Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Suorittavan portaan tulkinta lienee oikea. Onko se lehtipuuosuus myös osatekijänä taustalla siinä, kun UPM myy ”suometsiään” tuolla Itä-Suomessa? Lehtipuuosuushan kasvaa, jos myy männiköitä.
Hintapolitiikkahan on sellainen, että päätehakkuukoivun kuutiohinta on luokkaa runsas 30 euroa/m3 ja kuusen taas reilusti yli 50 euroa. Eikä niitä koivumottejakaan niin paljoa kerry, että kompensoisi tuota eroa. Ettei se koivun kasvatus ainakan nykyhinnoilla siis pärjää kuusenkasvatukselle normaalimetsässä.
Meikäläisen naapurissa on UPM:n iso metsätila. Vielä muutama vuosi sitten siellä oli linjana, että perkauksissa kaadetaan kaikki koivut. On se systeemi kyllä näemmä muuttunut. Voisiko olla niin yksinkertainen syy, että taimia oli jostain muualta jäänyt yli ja ne tungettiin tuohon.
Aiemmin kirjoitin, että koivun uudistus sopii parhaiten reheville hakamaille. Sellaiseen paikkaan meillä on tarkoitus tehdä ensi vuonna reilun hehtaarin aukko ja istuttaa koivulle. Koivulle siksi, että se pärjää parhaiten paikalle syntyvän vattu-leppä- ym kasvillisuuden kanssa. Ja onhan koivikko kaunis. Tietysti kannattaa myös riskejä hajauttaa istuttamalla erilaisia puita niille sopiviin kasvupaikkoihin.
Kyllä olen Kuusmottisen kanssa samma mieltä. En lähtisi kokeilemaan. Halvin homma olisi se, että läheltä löytyisi moreenikumpare, jonka ajattaisi esim kunnon traktori-peräkärry-yhdistelmällä sienne suohon. Antaisi painua pari vuotta ja tasoittaisi epätasaisesti painuneet. Sitten päälle suodatinkangas ja sitten murske. Kuten tuolla aiemmin kerroin, niin kannattaisi ensiksi tutkailla sitä, mistä löytyisi kova pohja lähimpänä. Parinkymmenen hehtaarin hakkuusta kannattaisi investoida kunnon tiehen.
Meillä oli vähän pienempi ongelma kuin Puuntakusella. Piti saada rämesuon takaa pois n. 1500 m3 puuta. Ensiksi tutkittiin tangoilla ja löydettiin paikka, jossa turvemaata oli vain vähän. Sitten siihen ajettiin havuja ja kas kumma se kantoi ajokoneen kesällä. Vaihtoehtona olisi ollut jäädyttäminen talvella, mikä on aika työläs operaatio. (Ja vielä varasuunnitelmana ajaa pois puut naapurin maan kautta maksamalla kohtuullinen korvaus)
Jos kyseessä on vain puutavaran ajo joskus, niin eipä kyllä tuollaista Puuntakusen kyselemää tietä ainakaan taloudellisilla perusteilla kannata tehdä. Sinänsä tuollaisia telalavateitä minäkin joskus teekkarina suunnittelin kesätöinä Metsähallitukselle. Kuinka ne kantavat täyteen lastatatun nykypäivän tukkirekan en tiedä.
Muuten noista soista johtuu skkin, että Venäjän suunnattomat puuvarat jäävät pääosin hyötyläytön ulkopuolelle, koska lähes aina edessä suo tai joki. Että on noista soista hyötyäkin
En ole tieinsinööri. En ymmärrä tätä keskustelua. Kesällä teetätin tuollaisen tienparannushankkeen ihan yksityisellä rahalla.
Viime syksy oli jotenkin kummallinen, sillä tie käyttäytyi keväällä todella sopimattomasti. Jotkin paikat pehmenivät, niin, että piti asettaa lautoja, jotta henkilöautoilla pääsi. Tuollaista ei ollut ennen sattunut.Tehtiin remontti. Pahimmat savikot ajettiin pois ja korvattiin hiekalla=jakava kerros. Tämän alapinta kallistettiin ojaan päin, jotta rakenne säilyisi kuivana. Suodatinkangas levitetiin koko alueelle joko sen jakavan kerroksen alle tai sitten kantavaksi kerrokseksi muualle ajetun murskeen alle. Tietysti se muske ajettiin myös hiekan päälle. Kiviainesta käytettiin n. 2,9 tonnia tiemetrille. Tietysti myös ojat kunnostettiin ja syvennettiin. Hanke maksoi Alveineen n. 40 euroa/tiemetri Nyt on ainakin mahtava ajella. . Saa nähdä mikä on tilanne keväällä.
Homman organisointi oli yksinkertainen. Tutulle maansiirto/murskaamoyrittäjälle annettiin tehtäväksi kunnostaa tie. Toi kaivinkoneen sekä traktorin peräkärryineen ja alkoi ajaa savea pois. Siitä se työ jatkui. Aikataulutus oli aika vaativa, sillä systeemi oli sellainen, että tie voitiin sulkea vain päiväajaksi, koska asukkaiden piti päästä töihin.
Kyllä sitä näkee varsin kummallisia esimerkkejä metsänhoitotöiden laiminlyönneistä. Aika usein on kysymys siitä, ettei katsota olevan omakohtaista hyötyä, koska ikää on paljon eikä mahdollisesti omaa jälkipolvea. Tietysti sitten on sellaisia, jotka eivät kertakaikkiaan jaksa huolehtia. Onhan sellaisia karjankasvattajiakin, jotka antavat elikoidensa kärsiä. Kyllä metsänomistajia on moneen junaan. Jopa sellaisiakin, jotka uskovat haapaa kasvattamalla pärjäävänsä aina ja iänkaikkisesti.
Siksi tarvitaan kohtuullisen järeitä keino, jottei Suomen metsävarat häviä. Nythän metsien tilanne on hyvä. Onhan se ollut joskus ennenkin. Kuinka sitten kävikään ja millaisin toimenpitein nykytilanteeseen on päästy.
Pienaukkohan kasvatusmuotona on erittäin epätaloudellinen. Reunametsän vaikutuksesta 0,3 ha:n aukosta lähes puolet kasvaa tuskin lainkaan. Ja riskit tuulenkaadoille kuitenkin syntyvät. Siis metsänomistaja luopuu vapaaehtoisesti puolesta omaisuudestaan. Pienaukko on perusteltavissa vain tapauksissa, joissa sillä olevan puuston kasvu on totaalisesti pysähtynyt tai muuttunut negatiiviseksi.
Puuntakunen muuten tiesi senkin, että metsän keskellä oleva pienaukko houkuttelee hirviä. Olen ennenkin kertonut ¨n.0,5 ha:n männikössä olleesta metsäpaloaukosta, josta hirvet söivät lähes kaikki männyt ja piti istuttaa kuuselle.
Onpa Suomen Eduskunta mahtava laitos, kun se pystyy päättämään luonnonlaistakin. Muuhun johtopäätökseen ei voi tulla tuota 0,3 ha:n sääntöä arvioitaessa. Millähän se eduskunta aidosti siellä luonnossa vaikuttaa? Nimittäin, jos pienaukko ei itsestään taimetu, niin käyvätkö edustajamme salaa yön pimeydessä istuttamassa taimia ja perkaamassa vai onko heillä taivaalla joku salainen satelliitti, joka lähettää taimikon kasvua elvyttäviä säteitä???
Olen teettänyt muutaman pienaukon harvennuksien yhteydessä. Aukot ovat olleet ympäristöä rehevämpiä ja yleensä vanhaa harvaa lehtipuuta kasvaneita. Yhteistä niille on se, ettei niihin olisi ilman viljelytoimenpiteitä syntynyt kunnollista taimikkoa. Eihän se taimikko nytkään kasva aivan niin nopeasti kuin suuremmassa aukossa, mutta kasvaa kuitenkin.
Siis ainakin meidän metsissä ilman viljelyä sattaisiin kasvattaa vattupusikkoa, saniaisviidakkoa tai heinikkoa llisättynä muutamalla leppäpuskalla, pihlajilla ym.
Ihmetyttää tällainen pinta-alaperusteinen huutokauppameininki lainsäädännössä. Etenkin, kun se ei taatusti perustu mihinkään tutkimustietoon. Kyllä pitäisi lansäätäjällä olla joku itsenäinen päätäntävalta ja luonnonlakien kunnioitus, etteivät kaikenlaiset lobbarit veisi iniin ministeriötä kuin eduskuntaakin kuin pässiä narusta.
Puukerrostalorakentamisessa suurin ongelma on vesi. Vaikka talo saataisiin kuivana valmiiksi, niin tumpelot käyttäjät pilaavat sen.
Vaihtoehtoja:
-Vuodepalo laukaisee sprinklerin. Sammutusvesi leviää puurunkoon. Se on käytännössä mahdoton kuivattaa Vuodepaloja useita vuodessa.
-Humalainen nukahtaa suihkuun ja tukkoaa lattikaivon. Näitäkin tapahtuu vuosittain.
-Marihuanan kasvattajat perustuvat kasvihuoneen asuntoonsa. Seurauksena kosteuden leviäminen runkoon Kun lukee lehtiä, niin tuntuu, että puuhaa hatjoittaa vähintään joku jossakin vähän suuremmassa vuokratalossa.Kun tuollaisille riskeille haetaan oikekedenmukaista vakuurusmaksua, niin kylää se on tosi kallis.
Tietystikin uuden teknologian käyttö on muutenkin kallista ja riskialtista. Kun lisäksi ympäristösyistä esim kaupunkikeskustoissa pitää pysyä vanhassa kuosissa, niin lopulta jää teoriassakin varsin pieni osa tuotannosta sellaisiksai, että ne voitasiin toteuttaa puusta. Kahden samanaikaisen teknologian ylläpitokin nostaa kustannuksia.En siis usko, että puukerrostalorakentamisella voi olla merkittävää tulevaisuutta. Julkisissa rakennuksissa tilanne voi toki olla toinen.
En yritä kääntää keskustelua mihinkään suuntaan. Toin vain esille tuon tulopuolen, jolla myös on joku merkitys. Tulevaisuutta emme toki tiedä, kuten Jesse totesi.
Vaikka koivusta saatava tulo olisikin pienempi kuin kuusesta, niin rehevillä mailla sen kasvatusta voi erittäin hyvin perustella helpommalla uudistuksella. Reheviä entisiä hakamaita on Eteläinen Suomi täynnä. Ne ovat sitä ominta koivunkasvatusmaastoa. Eikä niillä yleensä ole hirvistäkään haittaa, koska ne ovat asutuksen tuntumassa.
