Kolumni | Hyvä Ruovesi – mutta miksi vasta nyt?

Edellisessä elämässäni metsänhoitoyhdistyksen neuvojana pääsin opastamaan lukiolaispoikaa mäntytukkien hankintahakkuussa. Isä oli opettanut hakkuutekniikan, minä neuvoin puiden valinnan ja selostin tukkien apteerauksen.

Neuvonnan perille menemättömyys paljastui rujolla tavalla ostomiehen tullessa mittaamaan puita. Jokainen tukki oli katkottu mittaan 31 desimetriä, mikä olikin siihen aikaan sallittu pituus tyvitukeille. Kun yhdessä tähän selviteltiin syytä, kävi ilmi, että nuori mies ei ollut tiennyt, mikä on ”tyvitukki” – eikä kehdannut sitten asiaa keneltäkään kysyä.

Vanha sanonta ”Tyvestä puuhun noustaan” ei siis kerro nykynuorelle enää yhtään mitään. Metsätietokaan ei välttämättä siirry perheessä seuraavalle sukupolvelle. Metsät ja asunto ovat eri paikkakunnilla eikä rajapyykkejä ehdi normaalin viikonlopun aikana käydä edes vilkaisemassa. Metsät ovat pysyviä, mutta niiden omistajat vaihtuvat keskimäärin 30 vuoden välein. Mitä valmiuksia uudella metsänomistajalla pitäisi olla?

Lukiot ympäri maan ovat ottaneet houkuttimikseen monenlaisia erikoislinjoja. Nuori voi keskittyä musiikkiin, kansainvälisyyteen, kieliin, taideaineisiin, ilmaisutaitoon, ratsastukseen tai vaikkapa jääkiekkoon. Kaikki varmaan ihan hyviä taitoja.

Yksi itsestäänselvyys tässä yli 600 000 metsänomistajan maassa on tähän asti puuttunut joukosta: metsätalous. Olen enemmän kuin ilahtunut kuultuani, että Ruoveden lukio Pirkanmaalla suunnittelee metsälinjan avaamista ensi syksynä aloittaville lukiolaisille.

Kehitysluokka, metsätyyppi, arvonlisäverovelvollisuus, diskonttaaminen ja avainbiotooppi ovat termejä, jotka haluaisin näiden lukiolaisten hallitsevan. Metsätalouden biologia, metsänhoito, metsäverotus ja puukauppa olisivat opetuksen peruskauraa.

Perhemetsätalous on Suomen vahvuus. Miten vaikuttaisi metsien käyttöön, jos perheen lukiolaisella olisikin jo valmius keskustella vanhempiensa kanssa puukaupan teosta ja maanmuokkausmenetelmän valinnasta? Kuinka paljon paremmin nuori sitoutuisi sukupalstaan, kun pohjalla olisi koulusta saatu tieto metsien biologiasta ja metsätaloudesta?

Koulutus metsäammatteihin on ihan oma lukunsa. Sieltä valmistuu hyviä tyyppejä kasaamaan kansantaloudelle kakkua muille jaettavaksi. Lukiossa tarjottava mahdollisuus syventyä metsätalouteen on hyvä kädenojennus aivan tavalliselle metsänomistajaperheelle. Metsistä ja niiden kannattavasta hoidosta on maassamme tutkimustuloksia yli sadan vuoden ajalta. Metsäväki vain ei ole oikein osannut tuoda sanomaansa esiin ja ehkäpä siksi erilaiset uskomuksiin ja hurskaisiin toiveisiin perustuvat metsien käsittelytavat ohjaavat erityisesti julkisten tahojen omistamia metsiä avohakkuukieltoihin.

Metsätietämys on osa yleissivistystä. Nostan hattua ruoveteläisille kouluammattilaisille metsän merkityksen hoksaamisesta ja toivon opiskelijaryntäystä linjalle.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänomistus Metsänomistus

Keskustelut

Kuvat