Käyttäjän TTL kirjoittamat vastaukset
-
Kävin tuossa lounaalla ( joutui tyytymään ABC:n tarjontaan) ja tutkailin tätä keskusteluketjua. Tuli mieleen pitää pyhäpäivän laskuharjoitukset.
Siis tällaiset. Ihmiset päästävät ilmakehään nettona vuositasolla hiilidioksidia noin 40 gigatonnia eli tonneina 40 ja tämän perään vielä 9 nollaa. Suomen osuus tästä on reilu promille.
Ilmakehän massa on helpoin (?) laskea ilmanpaineesta muuttamalla pascalit kilogrammoiksi ja kertomalla maapallon pinta-alalla. Näin laskien ilmakehän massa on noin 5 ja perään 18 nollaa (5,1*10^18) kilogrammoina. Jos tästä laskee hiilidioksidin massaosuuden suurenemisen vuositasolla, niin saa noin 8 ppm eli hiilidioksidin massaosuus ihmisten vuosipäästöillä suurenee ilmakehässä (jos kaikki ko hiilidioksidi menee ilmakehään) tämä 8 miljoonasosaa (siis massaprosentteina).
Ymmärtääkseni mitattu trendi on kuitenkin pitemmältä ajalta ilmakehän vuosittaiselle hiilidioksidiosuuden suurenemiselle noin 2 ppm. 1900-luvun alussa oltiin noin 300 ppm:ssä ja nyt noin 420 ppm:ssä. Hiilidioksidi minulle kerrotun mukaan viipyy ilmakehässä myös niin pitkään, että tämä ei juurikaan vuositasolla vaikuta eroon.
Jossakin on siis virhettä. Tuota asiaa on kyllä treenattu maailmalla niin pitkään, että epäilen virheen todennäköisimmin olevan omassa ajattelussani.
Sananmuunnoksena otsikosta voi vielä tulla alalle lentävä lause!
Markkinat hinnoittelevat tietysti puunkin jotenkin. Hirvittävän hankalalta vääntelyltä tuntuu tämä jako tukkiin ja kuituun sekä mahdollisesti energiapuuhun. Nimenomaan katkonnan kautta. Hinta putoaa keskimäärin noin 30 prosenttiin, kun halkaisija alittaa 16 tai 15 cm. Nykyisillä välineillä jatkuvampi hinnoittelu olisi täysin mahdollista.
Metsänomistajaa se ei nyt hirveästi kiinnosta meneekö tukkina myyty puu sahaukseen vai selluun, mutta tämänkin otsikon alle hämärtyy se huomattavasti suurempi asia, että katoaako tukkia jo mittauksessa ja katkonnassa selluun.
Kiitos linkistä A.J.!
Visakallo, ”tuottotukihan” (vrt. edellä) olisi kaikille Suomen metsille vain alle kaksi miljardia vuodessa tuossa muodossa ;)!
Jos asia nähdään tärkeäksi, niin mitä on 500 euroa vuodessa jokaiselta täysi-ikäiseltä!
”Esitys” ei ole nyt 100% vakavasti heitetty, mutta jos hiilensidontaa jostain syystä halutaan nopeuttaa, niin ei tuo kaukana ole.
A.J., tuo kompensaatiomarkkina voisi olla esimerkiksi ”tuottotuki” metsänomistajalle, jos hän viivästyttää hakkuuta, kun nyt kaikkeen muuhunkin saa tukea.
Vaikkapa 60 v kuusikko, mikä kasvaa vielä 6 kuutiota vuodessa hehtaarilla. Jos tämän hetken puutilavuus on 300 m3/ha ja runkohinta 70 euroa/m3, niin puustoon sitoutunut pääoma on 21000 euroa. Vaikka vuosikasvu on hyvä, niin se antaa stabiililla puun hinnalla kuitenkin vain (70*60)/21000 = 0,02 tuoton (2,0 %) pääomalle. Jos hakkuita todella halutaan viivästyttää, niin ko. tilanteessa kasvutuoton tuplaaminen EU:n hiilensidonnankompensaatiotukirahastosta (virtuaalinen kaiketi vielä) vaikka 15 vuodeksi olisi käsittääkseni tehokas. Siis 15 v tässä esimerkissä 420 euroa/ha vuodessa ”Ota hiili metsästäsi vasta huomenna -rahastosta”.
Pukkalan jutuissa näyttää olevan kyllä juonta. Olen kirjastossa joskus lukenut hänen teoksiaan. En ole uskaltanut lainata!
Sanottava myös, että todella tehokkaasti A.J. kommentoit laajalla sektorilla asiantuntevasti asioita!
Varsinaisesti asiasta en pysty sanomaan mitään, mutta muutamia erikoisuuksia puukaupassa on.
Perinteisesti yksi kummallisimpia on (on ollut) kuutiohinnan hyppäys n 15 cm latvaläpimitassa. Meistä varmaan moni on myynyt 14 cm latva puuta 20 euroa kuutio ja 15 cm latva 70+ euroa kuutio. Taas joudun ottamaan ainoan jossain määrin tuntemani vertailukohdan eli Viron esille. Normaalissakin markkinatilanteessa iso tukki voisi maksaa siellä 100 euroa kuutio, vähän pienempi tukki (15-18 cm latva) 85 euroa kuutio ja vielä jopa latva 8 cm sahapuu 60 euroa kuutio. Nämä tienvarsihintoina ”normaalisti”.
Toinen asia, mikä kummastutti, kun aloin asioita tällä alalla ihmettelemään oli harventaminen harventamisen jälkeen. Uskoisin, että nämä metsänhoitomallit ovat osin kehittyneet paperi- ja selluteollisuuden vaikutuksesta. Tämä liittyy tuohon ensimmäiseen asiaan siten, että harventelemalla kiertoajan puusta pyritään myymään mahdollisimman halvalla kuutiohinnalla mahdollisimman paljon lisäämällä mm tuulenkaatoriskiä.
Joissain huippumetsissä päästään yli 90 %:n tukkiprosentteihin. Kun puuston läpimitalla on kuitenkin jakauma (siis hajontaa), niin myös 60 v vain ensiharvennetussa kuusikossa tukkiprosentti voi olla luokassa 70 %. Tällöin päätehakatessa kuitukin tulee päätehakkuuhinnalla.
No tietysti rahalla on aika-arvo ja siitä toisen harvennuksen tilistä on voitu sijoittaa jo metsään tuottamaan. Toisaalta puun hintakin nousee. Vaikea ongelma!
Jotenkin, kun Ollikaista kuuntelee, niin tulee käsitys, että hän on kohtuullisen neutraali tiedemies. Kun toisaalta lukee pääosin Hesarin ”suodattamia” ilmastopaneelin julkilausumia, niin näistä jutuista tulee mielikuva, että Ollikainen olisi joku laitapoliitikko ilman lähes mitään tieteellistä pätevyyttä.
Toimittajilla on tietysti kiire ja juttukenttä laaja, joten virheitä tulee. Tällä alalla vaan lähes jatkuvasti!
Tuo mehtäukon näkökulma ”otetaan mitä annetaan” on varmasti yksi ”optimi” metsätaloudessa. Liika taivastelu johtaa stressiin ja jopa epäoptimaaliseen tulokseen.
Tuoton, onko se sitten sama kuin kannattavuus, lasken pelkästään sijoitetun pääoman prosentuaalisena tuottona. Vertailtaessa sijoituskohteita pitää jotenkin pyrkiä arvioimaan riskiä, että ei hae lisätuottoa pelkästään riskiä lisäämällä.
MT:n mukaan marraskuussa Suomeen tuodun mäntykuidun keskimääräinen satamahinta oli 68 euroa kuutio ja koivukuidun 109 euroa.
Mitä veikkaatte, joko kesällä 23 päästään tienvarsihinnoissa tuohon 68:aan?
Nuo ovat keskihintoja. Minun tiedossani ollut kallein mäntykuituerä, minkä UPM osti Virossa, oli 99,90 euroa kuutio ja vastaavasti kallein koivukuituerä n 134 euroa kuutio. Nämä siis hinnat Suomenlahden eteläpuolella vielä.