Vaikuttava tutkimus muuttaa käytäntöjä

Kuvaaja: Emil Bobyrev

Metsänuudistamisessa riittää loputtomasti tutkittavaa. Ympäristössä tapahtuvat muutokset luovat jatkuvasti uusia tutkimustarpeita, ja teknologia kehittyy valtavalla nopeudella. Tutkimusresurssit ovat kuitenkin rajalliset, joten tutkimus tulisi kohdentaa vaikuttavuudeltaan suurimpiin asioihin.

Käytännön toimijat odottavat tutkimustuloksia, jotka tuottavat uusia ja uskottavia perusteita toimintatapojen muutoksille. Toki tutkimus voi olla vaikuttava myös vahvistaessaan jo käytössä olevat menetelmät oikeiksi. Vaikuttavuudeltaan merkittävä tutkimus voi tarkoittaa esimerkiksi aiempaa kustannustehokkaampaa, ympäristövaikutuksiltaan vähäisempää tai vähäriskisempää uudistamismenetelmää.

Metsäpalveluiden tuottaminen on viime vuosina avautunut aiempaa vapaamman markkinakilpailun piiriin, ja tämä näkyy paitsi lisääntyneenä kilpailuna myös uusien palvelutuotteiden nopeutuneena kehityksenä. Käytännön toimijat tekevät kehitystyötä, jossa onnistumisen todennäköisyys on suuri ja aikajänne kehitystyön aloittamisen ja uuden tuotteen tai palvelun lanseeraamisen välillä lyhyt.

Julkisella tutkimusrahalla pitäisi tehdä jotain muuta. Uusien, vaikuttavuudeltaan merkittävien tutkimustulosten saavuttaminen edellyttää ennakkoluulottomuutta, pitkäjänteisyyttä ja teknologian mahdollisuuksiin syventymistä. Myös toimialan liiketoimintaympäristön ja yhteiskunnallisten odotusten tuntemus on välttämätöntä. Julkista rahaa pitäisi kohdentaa tutkimukseen, jonka tuloksille on kysyntää käytännössä, mutta jonka tekemiseen käytännön toimijoilla ei ole osaamista, aikaa tai rahaa. Toisaalta pitäisi tutkia myös sellaisia asioita, joita käytännön toimijat tarvitsevat tulevaisuudessa mutta eivät osaa vielä kaivata.

Tutkimusresursseja ei kannata kohdistaa liian yksityiskohtaisten asioiden selvittämiseen. Tutkimuksen keinoin voi esimerkiksi olla mahdollista löytää jokin viljelymenetelmän, viljelymateriaalin ja metsätyypin yhdistelmä, jossa kannattaa tehdä vain yksi taimikonhoito – eikä siis laajasti hyväksi todettua varhaisperkauksen ja taimikonharvennuksen sisältävää uudistamisketjua. Tällaisen tutkimustuloksen soveltaminen on käytännössä hankalaa ja vaikuttavuus jää helposti pieneksi – ja voi metsänhoidon yleisen tason näkökulmasta olla jopa negatiivinen. Parempi tavoite on kehittää kokonaan uusi menetelmä, jonka avulla kaikilla kohteilla selvitään yhdellä taimikonhoitokerralla tai kokonaan ilman taimikonhoitoa.

Tutkimus on osoittanut, että istutuskohteilla mätästys on nykyisistä muokkausmenetelmistä puuntuotannon kannattavuuden näkökulmasta paras vaihtoehto. Tulokset on myös menestyksekkäästi viety käytäntöön. Mutta löytyisikö tukkimiehentäin ja lehtipuuvesakon torjuntaan sekä istutustaimien kasvuunlähdön varmistamiseen vielä parempi menetelmä? Tutkimusponnistelut kannattanee tässäkin suunnata mieluummin uuden menetelmän kehittämiseen kuin jo hyväksi todetun hienosäätämiseen.

Tutkimus on vaikuttava vasta, kun tuloksia sovelletaan käytännössä. Tulosten onnistuneeseen käytäntöön vientiin tarvitaan myös motivoituneet tiedonkäyttäjät. Tutkimuksen edelläkävijät verkostoituvat kehityksen kärjessä kulkevien tai sinne aktiivisesti pyrkivien organisaatioiden kanssa. Soveltavassa metsäntutkimuksessa poikkitieteellisyys ja tiivis yhteistyö käytännön toimijoiden kanssa ovat avain vaikuttavaan tutkimustyöhön.

Maatalous- ja metsätieteiden tohtori Juho Rantala on Metsä Groupin piiripäällikkö. Hän on aiemmin työskennellyt Luonnonvarakeskuksessa metsänhoidon teknologian professorina.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänhoito Metsänhoito

Keskustelut