Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Meillä on metsästysmaina n 3000 ha yhtiöiden maita (UPM, Finsilva/Metsäliitto) Firmojen harrastaman raivauspolitiikan (=kaikki lehtipuu pois) tuloksena on hirvenjäljet hävinneet taimikoista täysin.
Ne harvat hirvihaukut saadaan pakettipeltojen ja hoitamattomien taimikoiden liepeiltä yksityisten mailta. Hirvipakoa on metsästyksen ohella edistänyt voimakas hakkuutoiminta alueella.Pähkäilijälle: Anteeksi epätarkkuus. Tarkoitin koko 70-lukua (70-80).
Liiknnesuoritteessa on kuitenkin merkittävä ero. Vielä 70-luvulla pääteilläkin kulki vähän ajoneuvoja . ”Yksi aamupäivällä ja toinen iltapäivällä”. Nyt samoilla väylillä liikenne soljuu jatkuvana virtana .Ei tahdo hirvenmentävää reikää löytyä autojen väleistä , kun joku orpo hirvi sattuu tienylitystä mielimään.ja Harjavaltaan… eikös se ole jo varsin monelta taholta todistettu , että lehtipuu houkuttelee hirvet havupuutaimikoihin? Jos noudatat kasvatuksessa perusohjetta , että lehtipuuaines ei ohita kasvussa havupuuta eikä sitä lehtipuuta ole miljoonia hehtaarilla , ei hirvi ole ongelma.
Harjavallasta….”Niin ja motojakin kulki metsissä huononlaisesti joten siksikin se laskenta varmasti ontui ”.
Motoja oli vähän , mutta hirviä ajettiin miesajolla. Hirvien polkuja oli helppo jolkotella ja niiden varsilta saaliskin löytyi.
Vielä silmät auki liikkumisesta…
Koko maan saalistilastot kertovat , että hirvikarja on nykyisin hyvin nuorta ja sen lisääntymiskyky on heikkenemässä . Nyt on saalikksi saatu pääasiassa nuorta ”karjaa” , mutta niiden loputtua on jo alettu ampumaan enemmän tuottavia naaraita. Siinä saattakin pillä tulevaisuuden yllätys. Kun yhdellä laukauksella kaatuukin 2 tai kolme elävää (sikiöt) on seuraavan vuoden tuotto nopeasti syöty jo etukäteen. Tästä on jo selvät merkit olemassa. Perinteisille talvehtimisalueille ei tulekaan enää hirviä ja jahteja joudutaan keskeyttämään hirvien puutuessa alueelta kokonaan.
Huoli hirvien lisääntymisestä keskittyykin pääasiassa haapaviljelmien tuntumaan.Haapa ja hirvet = hunaja ja mehiläiset :=)GLA ”Tuoretta tietoa löytyy, kun kävelee silmät auki metsässä.”
Juuri tähän asiaan perustankin kirjoitukseni. Runsas 30 000 tuntia metsien käsittelyä ja työmatkat eri puolille maakuntaa mahdollistavat aika kattavan tiedonsaantimahdollisuuden tilastojen ohella . Lisäksi metsästysharrastuksen parissa vietetyt 40 vuotta autatvat ymmärtämään nähtyä ja koettua. Tällä kokemuksella voi jo kohtuullisella tarkkuudella ennustaa , mitä on tulossa . Suurin osa kirjoittelijoista ymmärtää tilanteen vasta vuosien kuluttua .
Hirvien määristä keskusteltaessa on syytä muistaa , että arviointimenetelmät eivät toimineet kannan kasvaessa voimakkaasti. Hyvällä syyllä voi nyt esittää kysymyksen : Toimivatko arviointimenetelmät kannan supistuessa jyrkästi ?
70- luvulla ei pitänyt olla paljoa hirviä. Kuitenkin metsät olivat hirvien polkuja täynnä . Nyt polut ovat sammaloitumassa umpeen. Voisiko tästä päätellä jotakin? Tämän huomaa , kun kulkee metsässä silmät auki.Jatketaan ajatusleikkiä… Kaikkia taimikoita ei tulla perkaamaan , mutta pystyvätkö metsänomistajat nostamaan tavoitettaan metsienhoidon osalta samassa suhteessa hirvenmetsästäjien toiminnan tulosten kanssa ? Hirvikanta pääsi lisääntymään useamman osatekijän summana. Metsästäjät olivat vain yksi osatekijä . Pari muuta olivat laiminlyöntien lisääntyminen metsätaloudessa ja puutteet hirvikannan arviointimenetelmissä.
Hirvien määrää on vähennetty 50-70% huippuvuosien lukemista ja riistan laskentamenetelmiä on kehitetty . Ovatko metsänomistajat pystyneet samaan ? Onko taimikoiden perkaus lisääntynyt monellakin %-yksiköllä. VMI:n tulokset kertovat karua kieltään siitä , että Inventointi toisensa perään näyttää tässä suhteessa kehityksen kulkevan huonompaan suuntaan.
Peitteisyyden lisääntyminen vaikeuttaa hirvikannan koon arviontia. Metsästyskin tuottaa useammin vesiperän risukkoisessa maastossa. Jos metsänomistajat todella haluavat hirvikannan mielestään sopivalle tasolle , on heidänkin osallistuttava talkoisiin . Nämä talkoot eivät voi olla pelkästään metsästäjien velvollisuus.
Täällä innokkaimmat kaipaavat vapaata hirventappo-oikeutta. Suurin osa metsänomistajista ei kuitenkaan halua aseeseen kajota. Taimikkovahinkoja voi vähentää merkittävästi ilman asettakin tarttumalla vesuriin tai raivaussahaan. Ajankohta voisi olla tasapuolisuuden vuoksi viikonloppuisin lokakuusta joulukuun loppuun.
Metsätaloutta pitää tukea , mutta tukien suuntaamiseen on kiinnitettävä enemmän huomiota. Monet tukiehdot ovat kierouttaneet toimintaa. Neuvonnan ollessa riippuvainen tukirahoituksesta on erityisen tärkeää , että tuki ei ohjaa antamaan vääriä neuvoja ”odotellaan vähän , että saadaan kemerat” – tyyliin. Tämä on varmasti ollut osaltaan aiheuttamassa epäluottamusta neuvovia ja valvovia organisaatioita kohtaan. Biologian ja talouden kannalta käypäiset neuvot olisivat aiheuttaneet huomattavasti vähemmän parrapärinöitä.
Taimikoiden varhaishoitoon suunnattu tuki palvelee koko tuotantoketjua riippumatta siitä , mitä puusta myöhemmin jalostetaan. Se on ainakin tasapuolinen. Aiemmissa kommenteissa esitetyt teiden ja ojitusten tukeminen ovat aivan paikallaan . Neuvonnan osuutta ei myöskään tule unohtaa .
Lait ja asetukset/suositukset tulee muotoilla siten , että neuvojat voivat antaa kokonaisuuden huomioon ottaen parasta mahdollista opastusta mihinkään suuntaan erityisesti kumartelematta.
Gla:n kysymykseen vastaus. En omista enää metsää . Keskikokoista hieman suurempi maatila vaihtoi omistajaa 15 vuotta sitten. Sitä olin hoitanut vaimoni kanssa noin 20 vuotta ja vanhempani hieman minua lyhyemmän ajan. Kiitos EU:hun liittymisen ja neljän urheilevan tenavan tilanpidosta luovuttiin . Työ on sen jälkeen suuntautunut metsien hakkuisiin ja hoitoon vieraan palveluksessa. Omat taimikkoni , pääosin kuusta, pidin aikoinaan kunnossa hirvien avustamana . Nelijalkaiset hoitivat lehtivesakon (ainakin osittain) , minä harvensin havupuuntaimet raivaussahalla sopivaan tiheyteen .Saha muuten löytyy vieläkin varastosta ja sitä käyttelen kun tilanne niin vaatii.
Kannustan hoitamaan taimikoita siksi , että ajoissa tehtynä työ on helpompaa ja hyöty maanomistajalle kiistaton , hirvivahingotkin vähenevät siinä sivussa. Perusmetsänhoitoa suurempia ponnisteluja ei tarvita.
Mainitsin tuolla ylhäällä juuri , että se hoitamaton ryteikkö naapurin puolella on yhtä suuri riski tuhojen suhteen , kuin korjaamaton rytö tuulenkaatoja tukkimetsän kupeessa. Molemmille pitäisi pyrkiä tekemään jotakin.
Satun asumaan seudulla , joka oli Suomen tiheimmän hirvikannan aluetta vuosikymmen taakse päin. Nyt tilanne on kääntynyt hirvien suhteen täysin päälaelleen. Onko kantaa vähennetty liiankin tehokkaasti , sen aika näyttää . Neljäkymmentä vuotta on tullut hirvien elämää seurattua , mutta koskaan ei ole ollut näin vähän havaintoja. Siksi tuonkin esille hieman muitakin keinoja vahinkojen välttämiseksi , kun eläinten lopettamisen sukupuuttoon keinoja kaihtamatta . Todelliset ongelmat pitää hoitaa , mutta vanhentuneeseen tietoon nojaten ei saa vaarantaa hirvien tulevaisuutta.
Liikenneturvallisuudesta.
Onko auttoilija jotenkin eri asemassa jalankulkijaan nähden perustuslain 7§:n mukaan ? Lähes 20 jalankulkijaa saa vuosittain surmansa ylittäessään tietä SUOJATIETÄ pitkin . Tämän mukaan autoja pitäisi vähentää voimakkaasti , jotta pykälän kriteerit voisivat toteutua .
Metsätuhoista.
Metsätuhon voi aiheuttaa isompi tai pienempi luonnonelävä . Ei liene suurtakaan merkitystä sillä , mikä vahingon tekee , jos lopputulos on sama . Esim . mäntypistiäiset saavat otollisissa olosuhteissa enemmän vahinkoa aikaan , kuin hirvet konsanaan . Ihminen on puolestaan edistänyt taimikoidensa tuhoutumista omalla passiivisuudellaan ja mahdollisesti lisännyt tuhoriskiä aktiivisemman naapurinkin puolella. Hoitamaton metsä on aina alttiimpi tuhoille ja tuholaisille , samoin hoitoa vaille jäänyt taimikko.
Toisen saattaa tuhota suuri pienten siivekkäiden joukko , toisen pitempijalkainen nisäkäs .Tässä hirviasiassa ollaan kohta samassa tilanteessa , kuin petojenkin suhteen. Eläimet jakaantuvat hyvin epätasaisesti .On alueita , joilla hirviä ei esinny juuri lainkaan ja alueita , joilla hirviä on jonkun mielestä liikaa.
”Hirvityhjiöistä” muodostuu aikaa myöden kehittyvän kannan alueita ja metsästys on siellä joko kielletty tai hyvin rajoitettua. Ns. vakiintuneenkin kannan alueella metsästystä rajoitetaan , jotta tyhjiöt saisivat vähitellen uutta verta.
Sudet ja karhut asustavat luonnollisesti siellä , missä on ruokaa. Tästä syystä tiheämmän hirvikanna alueiden metsästyspainetta vähennetään myös petojen ravintotilanteen turvaamiseksi.Vahingoista ei siis päästä eroon ainakaan petoja lisäämällä . Tällä politiikalla saadaan vain alueiden metsänomistajille/ asukkaille yksi riesa lisää. Pedot pitävät hirvet jatkuvasti liikkeellä saalistuksen ollessa ypärivuotista. Ravinnonkulutus on suurempaa ja suurempi liikkuvuus synnyttää enemmän vaaratilanteita liikenteessa piemmälläkin eläinmäärällä. Kotieläinvahingot yleistyvät aina petojen määrän lisääntyessä.
Pitää jälleen todeta , että tieto piti paikkansa vuonna 2005. Aineisto tarkastuskertomukseen on kerätty vuosituhannen vaihteen tienoilta , jolloin ongelmat olivat todellisia aja akuutteja. Nykyinen tilanne on hirviin kohdistuneen tehoteurastuksen jälkeen jotain aivan muuta .Hirvionnettomuudet ja -tuhot ovat tilastojen mukaan vähentyneet rajusti (kuten pitääkin) . Liialliisen metsästyksen takia on jo muodostunut alueita , joilla hirvikanta ei kestä metsästystä. Tulevana syksynä näitä rauhoitusalueita tulee varmasti lisää.
Hirviä toki metsästettäköön edelleen tehostetusti siellä , missä on vankkaa näyttöä vahingoista. Muualla maassa on pantava jäitä hattuun ja elettävä nyky tilanteen edellyttämällä tavalla. Perusteeksi hirvien silmittömälle lahtaamiselle ei riitä , että niitä on ollut liikaa useita vuosia sitten.
