Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Metsähaketta korvataan myös öljyllä ja pelleteillä ,jotka ovat joustavia elementtejä lämmöntuotannossa kokopuuhun verrattuna. Samasta syystä siirrytään entistä enemmän käyttämään karsittua rankaa , joka on hyödynnettävissä tarvittaessa ainespuuna. Karsittua rankaakin kertyy energiakäyttöön reippaasti usean eri puulajin pienialaisilta normaaleilta harvennuskohteilta, jotka ovat poistuneet tarpeeksi järeydyttyään hoitorästikohteiden luettelosta ja muuttuneet heikkolaatuisiksi harvennuskohteiksi.
Suunta on siis ihan oikea. Poltettava materiaali on kookkaampaa ja korjattavissa kohtuullisin kustannuksin. Käyttötarkoitustakin on mahdollista vaihtaa kysynnän mukaan. Kokopuuntuottajilla on käsillä haastava tulevaisuus. Joko raivaat metsäsi itse kuntoon tai annat sen mennä pilalle.
Lukekaapa visat ja viisaat viimeisin Metsälehti ,jossa käsitellään Kajaanin tapausta. Viimeinen raita levyssäni perustuu suoraan ko artikkeliin ja peilaa tulevaisuuteen , ei 18 vuoden taakse. Tosin tunnistin ongelmat varsin nopeasti ,kun edellinen energiabuumi alkoi ja päättyi monen odotusten kohdalla mahalaskuun. Optimisteja näyttää edelleenkin löytyvän enkä ihmettele yhtään , koska hoitorästejä on syntynyt ja niitä yritetään kaikin keinoin siirtää toisten selviteltäviksi. Nyt vain saattaa olla siinä suhteessa ylivoimaiset haasteet edessä. Ne ,jotka ovat saaneet rästinsä hoidettua tämän huippusuhdanteen aikana , voivat vain onnitella itseään. Tarjous ei toistu pitkään aikaan.
Mutta ,kuten Kajaanin mhy:stä todettiin, energiapuun kysynnän romahtamisen vaikutukset kohdistuvat raskaimmin hakkuutähteisiin ja giljotiineilla korjattavaan kokopuuhun. Rankapuulle löytyy laajempaakin kysyntää.
Ei tuo energiapuun tulevaisuus kovin hääviltä näytä ,kun mhy:kin tunnustaa haasteet ja energiapuun hankintaan erikoistunut hankintaorganisaatio purkaa toimintojaan maakuntatasolla. Mitä Kajaani edellä ,sitä muut perässä. Energiapuun korjuulla ei ole tulevaisuutta metsänhoitomenetelmänä. Ainakaan sillä ei taimikonhoidon laiminlyöntejä ole viisasta perustella. Nykyisissäkin rästeissä riittää purkamista vielä vuosiksi. Uusia rästejä ei ole viisasta laskea kehittymään, ellei halua ampua itseään jalkaan.
Huonoina aikoina on yleensä ostajan markkinat. Ihmiset myyvät puitaan mihin hintaan tahansa, kun rahaa on pakko jostakin saada. Mielessä vahvasti, mitä 1990-luvulla tapahtui. Ei siitä energiapuustakaan maltaita makseta . Käytetään myös vain paremmin käyttötarkoitukseen sopivaa paksumpaa puuta ,jota ihmiset muun kysynnän vähentyessä auliisti tarjoavat.
Paksummalle tavaralle riittää ottajia ja tekijöitä. Ohuemman materiaalin osa on väistyä ,kun kokonaiskysyntä hiljenee. Isäntien kohdalla keskustellaan ostokielloista . Koskevat riukuleimikoita ,mutta järeämmät kelpaavat entiseen malliin. Kovan kysynnän aikaan ostetaan ,mitä irti saadaan. Kysynnän ehtyessä pienipuiset kohteet jätetään kasvamaan.
Kajaanissa supistukset kohdistuvat lehtitietietojen mukaan hakkuutähteisiin ja kokopuuhun. Energiapuuta olisi ollut tarjolla miljoona mottia. Tähän asti on otettu talteen 250 000 mottia/ vuosi, josta metsäenergiasta luopumisen vuoksi putoaa 200 000 kuutiota pois vuositasolla. Isännät joutuvatkin raivaustalkoisiin saadakseen metsänsä kuntoon ja kantamaan myös kustannukset. Energiapuusta ei enää ole apua. Kasvattavat puunsa ainespuumittoihin halusivatpa tai eivät. Ei auta valitella latvusten liiallista supistumista. Se ei ostajia kiinnosta. Sato korjataan sitten, kun se on kypsää.
…tiheämmässä kasvatetaan , mutta myös nykyistä suurempaan järeyteen ja korjuukertojen vähentämiseen pyritään samalla. Onnistuu ihan helposti, kunhan turha roju pidetään poissa haittaamassa istutusten kehittymistä. Tiheämmässä kasvattaminen ei saa tarkoittaa niin suuria tiheyksiä ,että istutettu pääpuulaji kärsii ja korvautuu vähempiarvoisella.
Järeämpi tavara on myös yhtiöiden elinehto. Toimitukset pystytään pitämään hallinnassa ,kun puuta kertyy helposti ja tasaiseen tahtiin. Korjuupomo hätyyttelee helposti paksummille puille ,jos leimikosta ei ala puuta tulla toivottuun tahtiin.
Ja se ajourien liian pieni etäisyys toisistaan johtuu nimenomaan siitä ,että niillä pienillä himmeleillä ei pystytä käsittelemään koko urien väliä ellei ajourat ole lähempänä toisiaan. Toinen vaihtoehto on toki ”leimata” puita pujottelemalla urien väleissä tai kurkottelemalla epätoivoisesti.
Mitä energiapuiden keräilyyn tulee ,on siinäkin oltava riittävän järeä alustakone ,jonka kuormaimella yletytään 11 metrin päähän ja tuodaan sieltä kerätty kokopuunippu kasalle muita puita särkemättä. Se ei sampoilla onnistu.
Sekin on todettava ,että haamu-uramenetelmä kehitettiin vain siksi ,että pienillä koneilla ei muuten olisi päästy 20 metrin uraväleihin. Käytännössä uraa syntyikin hehtaarille enemmän ,kun sopivalla isommalla koneella. Eli itsepetosta koko menetelmä. Läpi kuitenkin meni ,kuin väärä raha ,kun asiaa ihan korjuuopppaassa neuvottiin. Sattui vain olemaan niin , että energiapuun korjuuoppaat olivat käytännössä vain pienkonevalmistajien kaupallisia tiedotteita. Näihin tuntuu löytyvän uskovia vielä tänäkin päivänä. Värikkäät kuvat ja pulskat puheet uppoavat kansaan edelleen.
Minkä ihmeen takia niiden ylimääräisten räippien annetaan kehittyä niin isoiksi ,että maahan kaataminen harmittaa. Ylimääräiset raipat viimeistään tuumanvahvuisina nurin ja annetaan loppujen kehittyä rauhassa parin kuiturangan mitataan tilavuudeltaa 100 litraa.
Liian suuri runkomäärä ne kasvitappiot aiheuttaa. Uudet kasvatussuosituksetkin tähtäävät harvempiin korjuutapahtumiin kiertoajan kuluessa. Tosin monesti on käynyt niihin, että liian tiheässä kasvatettua puustoa ei voi harventaa kun kerran elinkelpoisten puiden vähäisestä määrästä johtuen. Näin käy hyvin helposti ,jos kuvitellaan ,että pieniläpimittainen puu kelpaa ,mutta markkinoita ei olekaan. Tästä on kokemuksia vaikka muille jakaa. Ahneella on ollut paskainen loppu.
