Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Jep. Ja sama ”ominaisuus” aikaisemmissa vuosimalleissa. 565 :n oli ensimmäinen traktori jolla aloittelin polvenkorkuisena äestystöitä jos ei lasketa ”rattilukon” virkaa Steyrillä sonnanlevityksessä 6-vuotiaana. Kaikki nämä oikeita koneita Kiinan himmeleihin verrattuna.
Minullapa on ”pappatunturi” mallia eko ja kulkee ihan lihasvoimalla…
Noista Kiinan vempaimista voi hyvällä syyllä sanoa ,että moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkaa sisältä. Pysyvät ehjänä vain kuvauksista.
…tuosta zetoristaA25.
Kaksi isäntää ajelin peräkkäin traktoreillaan 50- luvun lopulla. Toisella alla ”setori” ja toisella ”velimatti”. Setori sanoi ” tästäkö, tästäkö, tästäkö, tästäkö..” Valmetti perässä sanoen ” niin… , niin… ,niin ,niin”. Joka on näillä ajanut , tietää , mistä on kysymys.😄
Kysypä niiltä ,jotka eivät ole saaneet odotuksistaan huolimatta risujaan kaupaksi. Paljon kohteita on päätynyt pelkästään ennakkoraivattaviksi. Kaksikolmannesta runkoluvusta on kaadettu maahan ja lopusta on kertynyt harvennettaessa niukasti lähes alamittaista hoikkaa kuitua . Rästikohteet ovat rästikohteita eivätkä ne muuksi muutu. Rästien kasvattaminen ei pitäisi kuulua metsätalouden päätavoitteisiin.
Tuo illuusio on haihtunut niiltä ,jotka kuvittelivat saavansa risunsa kaupaksi ,mutta ovatkin joutuneet kaatamaan kepit maahan ennakkoraivauksissa ,jotta saavat puunsa kaupaksi. Läheskään kaikkialla ei ole energiapuulle kysyntää. Palstojen pieni koko ja logistiset haasteet rajaavat suurimman osan ”potentiaalisista” kohteista 0-rajan huonommalle puolelle. Järeämmän energiapuun kohdalla markkinat vetävät paremmin.
Tavoitetta on syytä kirkastaa siten ,että markkinoille tuotetaan tavaraa , joka kelpaa useampaan käyttökohteeseen. Entäpä ,jos kuitupuun kysyntä sakkaa? Sitten on tarjolla paksumpaa puuta yllinkyllin energiakäyttöön ja hoitamattomat risukot jäävät luonnon armoille. Ja kuten olen useaan kertaan todennut, tienvarsien energiapuukasat näyttävät jo aivan toisenlaisilta verrattuna 20 vuoden takaiseen tilanteeseen. Tukkeja eikä järeää kuitua paljon näkynyt 20 vuotta sitten rankojen joukossa. Nyt näkyy jopa niin ,että heikompaa hirvittää.
Kun vielä mennään kalustopuoleen ,en usko ,että giljotiineja kauaa näkyy nuorissa metsissä. Jos ne eivät tuota riittävää tuloa korkeasuhdanteessa ,vie lieväkin taantuma pohjan pois koko hommalta. Pienpuun käsittelyyn erikoistuneita yrityksiä on lopettanut toiminnan heikon kannattavuuden takia ja jatkoa on luvassa. Mitä johtopäätöksiä tämän perusteella tulisi tehdä energiapuun tulevaisuudesta?
Kehvelille
…vai olisikohan kyse enemmänkin siitä , että maassa maan tavalla.
Varhaishoitoja tehdään tarpeeseen nähden vain kolmannes ( tuettua) ,mutta pientä nousua aktiivisuudessa on havaittavissa. Ei ne rästit vähene , jos kannustetaan ”hoitamaan” taimikot energiapuuvaihtoehdon kautta, jossa työt tekevät toiset ja kulut muuttuvat tuloiksi kirjoittamalla nimi hakkuusopimukseen. Sillä ei niin väliä ,mihin kuntoon metsä on odottelun seurauksena päätynyt. Se on seuraavan sukupolven murheita samalla tavoin ,kun tilanne finaaliin harvennetussa jk-metsässä.
Lainaus Metsälehdestä n:o 9/ Mikko Häyrynen
”Metsänomistajat voivat onnitella itseään, että hyvät hinnat (energiapuu) kannatti ottaa ,mutta paluu normaalimpaa ei ole pahasta. Kestävämpää on ,että markkinat palkitsevat hyvästä työstä, eivät tekemättömyydestä”.
Visalle totean , että ”omat syyni” perustuvat ihan käytännön kokemuksiin siitä, kuinka ihmiset antavat taimikoidensa mennä pilalle valitsemalla lyhytnäköisesti energiapuun tuottamisen ainespuun tuottamisen asemasta.
Energiapuuta tarvitaan ,enkä sen käyttöä ole vastustamassa. Sitä ei kuitenkaan ole järkeä tuottaa taimikonhoidon kustannuksella.
Kokopuu on häviävä tavaralaji siinä vaiheessa ,kun energiapuun kysyntä vähenee. Väheneminen on alkanut jo , mikäli on uskominen viimeaikaisiin uutisiin eri tiedotusvälineissä. Viikko sitten asia oli esillä Metsä- lehden ensimmäisellä aukeamallakin.
Kokopuun alamäkeä vauhdittaa sekin ,että paksummasta tavarasta tehty hake on laadultaan parempaa ja järeämpää puuta on mahdollista ohjata joustavasti eri käyttötarkoitksiin suhdanteiden mukaan. Nyt näkyy teiden varsilla yhä enemmän oikeaa eri puulajeista yhdistettyä järeää energiapuuta . Kokopuunökköset alkavat olla katoavaa kansanperinnettä. Tässä suhteessa kehitys menee oikeaan suuntaan.
PS. Oli muuten tosi komea se liki tuhannen motin energiapuukasa ,josta ei risuja pilkottanut. Tukkiläpimitta täyttyyi lukuisien pölkkyjen kohdalla mukaan lukien kaikki puulajit. Ei olisi giljotiini pystynyt moneenkaan runkoon.
Pienpuun korjuuseen erikoistuneet yritykset (ml mhy) ovat laittamassa paikoin lapun luukulle Savossa ja Pohjanmaalla. Veikkaan ,että jatkoa seuraa. Energiapuu näyttää olevan päivä päivältä järeämpää karsittua rankaa. Aiheesta lähetin vähän aikaa sitten kuvamateriaaliakin. No niissä kuvissa näkyi vain pintaraapaisu päivän tilanteeseen. Tien varteen oli jälleen ilmestynyt liki tuhannen motin peitelty pino ,joka sisälsi kaikkia puulajeja reilusti tukikläpimittoihin saakka. Ankeita aikoja luvassa kokopuuhun suuntautuneille energiapuuntuottajille. Kokopuukasoja happanee jo teiden varsilla , kun kysyntä on sakannut.
Hakkuutähteiden keräilyssä näyttää olevan myös orastavia ongelmia ja aukkojen istutukset siirtyvät hakkuutähteiden jäädessä keräämättä.