Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Ongelma on varmaan se, että markkinaa on vaikea ennustaa. Aamupäivällä katseltiin, kun kuusikauppiaita oli miltei vierivieressä, eikä asiakkaita. Joulun jälkeen ei alennuskaan auta.
Ihmettelen sitä, että häviääkö se juurikääpä, jos puusto vaihdetaan vaikka valtaosin toiseksi? Kuten tiedetään, niin sankkaan kuusikkoon tehtyyn aukkoon saattaa ilmaantua mitä erilaisempia kasveja, joiden juuret tai siemenet ovat olleet ”pankissa” kymmeniä vuosia. Miksi sitten se juurikääpä olisi poikkeus? Maahanhan jää kantoja ja juuria, joissa se sen luulisi säilyvän vaikka kuinka kauan.
Ja ilmassa sen itiöitä kerrotaan olevan kaikkialla. Eihän sitä kantokäsittelyä muuten tehtäisi. Vai tehdäänkö käsittely (veronmaksajien rahoilla) vain omantunnon rauhoittamiseksi. Onko sen hyödystä todellista näyttöä? Miksi sitten voi raivata kuusentaimikkoa ilman kantokäsittelyä? Mielestäni siinä on omituinen ristiriita.
Mielestäni pitäisi siis olla koesarjoja kestoltaan vähintään 100 vuotta, jotta jotain voitaisiin ennustaa. Onko sellaisia? Vai ovatko ohjeet tutkijoiden toiveajattelua?
Onko siis kyse pääasiassa kuitenkin maanlaadun, kosteusolojen ja yksittäisen puun huonon kasvupaikan yhdistelmästä? Kun en tiedä, voin esittää tällaisenkin vaihtoehdon.
Onko maapohjan märkyydellä vaikutusta juurikäävän esiintymiseen? Meillä mäkisillä mailla sitä ei juurikaan esiinny. Parantaisiko kunnon ojitus tilannetta? Onko tutkittu?
Tuolla toisaalla Anton uhoaa Sahalan maiden kuusi-koivuvuoroviljelystä. Jos rauduskoivu ei kosteassa maassa menesty, niin mikä on tilanne Sahalassa? Siellähän ojia on vähintään 100 m/ha.
Ihailen juuri sitä 35 euron siroa ”luomukuusta”. (ei ollut kuulemma lannoitettu) Tämä poikkeaa aiempien vuosien kuusista runsaan ja hennon oksaisuutensa vuoksi. Olisiko kasvupaikka tavallista karumpi? Epäilemättä kasvatuksessa on omat niksinsä. Tuon ikäinen metsäkuusi kun olisi vähintään luokkaa 4-5 metriä,
Aika vanha täytyy sen Velijalkasen olla, kun kaikki nuo temput on ennättänyt tehdä.
Katsopa Anton Lukijan kuvista kuusenkasvua kivisellä mäenlaella. Kasvupaikassa on todella eroa. Kummassa lienee parempi kasvu. Eikö siellä Sahalassa ole tehty erilaisia ojia yli 100 km. Sellaisilla maapohjilla täytyykin olla eri kasvatusmenetelmät.Meillä ei ole ainakaan toistaiseksi esiintynyt kuusikoissa laho-ongelmia. Eivätkä 40-vuotiaat 2 kertaa harvennetut koivikot ole itsestään kuusettuneet. Olosuhteet vaihtelevat ja ne on aina otettava huomioon.
Siellä Sahalan kartanossa taitavat pohjat olla niin vetisiä, että kuuset lahoaa ja tietysti sitten koivujen alle kosteaan maahan kyllä syntyy taimikko. Meillä on kuivat ja kiviset maat ja tilanne täysin toinen.
Antonille voin vastata koivuista. Tarkoitit ilmeisestikin, että hirvenliha on kallista, koska ei voi kasvattaa koivuja.
Totta on, että tuolla hirvimetsissä koivut eivät menesty. Kokemusta on kuitenkin myös peltojen lähellä kasvattamisesta, jossa ei hirvistä ole haittaa. Ei meillä päin ole 40-vuotias OMT-maalle istutettu, monta kertaa perattu ja kaksi kertaa harvennettu koivikko vielä päätehakkuukunnossa. Savossa voi toisin. Siihen en osaa ottaa kantaa.
Siihenkin osaan ottaa kantaa, että koivusta tukkisaanto on ratkaisevasti pienempi kuin kuusesta. Syinä mm. koivun paksuusvaatimus, oksaisuuskriteerit ja mutkaisuus. Laatutyveä saa tosi harvoista koivuista ja nekin pitää kasvattaa kuusikoissa. Puhtaissa koivikoissa se ruskotäpläkärpänen heikentää laatua. Ainakin minun matematiikalla kuusen kasvatus tuottaa paremman tuloksen. Oli sitten hirviä tai ei.
Kuten aiemminkin olen todennut, niin mekin kasvatetaan peltojen ympärillä entisillä hakamailla koivuja. Etuna on silloin se, että koivu kasvaa alussa nopeasti, mikä helpottaa taimikon vakiintumista. Toinen syy on esteettinen. Koivikko soveltuu maisemaan paremmin. Talous ei ole ratkaiseva tässä tapauksessa.
Epäilemättä hyvä tuomio. Poliisina takavarikoisin kaverin aseetkin. Ei tiedä mitä tapahtuu, kun aikansa asiaa päässään hautoo.
Yksi häirikkö kyllä pilaa koko sakin fiiliksen. Meillä on onneksi erittäin sopuisa porukka. Kaikki porukat eivät kyllä ole. Sen tietää, kun lukee esim Jahti-lehden lakipalstaa. Kyllä porukoissa monenlaista riidanaihetta onnistutaan keksimään.
Keski-Suomessa on hirviporukka, joka on niin tarkka hirven lihojen tasapuolisesta jaosta, että jauhaa kaiken, niin paistit kuin fileetkin, jauhelihaksi, joka on sitten helppo jakaa grammalleen itse kullekin.
