Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
”Hirven laidunnuksen aiheuttama ohjauspaine metsänviljelyssä ja luontaisessa uudistamisessa on tällä hetkellä merkittävä uhka luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta”.
Miltäköhän vuosikymmeneltä tuokin kommentti on peräisin? Tänä päivänä lause on silkkaa hätävarjelun liioittelua. Niissä harvoissa tapauksissa , joissa hirvet aiheuttavat paikallisia ongelmia , on kyseessä Luojan lähettämä vitsaus passiivisille metsänomistajille.
jees h-valta : ”Siinä kyse oli täysin hoitamattomasta mutta silti järkyn tuottavasta kohteesta.”
Luin kyseisen jutun tarkkaan…ja loppuun asti . Siellä lopussa todettiin , että samalla tilalla vastaavaan aikaan uudistettu hoidettu metsäkuvio oli saavuttanut puustoltaan jo tukkikoon . Risukon seassa riutunut taimikko , mikäli se edes toipuu ylispuiden äkillisestä poistamisesta , on harvennettavissa vasta parin kymmenen vuoden kuluttua. Tällöin ollaan siis vasta ensiharvennusvaiheessa!!!! Hoidettu palsta puolestaan on jo kaadettu uuden puusukupolven tieltä. Ero tuottavuudessa on hurja , vaikka halpahintaista energiapuuta onkin saatu korjattua 50 vuodessa 250 m3 hehtaaarilta. Toisella palstalla on tuotettu 500-600 m3 ainespuuta samassa ajassa.
Yllä mainittu tapaus kiinnosti erityisesti , koska olin kutsunut toimittajan vierailemaan samantyyppisellä unohduksissa olleella palstalla muutama kuukausi aiemmin. Siellä puutavaran kertymät eivät olleet tuota luokkaa , mutta työn vaikeusaste melkoinen. Sillä kohteella hämmästytti erityisesti, kuinka tehokkaasti kipaileva lehtipuu jarruttaa istutettujen taimien kehitystä. Vapaasti kasvaneet taimet olivat kehittyneet jo tukkikokoisiksi , mutta lehtipuiden varjossa runkojen tilavuus oli 15-30 litraa!!!…siis kyseessä olivat samanaikaisesti istutetut puut .Taimikon varhaishoidon suhteen olemme harjavaltalaisen kanssa samalla aaltopituudella edellyttäen , että toimenpide tehdään ajoissa ja , että tuloksena on alle 2000 rungon taimitiheys. Lehtipuuta ei saa jättää tässä vaiheessa edes tilkkeeksi havupuutaimikoihin ! Tätä myöhemmin syntyvä lehtipuusto ei enää uhkaa istutettujen taimien kehitystä.
Sopivassa tiheydessä koko ajan kasvaneissa metsissä ongelmat ovat varsin vähäisiä . Hyvin kehittynyt juuristo pitää tukevarunkoisen puun todennäköisimmin pystyasennossa . Vasta riukuuntumisen jälkeen harvennettu metsä on taatusti vaarassa tuulen yltyessä. Tasarakenteisuus ei suinkaan ole uhka , vaan mahdollisuus oikein toteutettuna.
Metsien oikea käsittely sataa lopulta kaikkien laariin . Esimerkki jälleen tuoreelta hakkuutyömaalta. Samanikäinen tiheikkö palstan vierellä tuottaa tällä hetkellä pelkkää toukan ruokaa hoidon laiminlyöntien takia . Katkenneita ja heikkovoimaisia runkoja on runsaasti . Jopa niin runsasti , että ötökkälain sanktioraja on hyvin lähellä .
Hoidetulta ja jo kerran harvennetulta alueelta tipahtelee kasoihin tasaiseen tahtiin tukkia ja pikkutukkia . Heikolle hoidolle jääneen palstan puut täyttävät tukin mitat vasta vuosikymmenen kuluttua edellyttäen , että harvennus tai energiapuuhakkuu tehdään viivyttelemättä.
Selvyyden vuoksi on myös todettava , että korjuun kohteena olevin puiden kasvatukseen ei ole uhrattu senttiäkään/markkaakaan Kemera-varoja . On ainoastaan toimittu oikein menetelmin oikeaan aikaan.Mitä tehokkuusvaatimukseen tulee , tuntuu kummalliselta , että koneiden kehitystyö ja työntekijöiden koulutus valuvat täysin hukkaan , kun korjuuolosuhteet vaikeutuvat metsänomistajien vähät välittäessä omaisuutensa tilasta . Ajanmenekki korjattua puukuutiota kohden kasvaa koko ajan , vaikka laitteet ovat kehittyneempiä ja koulutukseen on uhrattu runsaasti voimavaroja. Osasyy kantohintojen maltilliseen kehitykseen löytyy varmasti työmäärän kasvun mukanaan tuomasta kustannuspaineesta.
PS. Yllä mainittu harvennuskohde on tulevaisuudessa mitä mainioin ulkoilualue .Näkymät ovat avarat , maastossa on helppo likkua ajouria hyväksi käyttäen , ja mikä parasta , hyviä sieni- ja marjapaikkoja on runsaasti . Parhaat marjasaaliit olen saanut vuosien ajan mutama vuosi aikaisemmin harvennnetusta ja päätehakkuuta vuosikymmenen kuluttua odottavasta metsästä.
”Pihkaniska ” on ollut onnekas! Harvennan parhaillaan toistamiseen männikköä , joka on harvennettu runsas 10 vuotta sitten . Rungot ovat kehittyneet kestäviksi luonnonvoimia vastaan ja poistettavaa tavaraakin tulee ihan mukavasti . Vain muutamia ohuempia runkoja on lumi painanut poikki….MUTTA ….vieressä on samanikäinen harventamaton palsta , joka on riukuuntunut jo pilalle hoitamattomana. Runsaan kolmanneksen rungoista on lumi katkonut aivan hiljakkoin. Kunnon metsää alueesta ei saa parhaalla tahdollakaan. Elävää latvusta on vajaa 20 % rungon pituudesta.
Kun ollaan 180 metrin korkeudella meren pinnasta mitattuna , on tiheä kasvatus pikemminkin laatua(tai määrää) heikentävä menetelmä. Harvennuksen jälkeenkin saa olla sydän kintaan peukalossa vielä monta vuotta. Tulevaisuudessa voi ilmaston muutoksen myötä riski kasvaa tätä alempanakin . Tuuli ainakin kaataa herkästi tiheässä kasvaneita heikkojuurisia puita varmuudella harvennuksen jälkeen .
..Harjavaltaan…
Ensimmäiset energiapuukokeilut olen tehnyt jo yli kymmenen vuotta sitten ja olen tehnyt energiaharvennuksia useita vuosia normaalien harvennusten ohella. Motokokemusta on jo yli 20 vuoden ajalta Harvennan metsiä päätyönäni , en harrastuksena. Mielipiteeni perustuvat siis kohtalaisen vankkaan kokemukseen . Nämä kokemukset ja viimeaikainen kehityksen suunta metsien hoidossa on saanut minut aidosti huolestumaan metsänomistajien puolesta .Uusia asioita , kuten enrgiapuun tuottaminen, on ajettu maailmalle liian vähäisen tutkimuksen ja kokeilujen perusteella . Kun tähän on vielä lisätty tehokas etupainoinen markkinointi , on saatu tämä jämäkkänä tunnettu Harjavallankin mies hurahtamaan energia-aatteen lumoihin.
Suuntaankin Harjavaltaan kysymyksen . Onko sama kuutiomäärä edullisempaa korjata 700 :sta rungosta vai 2000 runkoa keräilemällä ahtaammista väleistä? Ainakin jälkimmäinen vaihtoehto on johtanut siihen , että koneyrittäjien tulokset ovat pudonneet kolmasosaan tavoitetasosta energiapuun tultua mukaan kuvioihin . Alamäken on vaikuttanut myös harvennusten (hoitamattomien) osuuden lisääntyminen hakkuusuoritteesta.Kannattaa pistäytyä lukemassa tämä.
Liikenneturvallisuutta ei suinkaan ole parannettu kaikkialla . Yleiset nopeudetkin ovat kasvaneet autokannan parantuessa . Putkinäkö alkaa vaivata kuljettajia vauhdin kasvaessa . Pari metriä leveämpi tiealueen raivaamien menettää merkityksensä helposti yllä mainituista syistä. Alempiasteisten teiden varret ja lähialueet puolestaan pusikoituvat kiihtyvällä tahdilla korjausmäärärahojen puutteessa ja kinnostuksen metsienhoitoon ollessa vähäinen.
Pensaikkoa kasvavat lähistön peltoheitot ja heikosti hoidetut uudistusalat vetävät hirviä puoleensa . Kun tähän lisätään tienvarsien raivaajan ulottumattomiin jäävä tiesuolan maustama pajukkko , onkin syntynyt varsin ”otollinen” tilanne auton ja hirvien yllättävälle kohtaamiselle. Nykyiset leveät vesakkoa ja katajia kasvavat sähkönsiiroverkon johtokäytävät ovat myös osltaan parantamassa hirvien viihtyvyyttä ja lisäämässä onnettomuusriskiä tien ja johtokäytävän ”risteysalueella”.
Metsästys pääteiden varsilla on haastavaa. Turvallisuussyistä jahtia teiden läheisyydessä vältetään . Tämän seurauksena hirviä voi jäädä enemmän teiden välittömään läheisyyteen. Kauempana puolestaan salot ammottavat tyhjyyttään.
Valtatie halkaisee pitäjämme jahtimaat . Hirvikantaa on tämän vuoksi verotettu alueella tehostetun voimakkaasti. Vaikka kaatolupia on viimeaikoina jäänyt käyttämättä kannan vähäisyyden takia , on vuoden sisällä sattunut pari hirvikolaria. Yhteisinä tapahtumiin vaikuttavina tekijöinä voidaan pitää tien molemmin puolin rehottavaa sankkaa laja-alaista pajukkoa ja lähistön vesakkoa kasvavia uudistusalueita. Toinen kolari tapahtui pimeällä syyssateessa ja toinen keskellä kirkasta päivää suoralla tieosuudella. Niillä paikoilla tuntuu rytisevän aina , vaikka ei olisi hirviäkään.
