Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Kun tehdään aukko. Syntyy laakista70- 100 mottia lahoavaa puuta hehtaarille kantojen ja hakkuutähteiden muodossa. Järeillä kohteilla enemmänkin. Miksi tarvitaan muka vielä lisää. Mitä paremmin metsä on kasvanut, sitä enemmän lahoavaa puuainesta jää metsiin. Jatkuvan kasvatuksen kohteet ovat aika vaatimattomia tässä suhteessa alhaisen puustopääomansa vuoksi ellei puita jätetä kokonaan korjaamatta.
…ja tämäkin vielä…jos jokin menee pieleen jatkuvan kasvatuksen hakkuussa, syyllistetään aina toivottomissa olosuhteissa työtään tekevä yrittäjä. Kasvatusmenetelmässä ei voi olla vikaa??? Toki siinä voi olla hieman perää, että osaamaton porukka laitetaan tekemään jatkuvan kasvatuksen hakkuita, kun heitä ei lasketa pilaamaan parempia metsiä. Hyvä ei mene pilalle. Oikeat ammattilaiset välttävät jk- kohteita viimeiseen asti. Hankkivat jaksollisen työmailla paremmin eikä ole pelkoa maineen menettämisestä nykymenetelmiin soveltumattomilla jatkuvan kasvatuksen savotoilla.
Jk:ta puolustellaan todella ontoilla väitteillä. Perkokin nauttii vain edellisen sukupolvien aikaan saamista puista. Seuraavalla sukupolvella ei ole enää mahdollista nauttia, kun puustopääoma on syöty eikä rikkaakaan ole laitettu ristiin uuden kasvun turvaamiseksi.
…ja yksi rankka sadekuuro tai pidempi yllättävä sadekausi korjuuhetkellä voi muuttaa olosuhteita merkittävästi. Tämä tilantessa, jossa puut on hakattu ja ajo vielä kesken. Onneton sattuma pilaa koko homman.
Viime kesänä esiintyi rankkoja sateita yleisesti. Sateet olivat jopa niin kovia, että satoja mertejä iät ja ajat käytössä olleita vanhoja kyläteitä huuhtoutui maastoon. Itselläkin vastaava kokemus muutaman vuoden takaa lähijärveltä, johon valui jokea pitkin ruskeaa kuraa syöksyvirtauksen pyyhkäistyä lähistöltä metsää nurin. Joki oli kuin suklaapuuroa.
Ja tosiaan, kun vehkeet tuodaan sadan kilometrin päästä merkitylle varastopaikalle ja leimikolle johtavan uran ylityspaikka on sillä hetkellä pelkkää kivikkoa, on tämä myös merkki siitä, että ylitys onnistuu. Siihen asti kaikki on ok. Sateen aiheuttama ennakoimaton tulva ei välttämättä tuossa vaiheessa tule kenellekään mieleen.
Maastullissa on asiallinen kirjoitus siitä, mitä jk on sekä metsänomistajan , että metsässä töitään tekevän kannalta. Näkemyksen esittää metsätarkastajana metsäkeskuksella toiminut henkilö, joka toimii nykyisin koneyrittäjänä.
Näkymä on jk:n kohdalla synkkä. Metsänomistajan omaisuus on parin korjuukerran jälkeen pilalla ja edellisen sukupolven kasvattamat puut hakattu. Jäljellä taimettomia pienaukkoja ja korjuussa vaurioituneita huonolaatuisia puita monesti väärällä maapohjalla. Metsä urapainumia täynnä, kun harvassa kasvaneista puista ei kerry riittävästi hakkuutähteitä parantamaan kantavuutta ja pitämään koneita pinnalla. Kaikkia kohteita ei ole mahdollista korjata maan ollessa jäässä ja runkojen samanaikaisesti sulia.
Oma lukunsa on korjuun kannattavuus. Se kysymys siirretään mieluusti yrittäjän ja urakoitsijan väliseksi asiaksi ja saadaan ongelma lakaistua maton alle. Käytännön kokemukset ovat osoittaneet, että aidoilla jatkuvan kasvatuksen kohteilla, jolla menetelmää on toistettu useampaan kertaan , korjuu on nykytaksoilla kannattamatonta. Hakkuu kannattaa vain siirryttäessä jaksollisesta menetelmästä jatkuvaan kasvatukseen , jolloin hakataan etupainotteisesti jaksottaisen menetelmän tuloksia. Jo toinen kierros on haastava, kun korjattavaa onkin vähemmän ja sekin hyvin laajalla alalla. Silloin ei naurata metsänomistajaa eikä koneyrittäjää. Kummankaan odotukset eivät enää täyty.
Artikkelissa esiintynyt yrittäjä oli aidosti huolissaan siitä, motä seuraa ,jos maassamme siirrytään arrastamaan jk:ta nykyistä yleisemmin. Menetelmän markkinointi ei perustu parhaaseen saatavilla olevaan tietoon eli käytännön kokemuksiin.
Visan kommenttiin yhdestä harvennuksesta on todettava ,että kaukana teistä olevat ja maastoltaan haastavat kuviot kannattaa harventaa vain kerran.
Kertaharvennukseen on päädytty monesti myös pahasti myöhässä olevilla nuoren metsän kunnostuskohteilla, kun puusto on riukuuntunut ja latvus huvennut olemattomiin. Käsittely tehdään noissa olosuhteissa suoraan päätehakkuutiheyksiin ,kun elinkelpoista materiaalia on liian vähän.
Klapi on hyvä tuote . Ei pilaannu oikein säilytettynä ennen polttamista ikinä. Toinen tilanne on risujen kohdalla. Niitä ei kannata kerätä varastoon ja toisaalta äkillisen sesongin yllättäessä tarve täytetään nopeammin korjattavalla järeämmällä puulla. Järeä puu kestää varastointiakin kauemmin, mikäli sitä kertyy hetkellisesti yli tarpeen. Pieniläpimittainen kokopuu on pilalla jo parissa vuodessa , mikäli se ei päädy käyttöön. Ei siis millään muotoa erityisen haluttu tuote.
