Käyttäjän TTL kirjoittamat vastaukset
-
Varmasti eräs mielenkiintoisimmista ketjuista, missä oikeat asiantuntijat iskevät ässiä pöytään.
Ajattelin pistää myös oman hämmennykseni ja laskea keskustelun jo liian korkeaksi muodostunutta tasoa.
Uudistamiseen investoinnissa saattaa olla kyse myös ns mentaalisista lompakoista. Ville ajattelee asian päätehakkuuhehtaarinsa kanssa ehkä näin: Saan mielenrauhan ja ”optimoin onnellisuuteni”, kun sijoitan juuri saamastani bruttotulosta 12000 euroa 1200 euroa hehtaarin istutukseen. Ei ole paljon. 10% ja verotus vielä tasoittaa tilannetta. Verotusosiossa tulee tietysti huomioida mahdollisen metsävähennyksen pieneneminen, progressiivinen pääomatuloverotus jne.. Pekka on siis onnellisuusoptimoija.
Heidi on nykyarvoihmisiä. Hänelle jokainen euro on eurona tärkeä. Hän ei näe nykyarvolaskelmallaan mitään järkevää tuottopotentiaalia sijoittamalla 1200 euroa hehtaariin päätehakattua metsää. Koska hän on toiminut myös rahoitusmarkkinoilla, hän havaitsee selkeän arbitraasin hinnoittelussa ja myy tyhjän hehtaarinsa positiiviseen hintaan ja, koska haluaa toimia metsäalalla ostaa 1200+ eurolla 20 v taimikkoa hehtaarin.
Mentaalisesti siis vielä Ville käyttää 10 % päätehakkuutuloista, mutta Heidi ajattelee käyttävänsä ”oikeaa” 1200 euron seteliä.
Tietysti hehtaari ei ole suuruudeltaan järkevän kokoinen kauppakappale, mutta ajatus lienee ymmärrettävä.
Lisään tähänkin, jotta mittasuhteet hahmottuvat: Esim. UPM voisi maksaa kaikelle Suomesta ostamalleen kuitupuulle kantohintaa 50 euroa/kuutio ja yhtiö tekisi edelleen merkittävää voittoa.
Nythän keskimääräinen kuitupuun pystyhinta on alle 20 euroa/kuutio.
Onko joku perehtynyt millaisiiin sanktioihin jouduttaisiin, jos EU:n ympäristövaliokunnan ”äänestämällä hyväksytty laskukaava” otetaan käyttöön ja Suomi ylittää sen mukaiset neutraalitason hakkuut? Vai ollaankohan Belgiassa niin tuohkeissaan, että näin pitkälle asiaa ei olla pohdittu.
Kansallisesti tuntuu käsittämättömältä, ettei tehtäisi ensisijaisesti kaikkemme ulkomailta tuotavan polttoaineen korvaamiseksi kotimaisella. Lähinnä kivihiilen polton korvaaminen puuperäisellä polttoaineella ja raskaan liikenteen dieselin korvaaminen puusta ja jätteistä jalostetulla polttoaineella. Rahat jäävät tällöin taserajan sisäpuolelle ja hiilidioksidipäästöt pienenevät merkittävästi.
Esimerkiksi aurinkoenergia mielletään täysin CO2-päästöttömäksi, mutta luin juuri tutkimuksen, missä Arizonan olosuhteissa elinkaaren yli päästöt ovat noin 32g CO2/kWh. Tämä siis Arizonan auringonpaisteella ja teoreettinen tutkimus. Ei toteutunut tapaus. Todellisuudessahan se voi siis vaikka palaa pari kertaa 20 vuodessa jne..
Muistakaa lahjoittaa greenpeacelle: http://www.greenpeace.fi !
UPM voisi maksaa kuitupuusta 50 euroa kuutiolta pystyyn ja silti sen selluliiketoiminta ei olisi tappiollista.
Markkina vaan näyttää olevan sellainen, että hieman edullisemminkin saa ainakin toistaiseksi.
Suomessa suurella toimitusvarmuudella, hyvällä logistiikalla ja riittävillä puuvaroilla uskoisi jatkuvuuden takaamiseksi kuitupuun ”reilun hinnan” olevan luokassa 30 euroa/kuutio.
Tohtori Vaara puhuu mielestäni kyllä asiaa. Väitteitä ei jostakin syystä ole juurikaan konkretisoitu tai yksilöity.
On kuitenkin hyvin naivia ajatella, että metsäteollisuus (kuten mikä tahansa muu teollisuus) käyttäisi kaiken maksupotentiaalinsa raaka-aineen hankintaan. Se ostaa raaka-aineen niin halvalla kuin saa.
Eli puustamaksukyky olisi huomattavasti korkeampi kuin tämän hetken hinnat osoittavat. Tämä on vielä eri juttu.Nykyisilläkin tehdashinnoilla kantohinnat ovat kuitenkin suhteellisen alhaisia. Täällä voi olla piilokustannuksia tms.
Suurilla metsäyhtiöillä on sopimusfirmoja, jotka ovat tehneet esim 100000 kuution toimittamisesta per vuosi sopimuksen ja saavat siitä sopimuksen mukaisen korvauksen. Monesti erittäin pieniä 1-5 henkilön yhtiöitä. Nämä yhtiöt ovat pystyneet kapeasta organisaatiosta johtuen maksamaan tukille n 10% ja kuidulle jopa 20-30% korkeampaa kantohintaa kuin esimerkiksi tämän lehden hintatilastot näyttävät. Eli nykyhinnoilla 65 euroa ja 25 euroa voisi olla tällainen maksimiraja, jos leimikko on kohtuullisella paikalla ja kyseessä päätehakkuu.
Tällöin ns toimistokustannuksia ei juurikaan firmalle tule ja työ on erittäin hyvin organisoitua. Yksinhän esimerkiksi neuvottelut ovat hyvin keveitä ja tulokset mallikelpoisia.”Keskimäärinhän” tilanne on Suomessa kunnossa. Kun myyt vaikka Storalle, niin tiedät saavasi varmasti rahat ja päätehakkuusta havupuustolle 40 euroa kuutiolle.
Jotkin yksityiskohdat ovat kuitenkin hämmentäviä: mm kuitupuun hinnan jähmeys, hankintatukin ja päätehakkuutukin sama hinta, alle 15 cm (tai 16 cm) puun vaatimaton keskihinta.Pakko ottaa taas Viron tilanne esille, kun siellä olen tilannetta hieman seurannut. Kuitupuun hinta vaihtelee aika ”mukavasti”. Nyt satamatoimituksena hinta on noin 30 euroa kuutio, mutta ei ole pitkäkään aika, kun hinta oli 42 euroa. Saati sitten 2007. Tällöin hinta kipusi satamassa 60 euroon, kun puun pelättiin loppuvan koko Euroopasta. Hinta määräytyy markkinoiden mukaan, kun Suomessa liikutaan staattisesti. Suomen hinnallakin ostaja ja myyjä tuntuvat kuitenkin kohtaavan.
Suurimmat hintaerot maiden välillä on 12-16 cm latva -puussa. Nytkin, pienessä lamassa, sahatoimituksena puhutaan hinnasta 50 euroa kuutio pikkutukilla. Isot tukit aina 80 euroon asti.
Tämä ei tietysti tarkoita sitä, että metsänomistaja saisi välttämättä jotenkin enemmän kuin Suomessa. Asiantuntevat hakkuufirmat ja välittäjät ottavat leijonan osan loppuhinnasta. Hakkuu ja kaukokuljetus ovat kalliimpaa kuin Suomessa.
Minusta metsätalous ei ole merkittävästi kannattavampaa Etelä-Ruotsissa kuin Etelä-Suomessa. Tietysti hyvän tammi- ja mäntytukin kuutiohinta on ”paljon”. Männylläkin parhaimmillaan yli 100 euroa.
Keskimäärin kuitenkin oltaneen Suomen hinnoissa, ehkä vähän +.
Kasvu on varmasti vähän nopeampaa siellä. Muistelen Metsälehdessäkin olleen Göteborgin läheltä veljesten kuusikko; 1600 kuutiota/ha!Hinnoittelu mennee kaiketi jotenkin näin: 1) Metsäkiinteistön tuoton minimi saadaan kasvattamalla kiinteistöllä puuta. Tällöin lähes absoluuttinen minimi on 4%:n vuotuinen tuotto, jollei aivan tolkuttomasti investoi uudistukseen. 2) Tulevaisuuden tuotto on jakautunut ja minimi tosiaan 4%/vuosi. Pienellä todennäköisyydellä tuotto voi olla lähes mitä vaan, jos maan käyttötarkoitus muuttuu. Sen ei tarvitse olla rakennusmaata tulevaisuudessa, vaan kiinteistöltä voi löytyä muita luonnonvaroja (en tarkoita pelkästään mustikoita), sitä voidaan käyttää muun energian tuotantoon tai johonkin muuhun, mistä tällä hetkellä ei vielä voi olla tietoakaan.
Uskoisin, että 1970-luvun alussa esim Kempeleeltä ”sopivasta” paikasta sai kohtuullista metsää 1000 markkaa/ ha. Päätehakkuu 2000-luvun alussa 8000 euroa/ha ja raakamaamarkkinoilta 3 euroa/neliö. Näin Sampo jauhoi pienellä tuurilla (sijainti) 167 euroa 30 vuodessa 38000 euroksi ja vuotuista tuottoa n 20 %/vuosi. Tätä tuskin kukaan pystyi ”näkemään” 1970-luvulla.
Yksi veikkaus voisi olla, että Etelä-Lapissa metsän kasvu kiihtyy merkittävästi ja Kiinan keskiluokka innostuu 20 vuoden kuluttua ostamaan puhdasta luontoa sieltä.
Yläharvennukset voivat näennäisesti antaa parhaan tuoton sijoitukselle, mutta otettaessa riskin kasvu huomioon, niin tilanne on toinen. Tarkoitan lähinnä tuulituhojen lisääntymistä suurimpien puiden poistuessa metsästä.
Metsätilojen arvostus todennäköisesti kasvaa tulevaisuudessa, jos mittarina tässä käytetään ostetun puukuutiometrin hintaa. Ruotsissa metsätilakaupoissa puun hinta on jotain 1,5-2,0 kertainen Suomen hintaan. Etelä-Ruotsissa tilakaupoissa kuutiohinta on n 60 euroa/m3 ja pohjoisessakin lähellä 30 euroa/m3.