Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Leeville
Ennuste, että siihen laikkuun kasvaa muutakin. Siis koivua ym. Teoriassa toimiva vaihtoehto, jos jaksaa useamman vuoden huolehtia varhaisperkauksista. Muuten ei kyllä synny männyntaimia. Lisäksi riskinä on hirvet. Näiden takia pitää lehtipuuvesakko pitää poissa myöhemminkin kunnes mäntytaimikko on hirvien kannalta kasvanut riittävän suureksi.Puolikaruilla mailla testataan vaihtoehtoa, jossa mänty kylvetään koneäestyksen yhteydessä ja alue täydennysistutetaan seuraavana vuonna kuuselle noin 1000-1200 kpl/ha. Koneäestys ja kylvö ovat yhteiskustannuksiltaan samaa luokkaa kuin pelkkä laikutus. Säästöä tulee siis kuusentaimista verrattuna tavalliseen kuusenistutukseen. Tietysti sitten mahdollisesti syntyvä sekametsä on turvallinen vaihtoehto, jossa kasvunkin pitäisi olla parempi yhden puulajin metsiin verrattuna.. (Kokemuksia ei vielä ole. Viime vuonna tehtiin ensimmäiset ästykset.)
Parhaillaan varhaisperkaan tuollaista 7-vuotiasta taimikkoa, jossa männyt syntyivät luontaisesti istutuskuusikkoon, jota tukkimiehentäit olivat vähän harventaneet. Tilanne on nyt erinomainen. Syntyy kahden puulajin metsä. Poistan kaiken lehtipuun. Rehevimmillä kohdilla männyntaimet olivat jo vaarassa jäädä vesakon alle. Karuilla paikoilla joutuu jo paikoin harventamaan männyntaimikkoa.
Omien kokemusteni mukaan heinäongelman perussyy usein on, että metsä on ollut liian harvaa ja siihen on jo valmiiksi kehittynyt heinäkasvisto, joka suotuisissa oloissa sitten räjähtää kasvuun.
Meillä on hakattu muutama kymmen hehtaaria sakeita OMT-kuusikoita (puuta 350-400 m3/ha) eikä niissä ole ollut mitään heinäämistarvetta kunhan vain on heti hakkuun jälkeisenä keväänä istutettu ja tietysti kunnolla muokattu. Jostain syystä vattuakaan ei ole liiemmin esiintynyt.
Vattu kyllä saattaa putkahtaa esiin sankankin kuusikon hakkuun jälkeen. Normaalitapauksessa useimmat taimet kyllä selviävät sieltä pienellä viiveellä. Hirvet meillä muuten syövät vatttukasvustoja ja auttavat siten taimien selviämistä.
Heinän kasvun vastapainona on kyllä usein se, ettei vesakkoa synny. Varhaisperkaan juuri 7 vuotta sitten istutettua taimikkoa, jossa heinää on muutama lämpäre. Niillä ei juurikaan ole vesakkoa. Vasdtaavasti muilla kosteilla kohdilla on aivan tolkuttomasti koivua. Olisi kyllä kamala työ, jos sen päästäisi kasvamaan hallitsemattomasti. Nyt homma vielä käsissä.
Keski-Suomessa niin kuusen kuin männynkin taimet kasvavat huomiota herättävän hyvin. Muutama vuosi männyntaimissa esiintyi jotain virus- tai sienitautia. Nyt ei siitäkään ole havaintoja.
Toinen kysymys on sitten kyllä maapohjan/juuriston vauriot kesäkorjuussa. Niitä varmaan esiintyy kyllä runsaasti.
Olisi mielenkiintoista tietää se kuinka paljon toteutettuja luonnonsuojelualueita on ollut metrsänomistajien oman suojelun piirissä. Siis tietoisesti tehty päätös olla hakkaamatta jotain arvokasta kohdetta vaikkei sitä olekaan virallisesti suojeltu.
Esimerkiksi meidän yhteismetsän osalta ainakin puolet nyt suojelun piirissä ollevista alueista, joista on saatu korvaus joko vaihtomaana tai rahana ovat olleet metsätalouteen täysin sopmatomia tai oliisvat jääneet luontoarvojensa takia kyllä nykynäkymillä muutenkin hakkaamatta. Ja loppuosastakin valtaosa olisi ollut huonosti metsätalouteen soveltuvia alueita.
En siis olisi hirveästi huolissani tuosta Metso-tavoitteesta. Eivät ne viralliset suojelutoimenpiteet taida täällä etelässä hirveästi puun myyntiin vaikuttaa. Sitä olen ihmetellyt, että kuinka kauan valtiolla riittää rahaa-
Meillä on karuhkoja maapohjia, joista olen lähetellyt kuviakin. Niilläkin esiintyy varsin yleisesti saniaista. Normaalisti siitä ei ole kuusentaimille haittaa.
Hyötyä on runsaasti siinä mielessä, että se saniainen estää lähes täydellisesti lehtipuuvesakon syntymisen. Kannattaa tämäkin asia pitää mielessä. Varmaankin tuollainen mekaaninen torjunta on parasta lääkettä. Kun saat kuusentaimet pelastettua, voit olla vailla perkaushuolia.
Eipä kenelläkään ajatuksella metsiään hoitavalla, esim Taneli, taida olla himoa suuntaan tai toiseen metsänkäsittelyssä. Faktat ovat vaan hyvä n-merkki sellaiset, että avohakkuut tuottavat hakatessa ja tulevaisuudessa paremman taloudellisen tuloksen. Ja jopa monipuolisemman luonnon.
En ole muuen yksityismetsissä huomannut sellaisia aukkoja, että niitä kannattaisi noteerata negatiivisessa mielessä. Päin vastoin, ne tuovat vaihtelua maisemaan. Kannattaa sekin muistaa, että 100-150 vuotta sitten miltei koko eteläinen Suomi oli melkein yhtä aukkoa erilaisten metsänkäsittelytoimenpiteiden jälkeen
Ymmärrän kyllä sen, että MHY:t puolustavat asemiaan. Sitä en todellakaan ymmärrä, että koittaisiko Suomen metsänomistajille paremmat ajat, jos pakollinen maksu poistettaisiin.
Juttelin erään sahan puunostajan kanssa (kaupatkin tein). Hän sanoi, ettei pääsisi läleekään ostotavoitteitaan suorakaupoilla. Siis oleellista on, että jonkun on kerättävä tietoja sieltä metsästä ostajalle. Meillä on tarkat suunnitelmat ja on helppo lähettää tiedot kaikille ostajille. Näinhän ei tietystikään ole läheskään kaikilla myyjillä. Ei siis tietoa ja/tai taitoa.
Suomalainen on valmis maksamaan siitä, ettei tarvitse maksaa veroa. Näin varmaan nytkin kävivisi. Kyllä niiden MHY:den jäsenet vähenisivät ja tarjolle tulisi vähemmän puuta sitä kautta. Vastaavasti yhtiöiden pitäisi rutkasti lisätä työvoimaansa ja kulujaan.
Mitä tämä sitten merkitsisi puun kantohintaan ja tehdashintaan onkin jo aikamoinen arvoitus. Voisi tietysti käydä niinkin, ettå kantohinnat laskevat, mutta tehdashinnat nousevat yhtiöiden kulujen kasvettua.
Kannattaisikohan pahempien kiihkoilijoiden niin metsänomistajissa kuin yhtiöissäkin miettiiä tällaistakin kehityskulkua. Havukka-ahon ajattelijan mukaan:
”Asiat toteutuvat, tai ovat huvikseen toteutumatta. Tai sitten ne toteutuvat eri tavalla kuin on suunniteltu. Sen, joka nämä ottaa huomioon, on helppo kulkea maailmanlaitaa”Pihkaniska kertoi, että Itä-lapin leimikosta tuli sekstaa noin 30 %. Keski-Suomen horisontista ei voi arvioida onko se paljon vai vähän paikallisiin oloihin nähden. Omat havaintoni kertovat, että Lapin männyt ovat yleensä lyhtyitä ja oksaisia. Lienenkö oikeassa?
Varmastikaan nykyisillä viljelymenetelmillä ei ole ole ollut vaikutusta puun laatuun. Ikää taitaa yleensä olla rapiat 100 vuotta. Olisiko kyseessä mahdollisesti joku harsintametsä, jossa puut ovat panostaneet tavallistakin enemmän oksiin.
Mielenkiintoista olis aina tietää vähän enemmän näiden tietojen taustoista. Voisitko Pihkaniska valaista.
Männikön oikea kasvatustiheys on kyllä tietysti siinä 2000 kpl/ha tienoilla.
Naapurissa metsäyhtiön maille syntyi siemenpuuasennon kautta tosi hyvä taimikko. Harvensivat, mutta hieman liian tiheäksi. Nyt tilanne on, että kasvu näyttää pysähtyneen noin 10 metriin. Rungot ovat niin ohuita, ettei motoa kannata ajaa metsään. Eikä joukkokäsittelykään taida toimia, kun metsä on siihen liian harvaa. Eikä tietysti ravintotilanteen takia kannattaisi muutenkaan ajaa pois oksia ja neulasia.
Toinen asia, johon olen kiinnittänyt huomiota niin omissa hommissani kuin yhtiön miesten tekeminä on se, että männikön viimeisessä perkauksessa pitäisi jäävän puuston olla mahdollisimman tasapitkää. Tuntuisi, että mieluummin kannattaa jättää pieniä aukkojakin kuin selvästi muuta puustoa pienempiä runkoja. Sama tilanne on tietysti koivikoissakin.