Kolumni | Puiden asukkaat

Tunnetko pikkutikan soidinäänen? Se on lyhyt ja tasaisen voimakas rummutus, pituudeltaan reilun sekunnin mittainen. Tallensin ääntä kotipihan haavikossa, jonka olen jättänyt harventamatta. Osa haavoista on kuivanut pystyyn, ja niistä on tullut tikoille soittimia. Viime keväänä samoja puita rummutti harmaapäätikka. Se kuulosti vanhan lankapuhelimen pärinältä, josta kellon kilinä on vaimennettu.

Ajatus siitä, että tikat käyvät keväisin soittelemassa kotipihani lahopuilla kumppanin toivossa tuntuu mukavalle. Itsekin olen soitellut puisia instrumentteja koko ikäni ja joskus samoin aikein. Ensimmäinen kitarani on tallessa kaapin päällä. Tikkojen soittimet metsässä ovat tilapäisiä. Hetken aikaa sopivia, kunnes kaatuvat tai kaadetaan.

Noin 12 000 lajia eli karkeasti puolet metsiemme eliölajeista on elävistä tai kuolleista puista suoraan riippuvaisia, joko ravintonaan tai jollakin muulla tavalla. Näitä lajeja Petri Keto-Tokoi ja Juha Siitonen kutsuvat tuoreessa tietokirjassaan puiden asukkaiksi. Pikkutikka on hyvä esimerkki puiden asukkaasta. Se on kolopesijä, joka saa merkittävän osan ravinnosta syömällä toisenlaisia puiden asukkaita, lähinnä eläviltä ja kuolleilta puilta löytyviä hyönteisiä ja hämähäkkejä.

Kirja on täynnä faktoja, jotka auttavat huomaamaan, mitä kaikkea tavallisella metsätilalla voi tehdä luonnon monimuotoisuuden hyväksi. Jos esimerkiksi antaa haapojen järeytyä vanhoiksi puiksi ja säästää haapalahopuut metsään, tarjoaa elinympäristön yli sadalle sellaiselle kasvinsyöjä- ja lahottajalajille, jotka elävät yksinomaan haavoilla. Kaupan päälle saa joukon haapaan erikoistuneita päällysvieraita seuralaislajeineen, loissieniä, mykorritsoja ja karikkeen lahottajia.

Myös nuorten tai keski-ikäisten peruspuulajiemme eliöstö on monimuotoista ja lajeilla on talousmetsissä hyvät oltavat. Sen sijaan vanhojen elävien, metsätalousmielessä yli-ikäisten, puiden sekä vanhoista puista syntyneiden kuolleiden puiden asukkailla voi olla vaikeuksia kodin löytämisessä. Monille niistä on kuitenkin suhteellisen helppo järjestää elintilaa puuntuotannon rinnalla, jos jättää varttuneita puita pysyvästi metsään säästöpuiksi.

Uudistushakkuissa jätettyjen säästöpuiden, puuryhmien sekä laajempien luontokohteiden puumääristä on kertynyt tietoa talousmetsien luonnonhoidon laadun seurannassa jo yli 25 vuoden ajan. Tiedämme, että kun enimmäkseen on toimittu lain ja yleisimpien sertifiointivaatimusten mukaan, noin kolme prosenttia metsiköissä täyteen mittaan kasvaneista puista on keskimäärin jätetty hakkuissa paikoilleen.

Loput 97 prosenttia on tullut omaan käyttöömme. Olemme tavallamme itsekin puiden asukkaita – elävistä ja kuolleista puista suoraan riippuvaisia. Varmaan lajina aika tyypillinen siinä mielessä, että saatamme lähes huomaamattamme tulla hyödyntäneeksi luonnossa lähes kaiken ulottuvilla olevan. Tiettävästi olemme ainoita, joilla on kykyä pohtia, mikä osuus talousmetsän puista halutaan korjata ihmiskunnan loputtomiin tarpeisiin ja paljonko säästetään metsään vanhojen puiden asukkaiden käytettäväksi?

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänhoito Metsänhoito

Kuvat