 vuoden iässä pituudeltaan 1,3 metriä. Ei ole vaikea arvata ,mikä on juurten kunto. Kun taimi kasvutilaa saatuaan alkaa kasvaa , se kasvaa vain pituutta ja oksat leveyttä. Juuret kehittyvät hitaammin ja sellaiset puut ovat erittäin herkkiä tuulituhoille.
Ajallaan käsitelty jaksottainen metsä kehittyy kaikissa vaiheessa tasaisesti sekä juuriensa, että pituutensa ja paksuutensa osalta. Juurien kehityksen kannalta taimivaiheen häiriötön kehitys on perusta myöhemmälle säänkestävyydelle.
Aukkoja tehtäessä kannattaa miettiä , hakkaako koko päätehakkuukelpoisen alueen kerralla ,vai osissa. Kertarykäisy saattaa olla parempi vaihtoehto. Tuulelle altista isoa metsää ei kannata jättää pystyyn. Parempi rajata aukko suoraan nuorempaan metsään tai taimikkoon.
Ajelin eilen illalla Vantaalta Keski-Suomeen. Ilma oli kohtalaisen sakeana lunta ja tuultakin riitti. Yksi tukkkirunko oli kaatunut lähitienoolla tien yli ja onneksemme korjattu pois tieltä. Törmäys siihen ei olisi ollut pois suljettu vaihtoehto, vaikka hiljaa ajettiin. Pyry oli tuolloin pahimmillaan ja runko köllähtänyt sopivasti nyppylän taakse. Näkyväisyyttä vain muutama metri.
Tänään polkaisin reilun kympin lenkin metsäteillä. Tuulikaatoja näkyi kymmenittäin vähänkin isompien tuoreiden aukkojen etelä-ja lounaisreunoilla. Hajatuhoja löytyy enemmän kun tarpeeksi.
Sähkökatkot eivät ole vaivanneet omalla kohdalla. Niitäkin on varmasti pitäjällä esiintynyt.
Kun ostotoimari kiertää palstan ja pitää gepsin urapiirron päällä, on palsta rajattu varmasti oikein. Sama juttu palstalle johtavan uran kohdalla. Jos puolestaan käytetään osittain paikkansapitämättömiä metsaan.fi- kuviotietoja rajauksen pohjana, voi syntyä huomattaviakin virheitä. Osa kuviosta saattaa olla jotakin aivan muuta ,kun kuviotiedoissa on ilmoitettu. Konehenkilö käsittelee kuitenkin sen alueen, mikä työkarttaan on rajattu.
Jos vielä ajokonekin seikkailee missä sattuu, ei kaikki ole mennyt lähellekään oikein.
Suosittelen sekä ostotoimarin, konekuskin, että isännän yhteistä kolmikantaneuvottelua siitä ,mikä on kiikastanut. Loppullisesti asia selviää vasta sen jälkeen . Pikkuisen on ollut sellainen kutina , että syyllinen on jo ennakkoon päätetty ja korvauksien saamiseen haetaan tukea yleisellä keskustelupalstalta,vaikka asiat on ratkaistavissa asianosaisten kesken. Vain heillä on asiasta oikea tieto käytettävissään.
Tiedän , että Bezzaa harmittaa, mutta asianosaisia on hyvä edes kuulla ennen tuomion julistamista ja keskustella mahdollisista korvauksista vasta sen jälkeen.
Epäselväksi jäi ,oliko maanomistaja reklamoinut ennen hakkuuta myös virhellisesti rajatusta leimikosta. Usein yhteen leimikkoon on yhdistelty keskenään hyvinkin erilaisia kuvioita. Pahimmillaan lähes taimikoita, joten konekuski on toiminut ohjeen mukaan ,mikäli ei ole ylittänyt karttaan merkittyjä rajoja. Sekin jäi epäselväksi, oliko ostotoimihenkilö piirrellyt uuden reitin pelkän puhelinkeskustelun perusteella käymättä paikalla. Vanha”hyvä” ura saattaa olla osittain jopa käyttökelvoton, jos sihen on jäänyt painumia edellisen korjuun jäljiltä. Ne eivät välttämättä parane, kun kulunut syksy on ollut harvinaisen märkä. Siinä tapauksessa on yritettävä toisesta paikasta, joka kantaa paremmin ja johon on otettavissa hakkuutähteitä kantavuutta parantamaan.
Vmt:lle totean , että mielipieisiini ei vaikuta politiikka. Ainoastaan käytännön kokemukseni, joita on kertynyt motohommista yli 35 vuoden ajalta ja muutamilta vuosilta edellisen lisäksi omista metsistäkin.
t. MTK:n peruskurssin käynyt proletaari.
No ei tässä mitään syyllisiä etsitä, vaan syitä ,miksi vahinko on tapahtunut. Lisäksi käsittelin keinoja, joilla ongelmilta vältytään.
Kun korjuusuunnitelma on aukoton, urat oikeissa paikoissa hyvin merkittyinä ja palsta raivattu hyvin ennakkoon , ei tarvitse käynnistellä jälkipelejä. Valitettavasti näissä jälkipeleissä konekuski todetaan helposti syylliseksi ja muut osapuolet pesevät kätensä. Raakkujupakka esimerkkinä. Pahin roisto oli työmaata lopetteleva ajokonekuski.
No tässä oli edustava esimerkki siitä ,miten pelkkä puhelimessa sopiminen toimii. …
Kun tullaan pimeällä ja varhain aamuulla aloittamaan työmaata, pitää kaiken olla selvää. Harva isäntä ilahtuu, jos kuski soittaa neljältä aamulla, että pitäisi tulla oppaaksi. Tunnit alkavat juosta silloin ,kun kuljettaja on työmaalla ja koneen seisottaminen maksaa tuntia kohden satasesta ylöspäin. …ja entäpä jos isäntäväki ei ole tavattavissa ,kun työt alkavat? Silloin toimitaan niillä parametreilla, jotka ovat käytössä ja näytöllä.
Toki rakentavaa keskustelua asioista voi ja pitääkin käydä, mutta korjuusuunnitelma on oltava aukottomasti valmis ja kirjallisessa muodossa siinä vaiheessa, kun työt aloitetaan.
PS. Jokainen voi lähteä vieraaseen metsään pimeällä suunnistamaan keinovalon avulla. Huteja sattuu kilpasuunnistajillekin puhumattakaan vähemmän kokeneista konekuskeista. Jonkun kivikon tai tiheikön kiertäminen voi ohjata hetkeksi aivan väärään suuntaan.
….motokuski on yön pimeydessä rymynnyt….
Homma ei ole alkuunkaan niin simppeli kun annetaan ymmärtää. Yön pimeydessä ei kierrellä jalan pitkin metsiä ja suunnitella ajouria. Ne keikat tekee ostotoimihenkilö tai korjun suunnittelija valoisaan aikaan. Jos ura on tarkoitus siirtää korjuuohjeessa poikkeavaan paikkaan, se on myös merkittävä selkeästi ja vahat merkinnät poistettava. Motokuski ei ole ajatustenlukija eikä ennustaja. Erityisesti pimeään aikaan työskenneltäessä on merkintöjen oltava salkeitä ja yksiselitteisiä. Pelkkien puhelinohjeiden perusteella voi syntyä vääriä tulkintoja ihan inhimillisistäkin syistä. Esim. jos ohjeita jaellaan kesken remontin, voi puolet viestistä mennä kuljettajalta täysin ohi, kun on muuta kiireellistä asiaa mielessä.
Itsekin olen saanut isänniltä esityksiä , jotka eivät vastanneet korjuuohjeita. Isäntäkin osoittautui joskus henkilöksi, jolla ei ollut edes omistusoikeutta tilaan. Senkin takia muutokset ohjeisiin on tehtävä aina ostotoimihenkilön kanssa ja varmistettava, että ehdotukset päätyvät varmasti korjuuohjeisiin.
Olihan soppa , kaksi uraa varastolle ja kuvio poiirretty väärin. Ei ihme jos motokuski on tehnyt vääriä valintoja.
