Jatkuva kasvatus on ollut nyt paljon esillä. Omat kokemukseni menetelmästä ovat toistaiseksi olleet ristiriitaisia. Metsä on uudistunut vain osittain, ja tuulenkaatoja on syntynyt paljon. Toivottuja lehtipuita ei ole syntynyt lainkaan, vaan metsät ovat kuusettuneet.
Hakkautin joitain vuosia sitten rehevällä turvemaalla kuvion, josta puolet oli jo luontaisesti uudistunut kuuselle. Neljä-viisimetristen kuusiryhmien välit mätästettiin seuraavana vuonna ja istutin sinne täydennyksenä 700 kuusta hehtaarille. Puut ovat lähteneet erinomaisesti kasvuun, latvat ovat jo selvästi vadelmia pidempiä. Kuluvana talvena harvennan moottorisahalla luontaisesti syntyneet ryhmät, jolloin tuloksena on aidosti eri-ikäinen kuusikko.
Onko oma eri-ikäisrakenteinen metsäni sitten jatkuvaa kasvatusta, jos se on syntynyt päätehakkuun kautta? Se ei täytä Erkki Lähteen aidon jatkuvan kasvatuksen määritelmää, jossa kasvatetaan metsää pysyvästi peitteisenä sekametsänä ilman avohakkuita, maanmuokkausta tai metsän viljelyä. Toisaalta en pohdi omassa metsässäni termejä, vaan metsänuudistamisen tavoitteena on täystiheä taimikko kasvupaikalle sopivilla puulajeilla – ja kohtuuhintaan.
Hirvet ovat toistaiseksi pitäneet aisoissa hieskoivuvesakon. Säästöpuiksi aikoinaan jätetyt männyt ja tervalepät voivat vielä siementää alueelle. Tervalepän taimet eivät ole vaarassa, jos alueelta löytyy hirville mieluisampaa syötävää, kuten haapaa, pihlajaa ja pajuja.
En pohdi omassa metsässäni termejä, vaan metsänuudistamisen tavoitteena on täystiheä taimikko kasvupaikalle sopivilla puulajeilla ja kohtuuhintaan.
Evon opiskelijat, erityisesti ulkomaalaiset, ovat erityisen kiinnostuneita jatkuvasta kasvatuksesta. Avohakkuut ovat monessa Euroopan maassa kokonaan kiellettyjä ja metsiä hoidetaan harvennuksin sekä poiminta- ja pienaukkohakkuin.
Juttelin pitkään saksalaisen metsäopiskelijan kanssa maidemme metsänhoidon eroista. Saksan metsänhoidon valtamenetelmä on peitteinen metsänkasvatus, jossa metsää uudistetaan poimimalla puita yksittäin tai ryhmittäin. Avohakkuun maksimikoko on osavaltiosta riippuen 0,5–2 hehtaaria. Metsät uudistuvat pääsääntöisesti luontaisesti, istutusmetsien osuus on 20–30 prosenttia. Saksan metsät ovat puustoisia, keskimääräinen puuston tilavuus on 335 kuutiota hehtaarilla, kun se Suomessa on 120–130 kuutiota hehtaarilla.
Saksan metsiin tavoitellaan sekametsärakennetta, jonka luominen ja ylläpitäminen on helpompaa kuin Suomessa. Puulajivalikoima on täkäläistä monipuolisempi, sillä pyökki ja havupuut uudistuvat hyvin varjossa. Metsien tärkeimpänä käyttömuotona pidetään metsästystä, joka vaikuttaa paljon käytännön metsänhoitoon.
Pohdimme yhdessä, olisiko Suomella jotain opittavaa saksalaisesta metsänhoidosta. Menetelmät ovat samat kummassakin maassa, mutta siellä suositaan luontaista uudistamista ja metsän pitämistä peitteisenä. Luontaisessa uudistamisessa menetetään metsänjalostuksen hyödyt, jotka näkyvät metsänomistajalle 10–25 prosenttia parempana puiden kasvuna. Saksan metsissä on Suomea enemmän puulajeja, koska ilmasto on lämpimämpi.
Uskallan itse kokeilla jatkuvaa kasvatusta sille soveltuvalla kasvupaikalla, mutta en kaikissa metsissäni. Tärkeintä on sopivan kohteen valinta, turvemailla se onnistuu parhaiten. Pienikin maanmuokkaus esimerkiksi moton tai ajokoneen jäljissä parantaa taimettumista.
Jos riskit realisoituvat myöhemmin vaikka myrskytuhon takia, voin aina siirtyä takaisin jaksolliseen kasvatukseen.
Kirjoittaja on metsänomistaja ja metsänhoidon lehtori Hämeen ammattikorkeakoulussa
Lue myös
Vastaus Riikilälle | Mikko Riikilä ilkeilee kolumnissaan
Riikilä | Ilmoitusvelvollisuus oli liikaa, luontojärjestöt älähtivät metsälain uudistamisesta
Riikilä | Suomen kiistellyin metsähahmo on dokumenttinsa ansainnut, mutta muutama asia on hyvä muistaa
Palstalla | Geeniperimä heikkenee jatkuvassa kasvatuksessa
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Jos valinnassa painaa kantohinta, markkinamyönteisyys, korjuun onnistuminen, puunjalostushyöty,metsänparannushyöty ja vaikkapa töiden selkeys, valinta on aivan selvä.
Jos joku mo painottaa näennäistä peitteisyyttä ja mukamas laiskaa ikiliikkujan olemassa-oloa, valitsee jk:n.
Sinne jaksolliseen siirtyminen saattaa olla hyvin haasteellista, jos metsä on kasvatettu harvana, jolloin pintakasvullisuus odottaa valmiina starttikuopissa sitä, että Antti teetättää aukon. Voipi olla hikinen savotta saada aikaan kunnon taimikko.
Täystiheän metsän uudistajalla on helpot olot. Nykyiset jalostetuista siemenistä kasvatetut taimet starttaavat niin nopeasti, ettei pintakasvullisuus pysy perässä.
Entä sitten koivu ja mänty. Etkö Antti kaipaa niitä metsääsi?
Harvennukset altistavat ikääntyneet kuuset kuivumiselle ja kirjanpainajariskille. Sekalaisessa metsässä riski on suurempi kuin tasaikäisessä metsässä.
Entä sitten juurikääkpä?
Entä sitten korjuuvauriot? Miten niiltä vältyt? Toki minäkin olen sitä mieltä, että jollakin sopivalla suokuviolla kannattaa hyväksyä ongelmat. Kaikki suokuviot eivät kuitenkaan onnistu luontaisesti jatkuvan kasvatuksen hakkuulla. Esimerkiksi karhunsammal estää luontaisen taimettumisen.
Samaa mieltä kuin Timppa. Ongelmia on paljon, ja ne johtaa todella helposti kuusettumiseen ja sen myötä lahoon ja kirjanpainajatuhoihin. Se usein unohdetaan että kirjanpainaja suosii vqloisia, lämpimiä paikkoja, mitä varsinkin on tarjolla harvassa ja valoisassa jk-metsässä. Lisäksi tuuliongelmat voivat olla suuria. Kaikkia edellä mainittuja olen itse kokenut omilla jk-kuvioilla, vaikka palstan gurut muuta väittää. Ja kaikesta huolimatta minullakin on edelleen jk-kuvioita, joihinkin paikkoihin se menetelmä sopii. Talvella olisi tulossa suokuvio missä kuusten ja nuorten koivujen päältä poistetaan isot hieskoivut.
Mutta tuotto ei ole lähelläkään istutusmetsien tuottoa, niin iso se ero on.
Lievästi erirakenteinen kuusentaimikko syntyi. Niitä on itsellänikin samasta syystä. Riippuu kai keneltä kysyy tarkoittaako erirakenteinen metsä jatkuvaa kasvatusta ja vaatiiko jatkuva kasvatus erirakenteisuutta. Oma vastaukseni on ei ja ei.
Metsät ovat eri syistä jo maastonsa ja luonnonolosuhteiltaan erilaisia. Siksi tarvitaan tervettä järkeä kussakin kohteessa toimittaessa ja metsänomistajien näkemysten huomioonm ottamista.