Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Vain koirasudet eivät kuulu kiintiöön. Puhdas pentu on ”täysivaltainen” kiintiösusi.
Eläinsuojelijoilla on omituinen logiikka siinäkin suhteessa, että vastustavat tuotantoeläimiä ja niiden käyttämistä ihmisravinnoksi. Kuitenkin edellä mainituilla on lemmikkieläin tai useita jotka tarvitsevat elöinperäistä ravintoa 1-2% painostaan päivässä. Nuoret yksilöt jopa 5%. 10- kiloinen koira tarvitsee lihaa 200 g päivässä ja laumanvartijakoira kilon. Ravintosuositusten mukaan ihminen tarvitsee lihaa vain 50g päivässä. Yksi lemmikki syö siis 4-20 ihmisen liha-annokset päivässä. Tapettava on nekin elukat ,jotka päätyvät lemmikkien evääksi. Ihmisen ruuaksi niitä ei saisi tappaa. Susi saisi tappaa kotieläimiä niin paljon ,kun kerkiää.
Kyseessa Aaltola, ei Aaltoila.
Olen vähän pohtinut, että vaikuttaako pelkän kasvisravinnon nauttiminen kykyyn ymmärtää asioita laajemmin. Elänperäisiessä ravinnossa on runsaasti elementtejä, joita aivot tarvitsevat kehityyäkseen ja pysyäkseen toimintakykyisiä. Näitä vegaanit saavat niukasti. Saattaapa nälän tunnekin vaivata.Jos elämä on pelkää nälkäkiukkua , on hankala saada aikaan rakentavia kestusteluja.
Ei taida olla tarvetta vertailla, kun jk-metsään taival siemenestä 1,5 metrin mittaiseksi taimeksi kestää 50 vuotta. Jaksollisella menetelmällä korjataan vastaavan jakson päätteeksi siemenestä kehittynyt avoleimikko ja laitetaan uutta kasvua alulle.
Se taimi on arvoltaan 2 euroa ja sen varttumista on jouduttu odottamaan 50 vuotta. On onnessa ,tuleeko siitä tukkia ikinä. Vähintään toiset 50 vuotta on kuitenkin jaksettava vielä odottaa.
Luontaisesti uudistetuista alueista onnistuu vain puolet. Jk:ssa ei sitäkään vähää, kun maata ei muokata eikä alueita raivata . Vesitalouskin retuperällä. Jk on ihan ” Sulovileenin” menetemä. Halpa, mutta ei hyvä.
Nostokoukulle
Eipä ole urbaania legendaa. Entisessä naapurissa karhu söi vain osan hiehosta ja jätti sen henkitoreissaan ”tekeytymään”. Onneksi isäntä osui tulemaan myöhemmin paikalle ja lopetti hiehon kärsimykset. Srva- porukka puolestaan jäljesti lähitienolla suden rammaksi raateleman hirven yleisövihjeen perusteella. Eikä varmasti ole ainoa tapaus. Minäkin kohtasin merkkejä verisistä selviytymistaistoista työmaillani susilauman asustellessa näillä nurkilla parikymmentä vuotta sitten. Verta oli pitkin hankia ja kilometrin sisältä löytyi usein vain kalutut luut hirvestä. Siinä vaiheessa oli pakko todeta , että metsästäjän luotiin on hirven armollisempi kuolla.
Pakkohan ne alamittaiset on laskea takaisin vesistöön. Muuten tulee sakot. Vieheet eivät välttämättä pyydä aina riittävän kookkaita kaloja.
Susijahti useammalla ajavalla koiralla on ok ihan turvallisuussyistäkin. Yksinäisestä koirasta tulisi helposti vain saalis susilaumalle. Passissakin voi keskittyä ajon seuraamiseen kuuntelemalla eikä vain tuijottamalla kännykän näyttöä. Jahti sisältää paljon enemmän perinteisiä arvoja ,kun ei joka hommassa tarvita teknisiä apuvälineitä. Mikään ei ole niin hienoa, kun kuunnella koirien moniäänistä ajoa. Tuskin se ajokaan tuntikausia kestää, kun porukkaa on riittävästi ja homma hyvin suunniteltu. On ihan eri juttu ,kun se, että susi raatelee saaliinsa elävältä ja seurailee sitä viikon. Tappaa vasta sitten, kun saalis ei jaksa enää pistää kampoihin. Näitä tapauksia srva-väki on monesti joutunut selvittelemään saatuaan ilmoituksen verissään raahustavasta hirvestä. Karhukin säilöö monesti saaliinsa elävältä ja antaa kuolla itsekseen.
Ei tule,kun käytetään tarkoitukseen sopivia koiria ja niitä on tilanteessa monta.
Kelikin oli sopiva. Häiriköt pysyivät pääosin poissa tieltä.
Ja nimi ei päädy rekisteriin, jos kursseja ei ole käyty. Kuljettajalisenssi säilyy voimassa vain päivittämällä osaamisensa kursseilla useita kertoja vuodessa. Onneksi tämä hoituu enimmäkseen netissä . Lisenssejä on oltava taskussa paksu nippu ennen, kun on metsään asiaa.