Kevään tilamarkkinakatsaus: metsätilojen tarjonta vilkastuu, instituutiosijoittajat ostavat entistä isomman osan tarjonnasta ja pelkästään julkiseen metsävaratietoon perustuviin tila-arvioihin tulee suhtautua suurella varauksella.

Lumitalvi on hivenen hiljentänyt metsätilamarkkinoita, mutta keväällä kauppa vilkastuu. Pohjois-Suomessa nähtiin, että metsätiloilla voi tehdä tiliä jos on kanttia.

Tilakauppa on lähtenyt käyntiin viime vuoden tapaan – hintataso on pitänyt ja instituutiot ovat vahvoja etenkin kilpailussa isoista tiloista.

Metsätilojen hinnat nousivat viime vuonna voimakkaasti, mutta Hannun hintaseuranta löytää maakuntien väliltä merkittävää vaihtelua – suurimmat jopa naapurimaakuntien väliltä.

Viime vuoden metsätilakaupoissa metsähehtaarin keskihinta nousi lähes 20 prosenttia. Puuston määrän ja tukkiosuuden kasvu selittävät osan hinnannoususta, Hannu Liljeroosin seuranta osoittaa.

Metsätilakauppa on tänä vuonna käynyt viime vuotta vilkkaammin. Vaikka myyty ala on kasvanut, se on edelleen noin neljä peruskarttalehteä.

Kannattaako ensin tehdä puukauppa ja sitten vasta tilakauppa, saattaa mietityttää myyjää. Pirkanmaalla tehty taimivaltaisen metsätilan kauppa antaa vertailukohdan.

Koko maan keskihinta on tänä vuonna noussut viidenneksellä. Taustalla on paljolti tilakauppojen painottuminen kalliimpaan Etelä- ja Keski-Suomeen.

Vuoden suurin tilakauppa tehtiin liikemies Reino Laakkosen perillisten ja OP:n metsärahaston välillä.

Heinäkuussa tehtiin useita isoja metsätilakauppoja. Markkinoille tulee uusia instituutio-ostajia ja kymmenen suurimman kaupan listalle ylsi vain yksi yksityinen ostaja.