Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Jaksottaisen kasvatuksen kokemuksista/ virheistäkin on mahdollista ottaa opiksi, mikäli on suunnitelmissa siirtyä jatkuvaan kasvatukseen. Karun kasvupaikan alusksvoskuusikko ei ole millään muotoa hyvä juttu, eikä toisaalta rehevämmälle kasvupaikalle jätetty suojuspuuasento ole tae metsän uudistumisesta.
Jk- ta tarjotaan yleismenetelmäksi joka paikkaan, vaikka luontaisella uudistamisellakin on haasteita tarkkaan valituilla ja tarkoitukseen sopivilla paikoilla. Onnistumisprosentti niidenkin kohdalla on vaatimaton 60. Jk:n kohdalla huomattavasti pienempi.
Metsälehti n:o 22/2025 tarjoaa sivuilla 18 ja 23 kokemusperäistä tietoa ,joka kumoaa ”uskovaisten” väitteet jk:n erinomaisuudesta ja taloudellisuudesta totaalisesti. Syytä lukea huolella. Myös niiden, joiden mielestä jaksottaisen kasvatustavan taimikot ”kannattaa ” kasvattaa tiheinä. Sekin myytti tulee perustellusti alasammutuksi.
Petokantojen ” yllättävän” suuri kasvu perustuu samoihin asioihin, mitä tapahtui hirvikannan ja valkohäntien ennakoimattoman suuren kasvun suhteen. Seuranta petti. Kun alettiin perehtyä paremmin tilanteeseen huomattiin, että kehitys oli menossa kovaa vauhtia kohti hallitsematonta tilaa. Onneksi oli valmis organisaatio ja keinot olemassa, joilla kehityksen suuntaa voitiin muuttaa. Hirvikanta puolitettiin ja valkohäntien kohdallakin tilanne alkaa vakiintua. 70 000:n yksilön saalismääristä on tapahtunut roima pudotus ja kovasti näyttää siltä, että kuluvalla kaudella saalismäärät jäävät jo alle 40 000 yksilöön. Tämä ei ole tapahtunut itsestään. On pitänyt tarttua aseisiin monta kertaa.
Petokantojen kasvua ei nykyolosuhteissa ole voitu hillitä. Tilannetta pahentaa vielä se, että aina, kun on saatu määritettyä sopiva tavoitekanta ,” maalitolpat” siirtyvät yllättäin kauemmas. Karhujen ja susien kohdalla asetettu tavoitekanta on käytännössä tuplattu ja saatu kehitys joillakin alueilla ylittämään paikallisten asukkaiden sietokyky.
Pedot lisääntyvät nykyään todella tehokkaasti. Susinaaras synnyttää vuosittain 2-7 pentua ja karhuemon kintereillä kirmailee yleisesti 3-4 pentua. ”Vanhoina hyvinä aikoina” vain yksi. Valkohäntäpeurojen kannan kehitys alkoi viidestä yksilöstä . Vasatuotto max. 2 vasaa/ naaras. Ei kulunut kovinkaan monta vuosikymmentä, kun elukoita oli yli 100 000 yksilöä. Tämä siitä huolimatta ,että metsästys oli mahdollista. Petojen kohdalla ollaan jo siinä pisteessä ,että tilanne karkaa käsistä, jos nyt ei saada kannanhoidollista metsästystä pikaisesti alulle.
PS. Norjassa susia 59-66 yksilöä. Jahti ,jonka yhteydessä on mahdollista kaataa 27 yksilöä, alkaa vastavoimien valituksista huolimatta. Miten käy Suomessa?
Nostokoukku viittasi väärään naapuriin. Ilmansuunta on itä. Sudellekin on muodostunut suojelun seurauksena ”vapaa ekologinen lokero”. Ei ole merkittäviä uhkatekijöitä ja kanta on saanut lisääntyä vapaasti . Enimmillään susinarttu synnyttää seitsemän pentua vuodessa. Siitä koituva riesa on äkkiä iso.
….ja mitenkäs Nostokoukku on piiloutumassa taas perustuslain taakse? Siellä itäisessä naapurissa ihan rajan takana susi on henkipatto. Ennen maksettiin tapporaha. Nyt kun iivanan rahat ovat vähissä, tarjotaan korvikkeeksi hirvilupa tapetusta sudesta. Metsästyksestä huolimatta petoja tulvii Suomeen jatkuvana virtana. Pitäisikö nekin ottaa avosylin vastaan?
Perko muistaa väärin. Isäntä oli jokseenkin tikkuisella päällä ,kun koko jk-projekti meni ”suteen”. Asiadta kertovassa uutisesssa korostettiin erityisesti,että Konnevedellä ei ollut edes myrskyjä ja puut pätyivät kumolleen siitä huolimatta.
Jaksollisen puolella on ihmisillä selkeä kuva siitä, että kovin vanhaa metsää ei kannata mennä harventelemaan tuuliriskin vuoksi. Tätä tietoa jk- väki ei edes suostu tunnistamaan riskiksi. No sitä saa, mitä tilaa.
Petojen uhanalaisuus on todella omituinen keppihevonen perusteltaessa metsästyksestä pidättäytymistä. Venäjällä on rajaton geenipankki, jota ei jostakin syystä tunnusteta olevan olemassa. Pitäisikö joka paikkakunnalla olla oma geenipohjaltaan laaja petokanta?
Pienikin määrä elukoita riittää kannan ylläpitämiseen. Esim. valkohäntiä tuotiin Suomeen aluksi viisi yksilöä , joista osa taisi kuollakin. On viitteitä siitä, että maamme valkohännillä on vain yksi kantaisä ja kaksi tai kolme naarasta, joista koko nykyinen kanta on saanut alkunsa. Geeniperimän kapeus ei ole ollut missään vaiheessa ongelma. Ainoa pulma on ollut siinä , että elukat sikiävät odotettua paremmin ja nopeammin. Halutaanko saman toistuvan suurpetojen kohdalla?
Karhut ja ilvekset ovat lisääntyneet metsästyksestä huolimatta. Ovat kuitenkin säilyttäneet kohtuullisesti ihmisarkuutensa. Metsästys suden kohdalla ei pitäisi näinollen olla mikään ongelma hallitusti toteutettuna. Vai onko pedoista tarkoitus kehitellä karkoituskeino maaseudun tyhjentämiseksi asutuksesta? Tieteellisiä perusteita metsästyksestä pidättäytymiseksi ei ole oikeasti olemassa. Kiusanteko on päämotiivi.
PS. Valkohäntäpeura tuottaa vuodessa 1-2 jälkeläistä. Susi jopa 7. Virheet kannan koon määrittämisessä ja viivyttelyssä kostautuvat susien kohdalla nopeammin , kun arvaammekaan. Kaikki syyt estää kannanhoidollinen metsästys ovat tekosyitä ja kiihdyttävät ongelmien kärjistymistä.
Missä on runsaasti valkohäntiä, susi ei ole kovinkaan suuri uhka. Näkemieni videoiden perusteella valkohäntä on sudelle todella helppo saalis ,joka on tanteressa sekunneissa ja muutamalla loikalla avoimessa maastossa. Se kuitenkin on pidettävä mielessä , että lammaskatras on vielä helpompi kohde eikä jahtaaminen lopu siihen ,kun on saatu yksi lammas saaliiksi. Teurastus jatkuu niin kauan, kun on liikkuvia kohteita eikä se lammastarhurin mielestä ole varmasti niitä mukavampia asioita.
Koirakin on helppo saalis uutta reviiriä hakevalle sudelle. Tilanteet tulevat lähes aina yllätyksenä koiranomistajille….eihän alueella ole ikinä havaittu susia…susi kuitenkin liikkuu jopa 200 km vuorokaudessa ,joten koirat eivät ole missään täysin turvassa.
Moni kehuu, että koira on onnistunut säilyttämään henkensä susista huolimatta. No eiväthän kaikki aja ojaan, kun on liukasta ja punaisia päin ajanutkin saattaa selvitä hengissä, kun ketään ei sillä hetkellä satu tulemaan risteykseen yhtä aikaa…
Onhan se vaikeaa Perkon ymmärtää, että tehokkaassa metsätaloudessa samalla kohtaa voi olla aukko 50 vuoden välein. Kun ihminen vanhenee ja muisi alkaa pätkiä, muistaa vain vanhat ajat ja juuri näkemänsä. Kun 50 vuoden pätkä on muistista pois, aukko mielletään ikuiseksi olotilaksi. Mikä sillä välillä tapahtuu, ei olekaan totta…
