Suomi on sitoutumassa historiallisen kalliiseen ennallistamisohjelmaan ilman, että sen hintalappu tai päätöksenteon rajat ovat selvillä.
MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola varoittaa tuoreessa Metsälehti Makasiinissa (6/2026) jättimäisistä kustannuksista, jotka on haudattu ennallistamissuunnitelman luonnokseen.
Luonnokseen on kirjattu, että metsäisten luontotyyppien osalta tavoitteiden saavuttaminen edellyttää neuvotteluja komission kanssa. Tällä perustellaan sitä, ettei luonnoksessa vielä ilmoiteta luontotyyppien pinta-aloja. Tiirolan huoli on, että maanomistajien ja Suomen etu unohtuu, jos luontotyyppien ja hehtaarien määrittely jätetään ympäristöministeriön ja komission virkamiesten päätettäväksi ilman avointa parlamentaarista keskustelua. Huoli on aiheellinen.
Ennallistamisen kustannukset määräytyvät luontotyyppien määrittelyssä. Kustannukset nousevat kymmeniin miljardeihin, kuten Tiirola muistuttaa. Olivatpa ennallistamisen vuotuiset kustannukset 500 miljoonaa tai reilu miljardi euroa vuodessa, niistä kumuloituu 25 vuodessa 12,5–25 miljardin kokonaiskustannus. Ongelma ei ole vain kustannusten suuruus. Ongelma on se, että niiden perusteet ja päätöksenteko ovat hämärän peitossa.
Jo nyt on selvää, että ennallistaminen on mittakaavaltaan yksi Suomen suurimmista rauhanajan pitkäkestoisista julkisista ponnistuksista. Sitä voi verrata sodan jälkeiseen jälleenrakennukseen. Kustannuksista on kuitenkin käyty hämmästyttävän vähän julkista keskustelua.
Erityisen ongelmallista on, ettei valtiovarainministeriötä ole otettu mukaan ennallistamissuunnitelman laatimiseen. On vaikea perustella, miksi Suomen historian kalleimpiin kuuluvaa hanketta valmistellaan ilman valtiovarainministeriötä.
Ennen kuin suunnitelma etenee Brysseliin, sen kustannukset, rahoitus ja päätöksenteon periaatteet on tuotava avoimesti poliittiseen käsittelyyn. Yksityisen rahan saaminen mukaan luonnonarvokaupan kautta on välttämätöntä, mutta sen varaan ei voi laskea.
Pääkirjoitus on julkaistu Metsälehti Makasiinissa 6/2026.
Lue myös
Vastaus Riikilälle | Mikko Riikilä ilkeilee kolumnissaan
Kolumni | Vaikka kaikkia luonnon hyötyjä ei voi hinnoitella, niiden arvo ei silti ole nolla
Riikilä | Hyvät ja pahat metsänhoitoyhdistykset – vai päinvastoin?
Riikilä | Ilmoitusvelvollisuus oli liikaa, luontojärjestöt älähtivät metsälain uudistamisesta
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Hölmölä ollaan ja Hölmölänä pysytään.