Käyttäjän Tomperi kirjoittamat vastaukset
-
Tässä keskusteluketjussa kommentteihin on hankala vastata mutta se. ”
<h3 class=”news-teaser__heading entry-title”>Hannun hintaseuranta: Metsämaan keskihinta ylitti neljätuhatta euroa” on peräisin tosiaan metsälehdestä että metsämaan keskimääräinen hinta on noin neljä tuhatta euroa hehtaari .</h3>
Ja uudistamiskustannukset tuhannesta kahteen tuhanteen euroon hehtaariin ovat omia arvioita kun olen seurannut UPM:n ja Metsäliiton metsien hoitoa ja toimijoiden kanssa käymiäni keskusteluja yksityisten metsänomistajien juttujen lisäksi. Metsälehden juttuja olen myös seurannut. Voihan olla että polen täysin väärässä ja voihan olla että muutaman kymmenen vuoden kuluttua nykyiset metsänuudistamiskustannukset ovat olleet erittäin kannattavia ja naurettavan edullisia. Kumminkin tuntuu se varsinkin sellaisten kanssa kun keskustelee kuinka paljon maksaa todennäköisesti ja sanoo että ensiharvennuksessa puun arvo joka hakataan selluteollisuuden raaka-aineeksi ei välttämättä ole niin arvokas, siitä ei saa siihen suijoitettuja rahoja takaisin, Usein kysytty asia etteikö voisi olla halvempaa ja miksi niitä pitää istuttaa niin monta, eikö vähempi riittäisi. Aika usein näkee kuolleita taimia istutusaloilla. En oikein oerusta noista koroista ja korkojen kanssa kikkailusta niin ajattelen sen takia että uudistaminen maksaa ehkä sata kiintoa kuitupuuta tai taimikonhoito maksaa niin ja niin monta, kannattikohan tuo ensiharvennus kohde raivata ennen ensimmäistä hakkuuta kun se maksoi varmasti niin ja niin monta kiintokuutiota ensiharvennuspuuta.Näinhän se on, se 5 % oli metsäasiantuntijan palkan maksavasta organisaatiosta annettu toimintaohje. Olen kanssasi samaa A.Jalkanen, tekipä metsissä mitä tahansa ei jälkipolvet hauku. Jos haukkuvat ei haukku kuulu, oletan. Olen lukenut että trooppisissa metsissä kiertoaika viljelymetsissä on jopa alle kymmenen vuotta, kaksikymmentä vuotta …. voihan olla että se on ihan järkevääkin että suomen metsien kiertoaika viljellen on vaikka viisikymmentä vuotta. Mutta sitä ihmettelen että liian paljon laitetaan panoksia metsänkasvatukseen ja varmaan kustannuksia hillitsevää ei ole nämä kemera tuet yms… Myönnä kyllä etten tunne tuki systeemiä mutta oudolta se tuntuu että Suomessa tuetaan metsän uudistamista.
Ei vaan sitä että vielä kolmessakymmenessä vuodessa metsä ei ole vielä kasvanut niin paljon että kasvun tuotoksen arvo olisi suurempi kuin tehty investointi, ymmärtääkseni 40 vuoden iässä se ylittyisi, kun metsä on 60 vuotias se pitää uudistaa jos kasvu prosentti on alle 5. Tämän uudistusrajan sanoi tuttu metsäasiantuntija joka toimii suuressa metsäyhtiössä. Tämä raja koska kattaa uudistuskustannukset löysin taulukosta joka löytyy tuosta osotteesta: ”https://puuproffa.fi/puutieto/puut-kasvavat/metsan-kasvu/#” Hyvä Metsäkupsa, en tarkoita ollenkaan tuota mitä kirjoitit, mutta olet todellakin oikeassa, kun mitään ei investoi niin mitätönkin tuotto on voittoa jos ei aseta tuotto tavoitetta. Itseäni kiinnostaa eniten se pitkäjänteisyys joka liittyy metsänkasvatukseen, eikö sitä voi mitenkään nopeuttaa, jos metsä on kasvanut niin paljon että kattaa uudistamiskustannukset, ja se kestää 40 vuotta ja metsä pitäisi uudistaa jo 60 vuotiaana …. sitä mietin. Jos osaisin laskisin pitemmälle ajanjaksolle kannattavuutta. Ei UPM tarkastele omaisuutensa tehokkuutta ja toimintansa järkevyyttä kokonaisuutena, tuotanto yksikköinä kyllä, sen tuntevat nahoissaan Jämsänkoskelaiset ehkä tulevaisuudessa kuten Kaipola koki. Miksi metsänomistaja ei tarkastele kustannuksia pienempinä yksikköinä kuin koko metsäomaisuus? Tätä järkevyyttä mietin metsäomaisuuteni käsittelyä jahkaillessa… Jos mulla olisi vaikkapa 500 kuutiota hehtaarilla ja kasvuprosentti 1,5 niin absoluuttisesti se tuottaisi minulle noin 400 euroa per vuosi, suhteellisesti ajateltuna siinähän ei ole mitään järkeä. Onko siinä järkeä jos perustan taimikon ja mitään realisoitavaa kasvua myytävää puuta kannattavasti ei synny neljäänkymmeneen vuoteen. Pienillä aloilla tasainen kassavirta on haaste. Keskimäärin metsänomistaja hallitsee metsiään noin 30 vuotta.
Harmi ettei asu Helsingissä niin ois helpompaa löytää ymmärrys sille miksi ei kannattavuutta voi ja pitäisi tarkastella kuviokohtaisesti kuten isot firmat tekee sellu- ja paperiteollisuudessa. Kuoppaan kyllä tämän Kupsan esittämän vaihtoehdon jos se on noin ollut hautaan….
Sitähän tässä olen koettanut tutkia jotta ymmärtäisin, tuota taulukkoa katselin: ”https://puuproffa.fi/puutieto/puut-kasvavat/metsan-kasvu/#” Sen mukaan uudistumiskustannusten korvaaminen kasvulla kestää läehemmäs 40 kuin 20 vuotta. Eli uudistamiseen uhrattu puun arvo on kasvanut sijoitetun puun arvon 40 vuodessa.
Voi olla etten ymmärrä mutta yritän kyllä ymmärtää. Jos puuntaimen istuttaminen maksaa metsään kaikkinensa maksaa euron, koska koittaa aika että jokainen puu keskimäärin kun sen myö on euron arvoinen. Mitä väärää tässä ajattelumallissa on? Onko se paljon vaadittu jos sille taimelle laskee vaikka kolme, kaksi prosenttia vuosittaista korkoa tai vaikka vain inflaation verran? Kauanko autokauppias pystyy myymään käytettyjä autoja jos ostaa niitä kymppitonnilla ja myy niitä eteenpäin kymppitonnilla tai halvemmalla? ” Ei metsätaloudessa toimi bisnesajattelu; ostan eurolla ja myyn kahdella niin tuottoprosentii on tasan yksi.”
Onko järkeä istuttaa puuntaimi josta ei saa investointikustannuksia takaisin täysmääräisenä? Ensiharvennusten hinta näyttää kuidun osalta olevan niin alhainen että kolmemetrisen pöllin arvo on pienempi kuin yksi euro, voi olla että olen väärässä. Näitä minä pohdin. Ennen vanhaan oli metsäneuvvojia joiden puoleen pysty kääntymään, nykyään ne on metsäasiantuntijoita.
Itse mietin sitä että jos metsän uudistan, se vaatis maanmuokkauksen taimien istutuksen niin se maksaa tonnin, yksi taimikonhoito kerta 400 euroa ja muut kulut päälle niin äkkiä ollaan puolessatoissa tonnissa, se on hyvin lähellä samaa hintaa ilman korkoja kuin 100 kiintokuutiometriä mäntykuitua ensiharvennusmetsätä joka myydään… sille sadalle puukuutiolle jos laskee vuotusta korkoa vaikkapa kaksi tai kolme prosenttia niin koska sen saa myyntituloina istutetusta metsästä. Sitä aprikoin kun ois mahdollista tehdä avohakkuita, vai jättäisikö jonkin verran puita kasvamaan hakkuualueelle, tulisiko se samanarvoiseksi investoinniksi kuin avohakkuu, riskinsä se on sijoitustoiminnassa ja siitä ei ole kokemusta muuta kuin se kun aikoinaan kieltäydyin herkullisesta tarjouksesta, ja muutaman viikon kuluttua alkoi ns pankkikriisi, edellisellä vuosituhannella. Onhan se yksi vaihtoehto että lahjottaa metsät pois jos oikein alkaa epäilyttää, elämän kalkkiviivoilla ei pilvilinnoja rakennella.
Olen Jalkasen kanssa samaa mieltä, ainoat paikat mitä olen suomessa nähnyt jotka eivät ole luontaisesti uudistyuneet kymmenen vuoden kuluessa ovat olleet turvetuotannosta vapautuneita alueita, edes heinä ei ole kasvanut, mutta otos on sen verran pieni että en tiedä kokokuvaa, pari kolme niitä vissiin on ollut.
Mitä tapahtuisi jos tuista luovuttais kertaqheitolla kuten Ruotsi teki jo parikymmentä vuotta sittten. Metsänomistajat eivät kokis mitään merkittaävää menetystä, ellei sitä lasketa menetykseksi että nykyset metsäbhoitoyhdistykset menisivät konkurssiin välittömästi. Metsänhoiton järkevöityisi, metsänomistajan kannalta en näe mitään negatiivista, pluissaa saattaisi olla se, yhteistyö maetsänomistajien keskuudessa lisääntyisi. Ehkä se voidaan joidenkin mielestä lukea heikennykseksi että metsäteollisuuden edun ajaminen heikkenisi. Pari kolme vuotta Ruotsissa oli nieleskelyvaihe mitän nyt, sen jälkeen ei ole ollut mutinoita.
