Tie kuntoon halvemmalla ja paremmin

Metsänomistajan kannalta metsäteiden liian kalliissa perusparannuksissa ei ole taloudellisesti mitään järkeä. Kerrotaan jopa 15 000–20 000 euron hinnasta korjattua tiekilometriä kohden. Metsänomistajaa kannustetaan hankkeeseen sillä, että valtio maksaa kemeratukena noin puolet kuluista. Veronmaksajana harmittaa, että valtiokin hukkaa rahojaan.

Tarpeettoman kalliissa peruskorjauksessa tie rakennetaan käytännössä uudelleen. Lähes kaikki sivuojat kaivetaan uudelleen, rumpuputket uusitaan ja tien runko muotoillaan kaivinkoneella ja/tai lanalla uusiksi.

Tien sivuojista tarvitsee kuitenkin vain harvoin avata uudelleen muuta kuin pieni osa. Siis vain kohdat, jossa tien runko ei ole kantavuuden kannalta riittävän kuiva. Silloinkin lähes aina riittää, että avaa yläpuolisen ojan auki, siis sen puolen, josta liika märkyys runkoon tulee.

Kaikkien rumpuputkien uusiminen on täysin tarpeetonta. Ei voi olla edes varma, onko uusi putki parempi kuin vanha. Jos vanha rumpu on kestänyt jo 30 vuotta ja toimii edelleen moitteettomasti, on se asennettu oikein ja todennäköisesti toimii hyvin seuraavatkin 30 vuotta. Rumpujen päät kannattaa toki tarvittaessa kaivinkoneella puhdistaa, se ei maksa juuri mitään.

Kallein virhe tulee siinä, kun tien runko muotoillaan uusiksi. Yleensä perusparannuksen tarpeessa olevan tien kunnossapito on lyöty laimin jo pitkän aikaa. Yksi keskeinen syy laiminlyöntiin on usein se, että tietä on lanattu väärin. Siitä on yritetty saada tasainen ja sora on lanattu tien reunaan. Sen jälkeen tietä on ollut soran puutteen takia liian vaikea lanata. On ollut helpompaa unohtaa tien kunnossapito.

Tämän voi tehdä myös paljon halvemmalla ja paremmin.

 

Mitä tapahtuu, kun tien runko muotoillaan uusiksi? Tie tasoitetaan, reunalle aiempien lanausten seurauksena siirtynyt sora poistetaan ja keskikohta tasoitetaan. Samalla myllätään pehmeäksi se kohta, josta kuorma-auton renkaat kulkevat. Renkaiden kohta on yleensä suunnilleen painumisensa painunut ja se on tien kovin kohta. Kun koko tie muotoillaan uusiksi, tarvitaan kantavuuden saamiseksi kuntoon paljon kallista mursketta.

Tämän voi tehdä myös paljon halvemmalla ja paremmin. Samalla kun avataan joitain kohtia tien sivuojista, poistetaan kaivinkoneella näkyvissä olevat kivet tien rungosta ja korkeimmat reunapalteet. Lisäksi tehdään riittävän isot kääntöpaikat. Ei maksa juuri mitään.

Sen jälkeen tielle ajetaan 0–58 millimetrin kalliomursketta ja lanataan. Karkea murske menee lanauksen yhteydessä renkaiden painamiin vanhoihin uriin. Murskepalat muodostavat vahvan jakavan kerroksen, joka jakaa kuorma-auton renkaan tuoman paineen leveämmälle alueelle, jolloin tie ei painu. Sen jälkeen tielle ajetaan kerros 0–32 millimetrin kalliomursketta ja lanataan tien runko sopivan pyöreäksi, jotta vesi valuu sateella suoraan tien sivuun. Jos tiestä halutaan oikein mukava ajettava ja helpommin lanattava, laitetaan vielä pinnaksi ohut kerros 0–16 millimetrin kalliomursketta.

Näin korjattuna tarvitaan kallista mursketta huomattavasti vähemmän, tiestä tulee kestävämpi ja sen runko on leveämpi. Niinpä on epätodennäköisempää, että kalliit murskeet lanataan tulevaisuudessa penkalle.

Näinkin toteutettuna peruskorjaukseen saa kemeratuen. Metsänomistajan rahapussi kiittää.

Kirjoittaja on metsänomistaja ja metsäsijoittaja

Kommentit (2)

  1. Vastine Jyrki Ketolelle metsätien perusparannusten kustannuksiin

    Periaate kustannusten kohdentamiseen perusparannuskohteilla on kannatettavaa. Hyvällä suunnittelulla perusparannuksen toimenpiteet kohdennetaan korjausta vaativiin kohteisiin ja suunnitelluilla toimenpiteillä voidaan saada selkeää kustannussäästöä kemera-tukiehdot täyttäen. Perusparannus on investointi, jolla tavoitellaan pitkänajan hyötyä tiekunnalle, eikä sitä pidä sekoittaa normaaliin vuotuiseen tien kunnossapitoon.

    Lähtökohtaisesti perusparannettavien teiden kunnossapito on laiminlyöty. Tien reuna-alueet ovat vahvasti vesakoituneet tai kasvavat kuitupuun mitat täyttävää puustoa. Sivuojien kuivatus ei ole tarkoitustaan vastaavassa kunnossa. Rakennekerrokset ovat sekoittuneet pohjamaahan ja päällysrakennekerros on lanausten ja linkousten seurauksena siirtynyt sivupalteeseen tai lentänyt ojan taakse. Routa on nostanut runkokiviä tien pintaan ja ajoratapainaumat ovat aikaansaaneet routasilmäkkeitä. Metsäteiden uusrakentamisen aikaan vallitsevana rumpumateriaalina ovat olleet betoniputket, joiden asennus aikanaan on tehty kevyesti, jolloin rumpurenkaiden liitokset ovat ratkenneet.

    Perusparannuksen käynnistyessä on ensimmäisenä vaiheena vesakon / puuston poisto murskaamalla tai hakkaamalla. Jäljelle jäävät kannot vaikeuttavat tulevaa kunnossapitoa ja juuristo pitää osaltaan tien runkoa kosteana. Täten sivuluiskat on järkevää puhdistaa rungon muotoilun yhteydessä. Sivuojien perkaus ei ole kauttaaltaan tarpeellinen, mikäli rungon kuivatus toimii myös seuraavat 20 vuotta.

    Rumpujen kunto ja toimivuus tulee kartoittaa maastosuunnittelun yhteydessä ja ratkaisu vaihtamisesta tulee perustua tehtyyn havaintoon. Tien rungon muotoilu perusparannuksen yhteydessä on perusteltua. Tien runko on käytön myötä usein kääntynyt u-muotoon ja ajourapainumat ulottuvat tien pohjamaahan ja muodostavat routivia taskuja, jotka pahimmillaan liikennöitäessä kelirikkokaudella, voivat aiheuttaa tien rungon halkeamiseen. Tien sivupalteeseen siirtynyt päällysrakenne palautetaan keskirunkoon lanaamalla tai kaivinkoneella. Tien muoto tehdään rungolla, ei päällysrakennemateriaaleilla.

    Mikäli perusparannettavalla tiellä on silta, sen korjaaminen on parasta toteuttaa omana hankkeenaan. Siltasuunnittelu ja -rakentaminen vaatii riittävää koulutusta ja osaamista, joita tiekunnista ei yleensä löydy.

    Kantavat- ja päällysrakenteet muodostavat yli 50% perusparannusten kustannuksista. Niiden määrien kohdentaminen heikosti kantaville paaluväleille on yksi kustannustehokkaan perusparannushankkeen tärkeimmistä asioista. Tässä hyvänä apuna on tien kantavuusmittaus, joka yhdistettynä muihin suunniteltuihin toimenpiteisiin antaa varmuuden tavoitekantavuuden saavuttamisesta.

    Perusparannushankkeen toteuttaminen hinnassa säästellen on lyhytjänteinen ratkaisu. Kuten vanha viisauskin sanoo. Halpa ja hyvä hanke on mahdollinen, mutta edellyttää kahta hankintaa. Ensin halpa ja sitten hyvä. Hyvään suunnitelmaan perustuva, tien oikeat käyttötarpeet huomioiva ja laadukkaasti toteutettu perusparannus takaa tielle oikean elinkaaren ja enemmän käyttövuosia kokonaistaloudellisesti edullisemmalla tavalla.

    Pauli Juntunen, Metsäpäällikkö
    OTSO Metsäpalvelut Oy

  2. Aloittajan kanssa täysin samaa mieltä. Tämän hetkinen puunhinta ei todellakaan innosta laittamaan yhtään ylimääräistä euroa tiehankkeisiin. Puunkasvatuksesta tulee pitkäksi aikaa tappiollinen nykyisillä toimintatavoilla.

Metsänomistus Metsänomistus

Keskustelut

Me

Kuvat