Muistan hyvin tuon ajanjakson josta kirjoitatte. Lisäisin tuohon aikaan liittyvät merkittävät tutkimustulokset joita jäkälätutkimuksissaan toi esiin Kuopion Yliopisto, erään kylmän kesän jälkeinen sormipaisukarveen räjähtdysmäinen lisääntyminen, Keski-Euroopan toimet päästöjen vähenemiseen sekä sen että Viro tuprutti emäksisiä päästöjä Suomeen jotka lievensivät happosateiden vaikutusta. Metsälehteen varmaan asiantuntija tulee myö ns Metsolan pakinoitsijasta koska hänessä on ainesta asiantuntijaksi tähän julkaisuun. Odotinkin Teiltä oikaisua tai lisäyksiä tähän Riikilän juttuun joten siitä ei tarvitse enempää riidellä…
Kun asiat ovat erimielisiä, onhan niistä voitava esittää näkemykset. Ja jos niihin ei ole kaikkea taustatietoa, oikaistakoon kuten luimme.
Mehtäukkoa häiritsee tavattomasti jk:n vain positiiviset kehuskelut. Esittämiäni todellisia kaupan ,korjuun ja uudistumisen tilkkutäkkimäisen jatkon taloudellisuutta ei kukaan ole pystynyt kumoamaan. Ja ratkaisevinta on, kun jaksollisen täyspuustoista yläharvennusta aletaan omia jk:n ansioksi vieläpä niin, ettei se rasita menetelmän alkukustannusta!
Ja siitä huolimatta tonttu-ukot vaan hyppivät.
Olen nähnyt 2 jatkuvan kasvatuksen kohdetta. Toinen on Luken koealue Lapinjärvellä. Siinä Sauli Valkosen mukaan metsän kasvu on vaihdellut välillä 4-5 m3/ha/v. Uusia koivuja tai mäntyjä ei ole syntynyt. Kuusi on sopivasta maapohjasta johtuen taimettunut hyvin. Verrokkina on Keski-Suomessa karummalle pohjalle uudistettu metsä, jonka kasvu 60 vuoden tarkastelujaksolla on ollut 6,5 m3/ha/v. Luontainen taimettuminen olisi ollut lähes olematonta, minkä tiedämme eräästä myrskyn harventamasta kohteesta ja eräästä itse jättämästämme koealasta.
Toinen kohde oli yksityismaalla Riihimäellä. Sille alueelle ei ollut syntynyt 8 vuodessa lähes ollenkaan taimia. Jos sama puusto olisi hakattu aukoksi ja normaalisti uudistettu, taimet olisivat vähintään 3-metrisiä. Suuri osa uudistamiskustannuksista olisi katettu latvusmassa myymällä ja aukon paremmilla kantohinnoilla.
Meidän yhteismetsän metsissä kasvaa monenlaisia metsälöitä: kuusikoita, männiköitä, koivikoita ja erilaisia sekametsiä. Esimerkiksi kymmeniä hehtaareja mänty- kuusisekametsiä, joissa seassa koivua. Niitä on tosi hienoa katsella. Jatkuvalla kasvatuksella saadaan tulokseksi vain kuusikoita ja kuten tiedetään ne ovat Etelä-Suomessa erittäin alttiit tyvilaholle.
Kyllä Mikko on oikeassa. Lähteen opeilla ei saada tuotettua hyvin kasvavia monipuolisia metsiä.
Ihmisellä on oikeus (ja velvollisuus) muuttaa mieltään, kun saa asiasta parempaa/uutta tietoa. Samalla olisi reilua tunnustaa virheensä ja pitää mahdollisuutena, että on edelleen väärässä. Nykyaikana tämä viisaus tulkitaan heikkoudeksi.
Moni on todennut käytännössä (minä mukaan lukien) ettei jk toimi niin hyvin kuin jaksollinen, mutta sitä nämä jotkut herrat ja professsorit eivät halua uskoa. Kukaan ei ole tässä maassa pystynyt näyttämään jk metsää joka kasvaa saman verran kuin meidän nykyaikaiset hyvin hoidetut kuusikot jotka kasvavat keskimäärin sen 13 mottia /ha vuodessa koko kiertoajan aikana. Jos jollain on semmoinen metsä niin haluan nähdä sen omin silmin, ei kelpaa mitkään simuloinnit eikä väittämät. Tieteessä pitää suhtautua informaatioon ja teorioihin kriittisesti, ilman todisteita ei voida uskoa satuilua. Nyt olisi jk-harrastajilla näytön paikka.
Minua häiritsee eniten tämä lähes uskonnolliseen fundametalismiin verrarrava ideologisuus tässä riitelyssä. Kummassakin kasvatustavassa on hyvät ja huonot puolensa, salllittakoon kumpikin kasvatustapa, totalitarismia ja pakotusta ei metsäalalle tarvita.
Kyse ei ole kahdesta vertailukelpoisesta järjestelmästä vaan siitä, että jatkuvaa kasvatusta markkinoivat ”unohtavat” mm sen, etteivät ”valopuut” koivu ja mänty uudistu jatkuvan kasvatuksen metsässä. Eivät noteeraa sitäkään kuinka paljon paremmin nykyisellä siemenaineksella uudistetut puut kasvavat. Eikä esimerkiksi sitäkään, että uudistushakkuukuusikoiden latvusmassa on tärkeä ja arvokas energialähde. Tai sitä, että Etelä-Suomen kuusikoita ei pitäisi tyvilahoriskin vuoksi uudistaa luontaisesti.
Ovat Lähde ja kumppanit ihmesakkia, kun sivuuttavat noin oleelliset faktat vertailuissaan.
Uuden ajan metsäopas (Kononen & Lähde) on käytännön neuvojen osalta oikein onnistunut kirja. Mutta suhtautuu hiukan liian optimistisesti jatkuvan kasvatuksen soveltamisalaan (kaikkialle), vähättelee riskejä ja liioittelee puuntuotosta. Tosiasioissa pysyvä neuvonta on kaikkein arvokkainta metsänomistajien kannalta.
Kaikkea hyvää Erkille!
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Metsänhoito
Muistan hyvin tuon ajanjakson josta kirjoitatte. Lisäisin tuohon aikaan liittyvät merkittävät tutkimustulokset joita jäkälätutkimuksissaan toi esiin Kuopion Yliopisto, erään kylmän kesän jälkeinen sormipaisukarveen räjähtdysmäinen lisääntyminen, Keski-Euroopan toimet päästöjen vähenemiseen sekä sen että Viro tuprutti emäksisiä päästöjä Suomeen jotka lievensivät happosateiden vaikutusta. Metsälehteen varmaan asiantuntija tulee myö ns Metsolan pakinoitsijasta koska hänessä on ainesta asiantuntijaksi tähän julkaisuun. Odotinkin Teiltä oikaisua tai lisäyksiä tähän Riikilän juttuun joten siitä ei tarvitse enempää riidellä…
Hienoa että Riikilä tekee teräviä havaintoja joista joukko on nk. osunut. Jonkun pitää haastaa.
Kun asiat ovat erimielisiä, onhan niistä voitava esittää näkemykset. Ja jos niihin ei ole kaikkea taustatietoa, oikaistakoon kuten luimme.
Mehtäukkoa häiritsee tavattomasti jk:n vain positiiviset kehuskelut. Esittämiäni todellisia kaupan ,korjuun ja uudistumisen tilkkutäkkimäisen jatkon taloudellisuutta ei kukaan ole pystynyt kumoamaan. Ja ratkaisevinta on, kun jaksollisen täyspuustoista yläharvennusta aletaan omia jk:n ansioksi vieläpä niin, ettei se rasita menetelmän alkukustannusta!
Ja siitä huolimatta tonttu-ukot vaan hyppivät.
Olen nähnyt 2 jatkuvan kasvatuksen kohdetta. Toinen on Luken koealue Lapinjärvellä. Siinä Sauli Valkosen mukaan metsän kasvu on vaihdellut välillä 4-5 m3/ha/v. Uusia koivuja tai mäntyjä ei ole syntynyt. Kuusi on sopivasta maapohjasta johtuen taimettunut hyvin. Verrokkina on Keski-Suomessa karummalle pohjalle uudistettu metsä, jonka kasvu 60 vuoden tarkastelujaksolla on ollut 6,5 m3/ha/v. Luontainen taimettuminen olisi ollut lähes olematonta, minkä tiedämme eräästä myrskyn harventamasta kohteesta ja eräästä itse jättämästämme koealasta.
Toinen kohde oli yksityismaalla Riihimäellä. Sille alueelle ei ollut syntynyt 8 vuodessa lähes ollenkaan taimia. Jos sama puusto olisi hakattu aukoksi ja normaalisti uudistettu, taimet olisivat vähintään 3-metrisiä. Suuri osa uudistamiskustannuksista olisi katettu latvusmassa myymällä ja aukon paremmilla kantohinnoilla.
Meidän yhteismetsän metsissä kasvaa monenlaisia metsälöitä: kuusikoita, männiköitä, koivikoita ja erilaisia sekametsiä. Esimerkiksi kymmeniä hehtaareja mänty- kuusisekametsiä, joissa seassa koivua. Niitä on tosi hienoa katsella. Jatkuvalla kasvatuksella saadaan tulokseksi vain kuusikoita ja kuten tiedetään ne ovat Etelä-Suomessa erittäin alttiit tyvilaholle.
Kyllä Mikko on oikeassa. Lähteen opeilla ei saada tuotettua hyvin kasvavia monipuolisia metsiä.
Ihmisellä on oikeus (ja velvollisuus) muuttaa mieltään, kun saa asiasta parempaa/uutta tietoa. Samalla olisi reilua tunnustaa virheensä ja pitää mahdollisuutena, että on edelleen väärässä. Nykyaikana tämä viisaus tulkitaan heikkoudeksi.
Moni on todennut käytännössä (minä mukaan lukien) ettei jk toimi niin hyvin kuin jaksollinen, mutta sitä nämä jotkut herrat ja professsorit eivät halua uskoa. Kukaan ei ole tässä maassa pystynyt näyttämään jk metsää joka kasvaa saman verran kuin meidän nykyaikaiset hyvin hoidetut kuusikot jotka kasvavat keskimäärin sen 13 mottia /ha vuodessa koko kiertoajan aikana. Jos jollain on semmoinen metsä niin haluan nähdä sen omin silmin, ei kelpaa mitkään simuloinnit eikä väittämät. Tieteessä pitää suhtautua informaatioon ja teorioihin kriittisesti, ilman todisteita ei voida uskoa satuilua. Nyt olisi jk-harrastajilla näytön paikka.
Minua häiritsee eniten tämä lähes uskonnolliseen fundametalismiin verrarrava ideologisuus tässä riitelyssä. Kummassakin kasvatustavassa on hyvät ja huonot puolensa, salllittakoon kumpikin kasvatustapa, totalitarismia ja pakotusta ei metsäalalle tarvita.
Juuri niin. Kun käytännön faktoihin ei vaan löydy sen poissulkevaa väitettä, miksi sitä on edelleen fanaattisesti pakkosyötettävä?
Kyse ei ole kahdesta vertailukelpoisesta järjestelmästä vaan siitä, että jatkuvaa kasvatusta markkinoivat ”unohtavat” mm sen, etteivät ”valopuut” koivu ja mänty uudistu jatkuvan kasvatuksen metsässä. Eivät noteeraa sitäkään kuinka paljon paremmin nykyisellä siemenaineksella uudistetut puut kasvavat. Eikä esimerkiksi sitäkään, että uudistushakkuukuusikoiden latvusmassa on tärkeä ja arvokas energialähde. Tai sitä, että Etelä-Suomen kuusikoita ei pitäisi tyvilahoriskin vuoksi uudistaa luontaisesti.
Ovat Lähde ja kumppanit ihmesakkia, kun sivuuttavat noin oleelliset faktat vertailuissaan.
Uuden ajan metsäopas (Kononen & Lähde) on käytännön neuvojen osalta oikein onnistunut kirja. Mutta suhtautuu hiukan liian optimistisesti jatkuvan kasvatuksen soveltamisalaan (kaikkialle), vähättelee riskejä ja liioittelee puuntuotosta. Tosiasioissa pysyvä neuvonta on kaikkein arvokkainta metsänomistajien kannalta.
Kaikkea hyvää Erkille!