Suomi on Euroopan ykköspahiksia ilmastokriisissä, luontokadossa ynnä metsäkadossa. Ylikulutamme luonnonvaroja ihan valtavasti – jos on uskominen Helsingin Sanomia.
Helsingin Sanomille ylikulutus – odotetusti – tarkoitti metsää. Suomen ilmastopaneelin puheenjohtajan Jyri Seppälän mukaan Suomessa metsäkato on Euroopan mitassa suuri.
Ymmärtäisin kommentin, jos puhuttaisiin luontokadosta, mutta että metsäkato.
Voisimme ehkä tehdä Seppälän kanssa automatkan Nelostiellä Lahdesta Jyväskylään. Pysähdytään Toivakan ja Joutsan välissä harjanteelle, josta avautuu noin 200 asteen panoraama Keski-Suomeen ja katsotaan mitä näkyy:
Ei mitään muuta kuin metsää!
Minulle se on voimaannuttava näkymä. Ikävästi voisi sanoa. että jos Suomen metsäkato on Euroopan mitassa suuri, ei ongelma taida olla kovin kummoinen.
Ei ole epäilystäkään, ettemmekö ylikuluta luonnonvaroja. Ajamme dieselin tai kongolaislasten kaivamasta litiumista valmistetun akun vauhdittamilla autoilla, lentelemme kerosiinienergialla pitkin maailmaa ja törsäämme joutavaan Temu-krääsään.
Ympäristöjärjestö WWF:n sivuilla listattiin suomalaisen ylikulutuksen ominaispiirteitä.
Ensimmäiseksi huomio kiinnittyi ruoantuotantoon.
Ei ihan avaudu tämäkään syytös. Minkähän laatuista ylikulutusta syntyy, kun loimaalainen farmari kylvää vehnää syksyllä, pui sadon vuoden päästä ja kuivaa jyvät energiapuulla. Mikä mahtaisi olla vaihtoehto – ei kai WWF:kään sentään ehdota syömisestä luopumista. Olisiko ekologisempaa siirtyä tuontiriisiin, soijaan, maissiin ja tonnikalaan… Mahtaisiko luonnonvarojen ylikulutus tälläkään keinolla vähentyä.
Odotetusti WWF muistaa mainita myös metsänhakkuut osasyyllisiksi luonnonvarojen ylikulutukseen.
Ihan kaverin puolesta kyselen, että mitenkähän vakavaa puun ylikulutus Suomessa mahtaa olla. Joka vuosi hakataan puuta vähemmän kuin uutta puuta kasvaa. Eli puuvaranto sen kuin lisääntyy.
Sen verran muistan metsänarvioimistieteen opinnoista, että puuntuotannon kestävyys on ylimuistoisesti ollut metsätalouden suunnittelun perusta. Se tarkoittaa, että hakkuut eivät saa ylittää puuston kasvua eivätkä alentaa tulevia hakkuumahdollisuuksia.
Tämä mitä ilmeisimmin on vaikeasti ymmärrettävä asia maallikoille.
Tähän liittyen loppukevennyksenä: kuuntelin äskettäin Novan aamulähetystä, jossa juontaja Kimmo Vehviläinen kertoi omakotitalonsa aurinkopaneeleista ja sovelluksesta joka raportoi, kuinka paljon sähköä syntyy.
Ilmeisesti aika vähän, mutta aamujuontajan mielestä ihan parasta oli apin havainnollistama ympäristöhyöty – paneeleita käyttäen Vehviläisen perhe on säästänyt 111 puuta. Repikäähän metsäihmiset siitä.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Hyvä kirjoitus! Maallikkona en itse ymmärrä miten puuston poistuma voi olla pienempi kuin sen kasvu. Tai voi tietysti olla tilapäisesti kuten nyt on ollut jo melko pitkään mutta minun matematiikallani tuon yhtälön lopputuloksena on ääretön määrä puuta metsässä. Itse en hirveästi laskisi sen toteutumisen varaan vaikka poliitikot ja jopa jotkut tutkijat näyttävät näin tekevän.