Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset

Minulla kävi aikanaan ”mallikkaan”aluskasvoksen kohdalla niin , että kuitukokoon päästyään jokaikinen runko oli tyvestä laho. Vahinko todettiin kasvun pysähdyttyä kuin senään. Luontaisia taimia jätettiin tarkoituksella loppuunajetun jk-rääseikön  yhteen kulmaan , kun näytti siltä ,että luontaista taimianesta on riittävästi. Istututetut taimet ajoivat kuitenkin kasvussa nopeasti ohi. Ensiharvennuksessa jouduttiinkin tekemään pienaukko luontaisesti syntyneen puuston kohdalle . Istutettiin vielä silloinkin kuuselle autuaan tietämättöminä maannouseman mahdollisista vaikutuksista tulevaisuudessa. Tapahtuma opetti kerralla ,mitä tapahtuu,kun aletaan kasvattaa uutta metsää neljäkymmentä vuotta juroneista luonnontaimista. Tällaisiahan ne jk:ssa käytettävät  ”lupaavat” luontaiset taimet pyrkivät olemaan. Lupaavat paljon ,mutta antavat vähän.

Vielä tuosta harvennusten vähentämisestä. Eikös jk:ssa peuhata metsässä kahdeksan vuoden välein ? Varsinaisia harvennuksia tehdään yleensä vain kaksi tai yksi jaksottaisen menetelmän puolella. Jk on siis käytännössä myös jatkuvaa ja liian tiheään toistuvaa harvennusta, jonka seurauksena puustopääoma hupenee.

Sanottakoon ,että Anneli on henkilön suhteen jäljillä…

140 ärrälle on kerrottava ,että nämä sitkeimmät jk:n kannattajat ovat sitä katkeroitunutta joukkoa ,joka ei suostu tarkistamaan askelmerkkejään ,vaikka mitä tapahtuisi. Jääneet asemalle ja kehityksen juna loittonee kovaa vauhtia.

Lisään vielä sen verran ,että uudistelin aikanaan itsekin kahdeksan hehtaaria jk- jätöksiä ilmaisten taimien avulla ja sen hetkisillä menetelmillä. Työlästä oli ,muttaa menetelmän vaihtaminen kannatti. En sen kokemuksen perusteella suosittele ketään tarttumaan koukkuun, jota  jk- apostolit ovat auliisti ja paatoksella tarjoamassa. Pitäkööt sen lajin vain omanaan.

Aika huteralla pohjalla tuo jk todellakin on. Perkokin alkaa vain v…lla, kun aletaan olla asian ytimessä ja ryhdytään kyselemään oikeista asioista. Kun argumentteja ei löydy , aletaan nimitellä kysymysten esittäjää samalla tavoin, kun täysiverinen trolli tiukassa paikassa toimii.

Jk on katkeroituneiden ja itsepäisten metsätaloudessa sivuraiteille joutuneiden temmellyskenttä. Rattailta on tiputtu puoli vuosisataa sitten. Kehitystä ei  seurata eikä rattaille haluta takaisin.

Keskustelin joku aika sitten vannotuneen ,mutta viime aikoina käsityksiään loiventaneen jatkuvan kasvatuksen pioneerin kanssa. Hänen isänsä oli aikanaan kokenut karvaan pettymyksen, kun hänet oli pakotettu uudistamaan huonoon kuntoon päätyneen metsänsä avohakkuulla. Tuohon aikaan maata ei vielä yleisesti muokattu uudistamisen yhteydessä . Taimet istutettiin kolmantena vuotena avohakkuusta pahasti heinettyneeseen aukkoon. Kolme vuotta oli takaraja.

Heinäystä ei vielä tunnettu ,joten suurella vaivalla istutetut taimet tukehtuivat suurelta osin heinien alle. Uudistaminen epäonnistui ja homma oli uusittava sillä uhalla, että tilan metsät laitetaan ”lukkoon” . Seuraavat taimet laitettiin heinän ja kehittyneen risukon sekaan lähes kymmenen vuoden kuluttua avohakkuusta. Tuloksia voi jokainen vapaasti arvailla.

Edellä kerrotusta tilanteesta juontaa juurensa todennäköisesti Perkonkin kohdalla allergisuus avohakkuille. Finaaliin saatettu jk -alue ei ole häävi uudistettava. Sitä tampataan, epäonnistutaan ja tampataan. Syyllinen tilanteen kehittymiseen löytyy kuitenkin peilistä.

Jaksollinen kasvatus on kehittynyt   merkittävästi 50 vuodessa . Avohakkuuseen tulevat kuviot valmistellaan hyvissä ajoin. Turha ryönä poistetaan alueelta ennen hakkuuta töiden helpottamiseksi ja hillitsemään lehtipuuvesakon kehittymistä tulevalle uudistuskohteelle taimikkovaiheessa. Maa muokataan sopivasti heti hakkuun jälkeen ja jalostettu taimiaines laitetaan kasvamaan parhaimmillaan jo samana vuonna, kun hakkuu on tehty. Aukko ei ole mahona vuottakaan ja maahan päätyy jo vuoden tai kaksi kasvanut taimi. Uuden kasvun osalta tapahtuu varma ja lentävä lähtö .

Uudistusalalla ei ripeän toiminnan seurauksena tarvitse painia heinän kimpussa ja vesakkokin on helppo pitää kurissa, kun sille ei anneta etumatkaa. Lisäksi , mikäli vesakko raivataan vuosi tai kaksi suosituksia aikaisemmin, työmäärä kutistuu 10-25% verrattuna siihen ,että on toimittu yleissuositusten mukaan. Tarve on se seikka, joka ratkaisee ajankohdan .

Kun taimikko saadaan hyvään kasvuun, tarvisee vain katsella ja ihmetellä nopeaa kehitystä tukkimetsäksi. Puille löytyy ostajia jonoksi asti, kun on ,mitä ottaa ja toimet voidaan toteuttaa rationaalisesti.

Jatkuvaan kasvatukseen suuntautunut sitävastoin näkee painajaisia metsänsä taantumisesta ja väistämättömästä uudistamisesta ,jossa taimet joudutaan istuttamaan heinettyneiseen maahan  (puuton aro) ,joka kasvaa miieluummin aivan jotain muuta, kun sitä, mitä sinne on jouduttu istuttamaan. Ja varmasti kasvaakin, jos ei tamppaa, tamppaa ,tapppaa ja vielä kerran tamppaa.

No itse kukin ristinsä kantakoon. Alussa mainittu henkilökin myöntää, että hänen jk:n kannatuksensa perustui vanhentuneisiin kokemuksiin. Nykytiedon pohjalta jaksottainen menetelmä tuntuu paremmalta. Isäntä on ottanut jo päättäväisiä askeleita jaksottaisen suuntaan . Näin siitä huolimatta, että henkilö on kirjoittanut aikanaan jk:ta puolustavan kirjankin. Lustojakin on mittaillut elämänsä aikana varmasti enemmän ,kun Perko. Niiden tuloksena jk-tilan puuston keskikasvuksi on saatu 7m3/ ha/vuosi. Tämä on menetelmän huippuosaajan saavutus. Työtä on joutunut senkin saavuttamiseksi tekemään.

No kerropa nyt miten  taloudellista on käyttää puun kasvattamiseen myyntikelpoisen tukkipuun mittoihin sata vuotta tai yli,jos vaadittaava tulos on saavutettavissa 50 vuodessa. Jk:n tukin alkuhan on 50 vuodessa vielä taimiasteella ja toipuu jos toipuu kasvamaan tukiksi asti.