Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
.jatkoa.. Päivän lehdessä (K-suomalainen) kerrottiin , että tänä vuonna menetetään alkoholin vuoksi lähes miljardi euroa , kun lukemat olivat ”vain” 212 miljoonaa vuonna 1990. (vertaus bruttokansantuotteeseen)
Nyt on annattava täydet pisteet n-merkille (vaikka vastustaakin avohakuita). Alkoholin aiheuttamat haitat ovat viisinkertaistuneet 20 vuodessa. Tämä näkyy myös metsätaloudessa. Puut ovat soljuneet varsin monella kurkusta alas ja viime vuosina jopa kantoineen päivineen.
Varsin suuri osa näistä alkoholisoituneiden hakkuualoista jää heitteille hakkuuoperaation jälkeen . Hirvi on ainoa elävä , joka yrittää ”hoitaa” pusikoituvia hakkuuaukeita. Siellä se myös saa olla rauhassa , koska kukaan ei pysty metsästämään ryteiköissä , joissa näkyvyys on tuskin viittä metriä . Hoitamattomat viidakot ovat erinomaisia riistakäytäviä , joita pitkin elukat puikkivat pakoon metsästäjiä ja heidän koiriaan. Hirveä ei saa ”hollille” vaikka kuinka yrittäisi.
Mehänpojan yhtälö ei oikein toimi, varsinkaan NYKYISILLÄ hirvitiheyksillä. Hoitamattomat taimikot saattavat kelvata hirville , mutta VALMIIKSI HOIDETTUIHIN taimikoihin elikot eksyvät hyvin harvoin. Työtä ja toimeentuloa on siis tarjolla metsissä yllinkyllin , jos vain on halukkuutta tehdä jotakin. Hirviä on turha käyttää verukkeena metsien hoidon laiminlyönneille.
Kun kasvattaa sen energiapuun riittävän kookkaaksi ja puut mitataan motolla , ei tule hävikkiä . Mitä pienempää ”rompetta” energiaksi tehdään , sitä suurempi on mittatappio. Risukasa kuihtuu yllättävän paljon parissa vuodessa . Toisaalta , jos kasasta ei tule enää täyttä kontillista , voi olla suuri kiusaus jättää kasanpohjat varastolle.
Pähkäilijältä hyvä kuvaesimerkki toimivasta varastoliittymästä. Kääntöpaikka on todella tarpeen , kun kalustoa puretaan lavetilta työkohteella . Monesti on vielä , ainakin kesäaikaan , maasturi peräkärryineen , joka tarvitsee turvallisen sijoituspaikan palstan läheisyydestä.(kts.profiilikuva)
Keväällä tuli eteen tilanne , jossa kelpo leimikko odotteli korjaajaansa ojan ja sähkölinjan takana. Puita ei voinut varastoida tietenkään linjan alle eikä tien toista puoltakaan voitu käyttää , kun kulkuväylä olisi vaurioitunut ajokoneen telojen alla.
Siinä sitten pomolle ja isännälle soittelemaan ja esittelemään varovasti , että olisi raivattava varastopaikka linjan taakse. Puolen päivän arpomisen tuloksena lupa heltisi .Onneksi oja ei ollut kovin syvä , eivätkä poistetavat puut olleet isoja. Puu kouraan , juurineen ilmaan ja poikki ja pinoon . Siitä se alkoi…liittymän sorvaaminen .
Seuraavaksi kaivuria soittelemaan ja muutamaa kuormaa mursketta. Hintaa liittymälle tuli näin menetellen melkoisesti verrattuna siihen , että se olisi tehty linjan vedon yhteydessä.
Hakkuukoneen seisontatunnit menivät ”auringon laskuun” eli niitä ei korvannut kukaan.Ettei tulisi väärinkäsityksiä , minäkin kannatan ehdottomasti linjojen siirtoa teiden varteen. Avauksen tarkoitus oli muistuttaa , että kun kyseinen toimenpide tehdään , otetaan metsätalouden vaatimukset huomioon.
Avausta oli tarkoitus jatkaa juuri myrskytuhojen korjuun ongelmista. Onko mitään opittu mennestä ? Vieläkö sähköyhtiön miehet tulevaisuudessakin tarpovat haaroja myöden hangessa henkensä kaupalla sahailemassa kaatuneita puita , vai joko asiat on siinä pisteessä , että konevoiman käyttö kyseisiin tehtäviin onnistuu mutkattomasti . Onko mahdollisen kriisin sattuessa yhteydet kunnossa ja toiminaorganisaatioiden yhteistyö hiottu kuntoon? Ammattilaiset huolehtivat puunkorjuusta ja toiset ammattilaiset sähkön palauttamiseta asiakkaiden talouksiin..
Tämänpäiväisessä Metsälehdessä paneuduttiin sähkölinjojen siirtojen mukanaan tuomaan ongelmaan. Liittymiä ei tule itsekseen linjojen alle. Ne on osattava vaatia.
Köröttelin tänään työmaalta peruspsrannettua ja sähkölinjan sivulleen saanutta tietä pitkin (kuva Metsälehdessä) . Linjat kiiltelivät uutuuttaan ja ojat oli perattu tien molemmin puolin oikein mallikkaasti . Yksi puute vain jäi vaivaamaan. LIITTYMIÄ EI OLLUT MONTAKAAN yli 10 kilometrin matkalla. Tien molemmin puolin oli vain syvät ojat ja toisella puolella puutavaran varastoinnin estävä sähkölinja!
PS. Olisi muuten aika onnetonta , jos ne sähkölinjan tieltä kaadetut puut olisivat ajamatta vielä siinä vaiheessa , kun linja on vedetty niiden ylle. Varstopaikkaa ei nimittäin ole mailla halmeilla! Rapaiset tukit sähkölinjan alla tuskin metsänomistajaakaan suuremmin ilahduttavat.
Tuntuu tiedonkulku takkuavan tielaitoksen ja metsäammattilaisten välilläkin.
Avauksessa esitetty tarina jatkuu. Samalla tiellä , jonka varteen sähköyhtiö oli kaadellut puut levälleen , on menossa tien perusparannus.Ojanpenkereitä oli sivottava roskapuista ojamaiden ja ojan levitystä varten.
Jostakin oli haalittu hommiin energianiksutin , jolla pienimmät räipät saatiin nutulleen ja tungettiin viereiseen taimikkoon. Isommat (ei kovin suuria) rungot jäivät pystyyn ja hätiin hälyytettiin oikea moto ajokoneen saattamana. Ei siis tullut valmista kerralla kun oli sopimaton kalusto . Maanomistajkin oli ihmetellyt , että millä oikeudella risurankaa tugetaan enempää kyselemättä hänen taimikkoonsa.
…eikä tässä vielä kaikki…Tuli kaivuri ojia saneeraaman . Homma oli muuten ok , mutta ne sähkölinjatyömaalta kaadetut puut olivat edelleen levällään. Ojanpenkalla oli valmistettuja tukkeja odottamassa kuljetusta varastolle(reilu 2vko). Nyt pöllit ovat saaneet vähän (paljon) saven ja hiekan sävyjä osan lojuessa osittain ojamaiden alla. ….ja kaikki tämä tapahtui samalla tieosuudella runsaan kilometrin pätkällä .Sähkölinjan osuus oli n. 200m.
Tahtoo olla vain tuossa raivauksessa , että minkä taakseen jättää , sen edestään löytää , tai joku muu löytää entistä paksumpana.
Raivauskustannuksissa säästettäisiin miljoonia , kun se työ tehtäisiin sillon , kun se tuntuu liian helpolta. Tämä suomalainen käytäntö kasvattaa raivattava ryteikkö kivitalon korkuiseksi on ihmeellinen tapa toimia. Sitten itketään , kun on kallista .
Työkustannuksien osalta on suunnattava huomio enemmän olosuhteisiin , kun yksikkötaksaan. Ei liene tekijän vika , jos työ tehdään kymmenen vuotta liian myöhään ja tänä aikana työmäärä on reilusti kaksinkertaistunut verrattuna sopivalla hetkellä tehtyyn toimenpiteeseen. Työmäärä kasvaa 10%:n vuosivauhtia. Kun tämän oivaltaa , on helppo säästää melkoisia summia metsänhoitokustannuksissa . Eniten säästää , kun on omatoiminen.
