Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Olisi parempi kannustaa hutiloinnin sijaan tekemään taimikonhoidot nykyistä aiemmin. Työ on tuolloin helpompaa ja halvempaa eikä ole tarvetta tehdä huonoa jälkeä liian vaativaksi kehittyneellä hoitokohteella. On fiksumpaa kasvattaa sellaista tavaraa, joka käy kaupaksi. Hutiloinnin seurauksena kasvaneista risuista ei tiliä kerry eivätkäkä maaperän ravinteet ole täysimääräisesti kasvatettavan puuston käytössä.
Mhy-kenttä on itse ollut kovinta yllyttäjää ja rahastajaa uudistamistöiden kalliissa toteutuksessa. Siihen päälle arvokkaat parkaukset ja taimikonhoidot, ja suositusten tuloksena puupellot harakannaintimäntyä.
Metsäkeskus suunnitteli, valvoi ja toteutti täysin susi-kohteille mittavat ojitushankkeet, kun nyt niitä taas lapioidaan umpeen. Tutkimustieto oli ulalla, samoin toteutukset osin pakolla.
Kyllä kaveri kusee omiin housuihinsa. Ei kannata MHY Päijänteeltä tilata taimikonhoitoa, jos siellä noin ajatellaan. Yhdistyksen perkaustaksat ovatkin aika kovat. Taitaa olla, ettei perkaukset mene kunnolla kaupaksi. Nyt sitten ajatellaan, että tingittään työn laadusta ja näin saadaan taksoja alemmaksi ja samalla edelleen toimihenkilöille kunnon bonukset.
Itse olen perannut vain n 100 ha taimikoita, mutta sillä kokemuksella tiedän, ettei niiltä alueilta kerättäisi enempää kuitua kuin tukkiakaan. Tiheät taimikot vain kituisivat.
Saarijärvellä naapuri sai aikanaan istutettua kuusentaimet, mutta jätti taimikot hoitamatta. Lopputulos oli, että lehtomaisella kankaalla kasvoi leppää. Hakattiin sitten aikanaan energiapuuksi. Meillä kasvoi vieressä hienot nuoret kuusimetsät.
Miten kunnon tukkipuuta saa kasvatettua ilman, että kasvattaa metsää taimikkovaiheesta lähtien sopivassa tiheydessä. Silloin väistämättä syntyy myös kuitupuuta, josta ainakin meidän porukka on saanut kunnon hinnan. Tietysti, jos käyttää MHY:n korjuupalvelua, niin voikin käydä niin, että metsänomistaja joutuu maksamaan siitä, että saa. kuitupuut pois metsästä.
Metsänkasvatuksen idea on kasvattaa uutta metsää niin paljon, kun entistä hakkaa. Jos näin ei toimi, niin puuha loppuu aikanaan. Keski-Suomen MHY:ssä taideta ymmärtää sitäkään, että metsäntalouden kannattavuudessa on kaksi tekijää. Kassavirta ja tasearvo, siis puumäärän muutos. Tulos näyttää hienolta, jos myy kerralla kaikki puunsa ja jättää alueen hoitamatta, jos ei välitä siitä, että jatkossa metsän tilalla onkin vain pusikkoa, joka ei tulevaisuudessa kelpaa edes energiaksi.
Kirjoittajaparka ei tainut ymmärtää, millaista hallaa yhdistykselle teki.
Oletan että tämä oli vähän kärkkäästi kärjistetty ja onhan siinäkin totuutta että turhat työt on turhia.
Oikaisen kyllä vähän asiaa. Luen rivien välistä että korpikuusikon uudistaminen aiheuttanut päänvaivaa, josta kirjoitus kumpuaa? No tarkastellaan siis sitä.
Jos me ajatellaan sitä korpikastikkaa pursuavaa yhtä vaikeimmista uudistettavista kasvupohjista. Siltikin jos yksinkertaistan laskutoimituksia kun en jaksa kirjoittaa niin pitkästi eikä loppusissaan pikku summilla ole niin merkitystä. Joku voi myös kynäillä tarkemminkin. Hinnat per hehtaari.
Mätästys, taimet, istutus, 1300 e.
Heinäys 400 e x2.
Perkaus 600-200=400 e x2.
Tmh 600-200 =400 e.
Yht. kulut 3300 e.
Kulut verotukseen niin hyötyä tulee sieltäkin. Toki korkokin pitäisi huomioida en nyt tässä huomioi.
Ensiharvennus 50 m3 x22 e = 1150 e.
2. Harvennus 50 m3 x 30 e= 1500 e.
Avohakuu 220 m3 x 53 =11600 e.
Hinnat ja määrät varovasti laskettuna.
Kuluissa huomioitu alun haasteita. Miksei siis isommatkin satsaukset olleet kannattavia? Jos ajatellaan että ei tehdä mitään, lopputuloksena voi tukkiprosentti olla esim 20. Avohakkuun m3 -keskihinta 35 ? Jos taas satsataan, tukkiprosentti on yleensä 50-70. Keskihinta 50-60 e. Eli noin kolminkertainen. Mielestäni siis kannattaa sijoittaa enemmänkin. Mutta kyllä, miettien kuitenkin mikä on tarpeen.
Hyvä kirjoitus asiasta johon kovin moni ei kiinnitä huomiotaan. Aina kannattaa viivähtää hetki myös laskimen ääressä eikä härkäpäisesti tehdä kuten aina ennenkin. Kommenteissa esitetty ”laskelma” toteaa todeksi kirjoittajan ajatuksen vaikka laskelman tehnyt ei sitä huomannutkaan. Aika ja korkoa korolle laskenta paljastaa mikä vaikutus kustannuksilla on. Puhtaasti taloudelliselta kannalta katsoen kirjoittaja on täysin oikeassa. Metsillä on toki muitakin arvoja, myös tunnearvoa joka paistaa läpi monien kommenteissa.
Siinä vaiheessa, kun tehdään kauppoja ”hutiloiden” hoidetun metsän puista , lopullinen totuus valkenee. Tarjottu hinta on huomattavasti alempi kunnolla hoidetun metsän leimikkoon verrattuna. Saattaa jopa jäädä tarjous tulematta. Alhaisella hinnalla myydyt heikkolaatuiset puut ja niukempi saanto muistuttavat taatusti mieleen , mitä jäi tekemättä.
…ja kuten jo aiemmin totesin, kuluja on mahdollista pienentää tekemällä tarvittavat toimenpiteet etupainoisesti. Työkustannus kasvaa 10% vuodessa toimenpiteen myöhästyessä. Usein jopa enemmän.
Se kannattaa muistaa, ettei se aukon tekijä yleensä koskaan myy istuttamistaan taimista kasvaneita tukkipuita. On saanut aukon puut edellisten metsänomistajien työn tuloksena. Mitä on ajateltavissa siitä, että jättää tekemättä tarpeelliset työt ja jättää seuraaville polville Mustan-Pekan.
Tämä on karu tilanne. Omakohtainen kokemus siitä, että tilan metsät oli hakattu 1900-luvun alussa muttei uudistamisia ollut tehty. Seurauksena, ettei 30 vuoteen ollut lähes mitään myytävää.
Sekin kannattaa huomata, että korjuuteknisistä syistä pitää pyrkiä siihen, että kuviot ovat mahdollisimman tasalaatuisia. Siitä ei tule mitään, jos metsä on yhtä tilkkutäkkiä. Toisten kuvioiden hakkuita joudutaan viivästyttämään, mistä seuraa jatkossa kasvutappioita, kun latvukset kutistuvat liikaa. Toisia taas on hakattava etuajassa, mistä siitäkin seuraa kasvutappioita.
Ihmetyttää myös kirjoittajan nuiva suhtautuminen kuitupuuhun, koska massateollisuus on Suomen metsätalouden tukiranka ja tuottaa myyntituloa kolminkertaisesti sahateollisuuteen verrattuna,
Hyvä kirjoitus vaikka en ihan kaikesta olekaan samaa mieltä. Ja hyvä kuulla MHY:n suunnalta tällaisia kommentteja, MHY kuitenkin myy niitä muokkauksia ja raivauksia.
Kustannuksista on huomioitava, että tekeekö, istutuksia, taimikinhoitoja itse, vai teetättääkö rahalla, silloin metsäasiantuntijan kannattaa hieman tätäkin miettiä suunnitellessaan.
Aina ei tosiaan kannata koko istuttaa aukon p-a × täysi taimimäärä, eikä välttämättä koko kuvioita muokata. Itse en juuri koskaan varaa aukolla täyttä taimimäärää. Jnk: n verran omalla paikallistuntemuksella voi aavistaa, tuleeko luontaista taimi-ainesta lisäksi, varsinkin kuusenviljely alueelle koivua. Ihan reunoja myötenkään ei kannata ainakaan mäntyä ja koivua istuttaa, jos siellä on varjostavaa metsää reunoilla. Kuusen viljelyalueilla on riittänyt 70-90 % suositusmääristä.
Hyvä kirjoitus. Olen kolumnistin kanssa erimieltä typpilannoitukseen liittyen. Typpilannoituksella saadaan tutkimusten mukaan suurin hyöty ajoittamalla se nopean kasvun vaiheeseen eli ensiharvennuksen jälkeen. Myöhemmillä lannoitusajankohdilla kasvun hidastuessa typen tuottama lisäkasvu jää selvästi pienemmäksi.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Metsänhoito
Olisi parempi kannustaa hutiloinnin sijaan tekemään taimikonhoidot nykyistä aiemmin. Työ on tuolloin helpompaa ja halvempaa eikä ole tarvetta tehdä huonoa jälkeä liian vaativaksi kehittyneellä hoitokohteella. On fiksumpaa kasvattaa sellaista tavaraa, joka käy kaupaksi. Hutiloinnin seurauksena kasvaneista risuista ei tiliä kerry eivätkäkä maaperän ravinteet ole täysimääräisesti kasvatettavan puuston käytössä.
Mhy-kenttä on itse ollut kovinta yllyttäjää ja rahastajaa uudistamistöiden kalliissa toteutuksessa. Siihen päälle arvokkaat parkaukset ja taimikonhoidot, ja suositusten tuloksena puupellot harakannaintimäntyä.
Metsäkeskus suunnitteli, valvoi ja toteutti täysin susi-kohteille mittavat ojitushankkeet, kun nyt niitä taas lapioidaan umpeen. Tutkimustieto oli ulalla, samoin toteutukset osin pakolla.
Kyllä kaveri kusee omiin housuihinsa. Ei kannata MHY Päijänteeltä tilata taimikonhoitoa, jos siellä noin ajatellaan. Yhdistyksen perkaustaksat ovatkin aika kovat. Taitaa olla, ettei perkaukset mene kunnolla kaupaksi. Nyt sitten ajatellaan, että tingittään työn laadusta ja näin saadaan taksoja alemmaksi ja samalla edelleen toimihenkilöille kunnon bonukset.
Itse olen perannut vain n 100 ha taimikoita, mutta sillä kokemuksella tiedän, ettei niiltä alueilta kerättäisi enempää kuitua kuin tukkiakaan. Tiheät taimikot vain kituisivat.
Saarijärvellä naapuri sai aikanaan istutettua kuusentaimet, mutta jätti taimikot hoitamatta. Lopputulos oli, että lehtomaisella kankaalla kasvoi leppää. Hakattiin sitten aikanaan energiapuuksi. Meillä kasvoi vieressä hienot nuoret kuusimetsät.
Miten kunnon tukkipuuta saa kasvatettua ilman, että kasvattaa metsää taimikkovaiheesta lähtien sopivassa tiheydessä. Silloin väistämättä syntyy myös kuitupuuta, josta ainakin meidän porukka on saanut kunnon hinnan. Tietysti, jos käyttää MHY:n korjuupalvelua, niin voikin käydä niin, että metsänomistaja joutuu maksamaan siitä, että saa. kuitupuut pois metsästä.
Metsänkasvatuksen idea on kasvattaa uutta metsää niin paljon, kun entistä hakkaa. Jos näin ei toimi, niin puuha loppuu aikanaan. Keski-Suomen MHY:ssä taideta ymmärtää sitäkään, että metsäntalouden kannattavuudessa on kaksi tekijää. Kassavirta ja tasearvo, siis puumäärän muutos. Tulos näyttää hienolta, jos myy kerralla kaikki puunsa ja jättää alueen hoitamatta, jos ei välitä siitä, että jatkossa metsän tilalla onkin vain pusikkoa, joka ei tulevaisuudessa kelpaa edes energiaksi.
Kirjoittajaparka ei tainut ymmärtää, millaista hallaa yhdistykselle teki.
Oletan että tämä oli vähän kärkkäästi kärjistetty ja onhan siinäkin totuutta että turhat työt on turhia.
Oikaisen kyllä vähän asiaa. Luen rivien välistä että korpikuusikon uudistaminen aiheuttanut päänvaivaa, josta kirjoitus kumpuaa? No tarkastellaan siis sitä.
Jos me ajatellaan sitä korpikastikkaa pursuavaa yhtä vaikeimmista uudistettavista kasvupohjista. Siltikin jos yksinkertaistan laskutoimituksia kun en jaksa kirjoittaa niin pitkästi eikä loppusissaan pikku summilla ole niin merkitystä. Joku voi myös kynäillä tarkemminkin. Hinnat per hehtaari.
Mätästys, taimet, istutus, 1300 e.
Heinäys 400 e x2.
Perkaus 600-200=400 e x2.
Tmh 600-200 =400 e.
Yht. kulut 3300 e.
Kulut verotukseen niin hyötyä tulee sieltäkin. Toki korkokin pitäisi huomioida en nyt tässä huomioi.
Ensiharvennus 50 m3 x22 e = 1150 e.
2. Harvennus 50 m3 x 30 e= 1500 e.
Avohakuu 220 m3 x 53 =11600 e.
Hinnat ja määrät varovasti laskettuna.
Kuluissa huomioitu alun haasteita. Miksei siis isommatkin satsaukset olleet kannattavia? Jos ajatellaan että ei tehdä mitään, lopputuloksena voi tukkiprosentti olla esim 20. Avohakkuun m3 -keskihinta 35 ? Jos taas satsataan, tukkiprosentti on yleensä 50-70. Keskihinta 50-60 e. Eli noin kolminkertainen. Mielestäni siis kannattaa sijoittaa enemmänkin. Mutta kyllä, miettien kuitenkin mikä on tarpeen.
Hyvä kirjoitus asiasta johon kovin moni ei kiinnitä huomiotaan. Aina kannattaa viivähtää hetki myös laskimen ääressä eikä härkäpäisesti tehdä kuten aina ennenkin. Kommenteissa esitetty ”laskelma” toteaa todeksi kirjoittajan ajatuksen vaikka laskelman tehnyt ei sitä huomannutkaan. Aika ja korkoa korolle laskenta paljastaa mikä vaikutus kustannuksilla on. Puhtaasti taloudelliselta kannalta katsoen kirjoittaja on täysin oikeassa. Metsillä on toki muitakin arvoja, myös tunnearvoa joka paistaa läpi monien kommenteissa.
Siinä vaiheessa, kun tehdään kauppoja ”hutiloiden” hoidetun metsän puista , lopullinen totuus valkenee. Tarjottu hinta on huomattavasti alempi kunnolla hoidetun metsän leimikkoon verrattuna. Saattaa jopa jäädä tarjous tulematta. Alhaisella hinnalla myydyt heikkolaatuiset puut ja niukempi saanto muistuttavat taatusti mieleen , mitä jäi tekemättä.
…ja kuten jo aiemmin totesin, kuluja on mahdollista pienentää tekemällä tarvittavat toimenpiteet etupainoisesti. Työkustannus kasvaa 10% vuodessa toimenpiteen myöhästyessä. Usein jopa enemmän.
Se kannattaa muistaa, ettei se aukon tekijä yleensä koskaan myy istuttamistaan taimista kasvaneita tukkipuita. On saanut aukon puut edellisten metsänomistajien työn tuloksena. Mitä on ajateltavissa siitä, että jättää tekemättä tarpeelliset työt ja jättää seuraaville polville Mustan-Pekan.
Tämä on karu tilanne. Omakohtainen kokemus siitä, että tilan metsät oli hakattu 1900-luvun alussa muttei uudistamisia ollut tehty. Seurauksena, ettei 30 vuoteen ollut lähes mitään myytävää.
Sekin kannattaa huomata, että korjuuteknisistä syistä pitää pyrkiä siihen, että kuviot ovat mahdollisimman tasalaatuisia. Siitä ei tule mitään, jos metsä on yhtä tilkkutäkkiä. Toisten kuvioiden hakkuita joudutaan viivästyttämään, mistä seuraa jatkossa kasvutappioita, kun latvukset kutistuvat liikaa. Toisia taas on hakattava etuajassa, mistä siitäkin seuraa kasvutappioita.
Ihmetyttää myös kirjoittajan nuiva suhtautuminen kuitupuuhun, koska massateollisuus on Suomen metsätalouden tukiranka ja tuottaa myyntituloa kolminkertaisesti sahateollisuuteen verrattuna,
Hyvä kirjoitus vaikka en ihan kaikesta olekaan samaa mieltä. Ja hyvä kuulla MHY:n suunnalta tällaisia kommentteja, MHY kuitenkin myy niitä muokkauksia ja raivauksia.
Kustannuksista on huomioitava, että tekeekö, istutuksia, taimikinhoitoja itse, vai teetättääkö rahalla, silloin metsäasiantuntijan kannattaa hieman tätäkin miettiä suunnitellessaan.
Aina ei tosiaan kannata koko istuttaa aukon p-a × täysi taimimäärä, eikä välttämättä koko kuvioita muokata. Itse en juuri koskaan varaa aukolla täyttä taimimäärää. Jnk: n verran omalla paikallistuntemuksella voi aavistaa, tuleeko luontaista taimi-ainesta lisäksi, varsinkin kuusenviljely alueelle koivua. Ihan reunoja myötenkään ei kannata ainakaan mäntyä ja koivua istuttaa, jos siellä on varjostavaa metsää reunoilla. Kuusen viljelyalueilla on riittänyt 70-90 % suositusmääristä.
Hyvä kirjoitus. Olen kolumnistin kanssa erimieltä typpilannoitukseen liittyen. Typpilannoituksella saadaan tutkimusten mukaan suurin hyöty ajoittamalla se nopean kasvun vaiheeseen eli ensiharvennuksen jälkeen. Myöhemmillä lannoitusajankohdilla kasvun hidastuessa typen tuottama lisäkasvu jää selvästi pienemmäksi.