Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Nykyiselläänkn pyyntilupien käyttöaste on reilusti alle 90%..100 000 pyyntilupaa ei välttämättä merkitse yhtään nykyistä enempää kaatoja. Metsästäjät jarruttavat aina metsästystä ,jos havainnot vähenevät merkittävästi lupamääristä riippumatta . Näin on tapahtunut tähän asti ja todennäköisesti jatkossakin. Tämä riippumatta siitä ,että esim. oman seurani alunperin vuosittain myönnettyjen pyyntilupien käyttöaste on 100% sen 46 vuoden aikana ,jonka olen mukana keikkunut .Muutamana vuotena on jäänyt elukka tai pari ”pystyyn”, mutta vastaava määrä lupia on otettu jonakin toisena vuotena lisää pankkijärjestelmästä . Lupia on aina saatu vähintään se määrä ,mitä on haettu. Vaihteluväli 1-20 pyyntilupaa/ kausi. Pääluvuksi muutettuna 1-27.
Puunhalaajalle totean ,että bisnesajattelu on kuin punainen vaate joillekin maanomistajille. Irtisanovat vuokrasopimuksen välittömästi saatuaan vähäisintäkään vihiä siitä ,että joku hyötyy taloudellisesti metsästyksestä . Toinen huomionarvoinen seikka nykytilanteessa on metsästäjäkunnan ikärakenne. Joukko ikääntyviä ja äreitä vanhoja herroja ei ole kovin innokas tekemään merkittäviä uudistuksia . Jos joku erehtyy esittämään jotain isompaa muutosta ,voi olla seurauksena koko toiminnan lamaantuminen ja loppuminen erimielisyyksiin ajautumisen vuoksi. Periksi ei anneta niin kauan ,kun peukalo heiluu ,ollaan sitten kuinka väärässä hyväänsä.
Älä nyt sotke valkohäntäpeuroja tähän kuvioon. Sekään ei ole mikään ihme ,että jonnekin laumautuu metsästysajan jälkeen lähes koko hirvitalousalueen hirvet . Havaintomäärät koskevat metsästysaikaa ei talvehtimista. Ja kukapa auttaisi arvioiden teossa pohjoisen harvaan asutuilla alueilla. Metsästäjien lisäksi vapaaehtoisia ei löydy. Riistaviranomaiset myöntävät suoraan ,että hirvikannan arviointi on varsin haastavaa Pohjois-Suomessa. Jälkiviisaus on huomattavasti helpompaa.
MJO ilmeisesti elää jossain umpiossa ,kun ei hahmota kaikkia harrastuksen kuluja. Tarkoitukseen hankitut hirvimajat ja lahtivajat voivat olla hyvinkin hintavia .Tilannetta voi arvioida ,kun katselee vireästi toimivien metsästysseurojen verkkosivuja.
Harrastusmatkoille sopiva ajoneuvo maksaa helposti kymppitonneja ,jos se vetää muualtakin ,kun neljästä ovesta.Matkatkin muodostavat ison kuluerän. Meillä käy metsästämässä kaveri ,jolla kertyy auton mittariin 400km/viikonloppu pelkästään ,että pääsee pelipaikalle. Lisänä tähän varsinaisen metsästyksen yhteydessä ajetut matkat. 500 km viikonlopun aikana ei ole kovinkaan harvinaista. Mikäli niitä viikonloppuja kertyy keskimääräiset 10 , ollaan jo 5000 kilometrissä/syksy.
Minäkin vähän epäilin ,että havainto koski metsäpeuraa. Pari vuotta sitten osuin näkemään muutaman kymmenen yksilön lauman näihin aikoihin aivan tien vartessa kohti Kokkolaa ajellessani. Toisaalta oman perheen vanhin juniori onnistui riistämään autolla hengen valkohäntäpeuralta samoilla tienoilla syksytalvella. Vahingot olivat onneksi vhp:aa lukuunottamatta kosmeettisia.
Edellä olevassa väitteessä ei ole otettu huomioon sitä ,että metsästys on tänä päivänä tehokasta. Ainakin siellä,missä on täydessä toimintakunnossa olevia metsästäjiä . Kolmen vuoden tehokuuri hirvikannan alentamiseksi on vähentänyt hirvien määrää ja niistä tehtyjä havaintoja . Jossakin jopa niin , että havaintojen määrä ja kaadettujen eläinten määrä on hyvin lähellä toisiaan eli lähes jokainen havainnoksi merkitty eläin on ammuttu . Ei siis ihme(paitsi Planterille),että havaintokäyrä vaipuu kaakkoon. Havaintojen määrä on tippunut voimakkaan metsästyksen tuloksena kolmanneksen kolmessa vuodessa.
MJO:lle:
Totta kai on tahdon asia…ainakin jossakin päin. Jos harrastajat sijoittavat varojaan(1000eur/vuosi tai enemmän) jahtivälineistöön , jahtimajoihin ja saaliinkäsittelytiloihin , on luonnollista , että halutaan myös saalista sijoituksen vastikkeeksi. Alueilla , joilla metsästyskulttuurilla on vahvat perinteet , sijaitsee melkoisia toimintaa tukevia rakennuksia ja rakennelmia . Monesti nämä tilat palvelevat kyläyhteisön harrastetoimintaa laajemminkin . Myös muuta kiinnostusta lisäävää ja ylläpitävää toimintaa riittää metsästysseuratoiminnan puitteissa.
Syrjäseuduilla on puolestaan vastassa ränsistyvät rakennukset ja samaan tahtiin ränsistyvä ja harveneva metsästäjäjoukko. Siellä ei enää puhuta tahdosta , vaan ehtyvästä kyvystä hoitaa homma.
Meilläkin joissakin vuokrasopimuksissa evätään oikeus metsästää valkohäntäpeuraa tai kaurista , kun eläin on niin ”söpö”.
Metsästyksen vapauttaminen tai lupavapaus voi johtaa jossakin päin hetkellisesti paikalisen kannan putoamiseen , mutta perisuomalainen kateus pitää huolen siitä , että mutkia tulee matkaan ja kuvitellusta vapaudesta muodostuu kirous. Pienikin ryppy suhteissa saa jo nykyisinkin maanomistajan irtisanomaan metsästysvuokraspimuksen. ”Lupavapaa” toiminta lisää ryppyjä varmasti ja metsästyksen ulkopuolelle jäävä pinta-ala kasvaa . Jokamiehen oikeutta metsästyksestä ei ikinä tule.
Saa nähdä , mikä on tilanne 10 vuoden kuluttua . Väki muuttaa pohjoisemmasta kohti etelää ja kasvukeskuksia . Mukaan mahtuu myös aktiivisia metsästäjiä , jotka ovat pois synnyinpaikkakuntiensa metsästäjävahvuudesta. He luonnollisesti pyrkivät muuton jälkeen uuden asuinpaikkansa metsästysseuroihin ja kasvattavat tarvetta metsästysmahdollisuuksien lisäämiseen .
Eteläisen ja lounaisen Suomen runsas valkohäntäpeura – ja kauriskanta on tarjonnut vastineen ko haasteeseen. Riistakantaa on kasvatettu harrastajien määrän kasvun myötä. Toisaalla- pohjoisempana- vähenevä ja ikääntyvä metsästäjäkunta ei pysty enää välttämättä hallitsemaan hirvieläinkannan kasvua . Kanta kasvaa , kun metsästyspaine kovenee etelämmässä ja saaliseläimet siirtyvät tienoille , joilla metsästyspaine on vähäinen , eli kohti pohjoista. Tästä saattaa olla kysymys Kärsämäen/Pyhäjärven tapauksessakin .
Meillä on edessämme haastava tilanne.Toisaalla on pidettävä riistakanta vahvana , jotta voidaan vastata harrastajien kysyntään ja toisaalla ei ole enää kysyntää , vaikka tarjonta lisääntyy kasvavan riistakannan muodossa. Tyhjenevän maaseudun ihmisillä ei ole enää aikaa harrastuksiin siinä määrin , kun vielä pari vuosikymmentä sitten . Ne , joilla olisi aikaa , alkavat kuulua palvelutalojen asiakaskuntaan . Tämä kehitys kiihtyy rajusti aivan lähivuosien aikana .
