Kolumni | Tuhansien suojelualueiden maa

Kuva: Seppo Samuli

Metsien suojelusta saatetaan käydä tavallista vilkkaampaa keskustelua lähikuukausina. Suomi pohtii osallistumista EU:n 30 prosentin suojelutavoitteeseen ympäristöministeriön nimittämässä työryhmässä, jonka tuloksia odotellaan talven kuluessa.

Elämme tuhansien lakisääteisten suojelualueiden maassa. Ympäristöministeriö kertoo verkkosivuillaan, että kansallispuistoja on 40, Natura-alueita 1 866 ja yksityismailla sijaitsevia luonnonsuojelualueita lähes 7 800.

Päälle tulevat metsänomistajien omat sellaiset suojelukohteet, jotka eivät ole viranomaisilla tiedossa. Aina välillä joku esittää, että piilosuojelu kannattaisi tehdä näkyväksi. Siten saisimme todellisemman kuvan metsätalouden ulkopuolelle jäävän metsäalueen laajuudesta.

Jotta lisäsuojelusta pystytään keskustelemaan mahdollisimman laadukkaasti, on oikea hetki kerrata luonnonsuojelun toteutukseen liittyvä terminologia. Se on nimittäin monimuotoinen, kuten luontokin.

Pakkosuojelu. Tästä ei yleisesti ottaen pidetä, ei maanomistajien suunnalla eikä kaikkialla hallinnossakaan. Pakkosuojelun puolustaja vertaa ekologista verkostoa sähkönjakeluverkostoon ja toteaa, että kumpaakaan ei saada toimimaan rakentamalla yksittäisiä pätkiä sinne tänne. Vastustaja vetoaa siihen, että pakko syö tarvittavan myönteisen suhtautumisen monimuotoisuuden turvaamiseen ja johtaa hallinnollisesti raskaisiin, kalliisiin lunastusmenettelyihin.

Vapaaehtoinen suojelu. Metso-ohjelma on menestystarina, jossa maanomistaja saa korvausta suojelemastaan alueesta, jos valintaperusteet täyttyvät. Vapaaehtoinen suojelu nauttii laajaa kannatusta. Kipupisteitä ovat luonnonsuojelullisesti arvokkaiden metsien hakkuut tilanteissa, joissa suojelukorvausta ei ole tarjolla, jono on liian pitkä tai puukauppa muuten vain houkuttelevampi vaihtoehto.

Täsmäsuojelu. Termi tuli käyttöön 1990-luvulla liittyen talousmetsien avainbiotooppien turvaamiseen. Valitettavasti se esiteltiin vaihtoehtona laajempien suojelualueiden perustamiselle. Tätä kritisoitiin – aiheesta – ja ekologian professori Ilkka Hanski julisti, että ”täsmäsuojelu ei toimi”. Ilmaan jäi harmillista epäselvyyttä, etteivätkö avainbiotoopit olisi oikeasti tärkeitä. Täsmäsuojelu on aluesuojelun rinnalla luonnonsuojelun keskeisiä työkaluja.

Aluesuojelu. Hyvä termi kuvaamaan sellaista luonnonsuojelua, jota tehdään perustamalla lakisääteisiä suojelualueita. Näin saadaan eroteltua ja näkyväksi se luonnonsuojelu, jota metsänomistajat tekevät talousmetsissä päivittäin esimerkiksi säästämällä luontokohteita, suojavyöhykkeitä ja säästöpuuryhmiä.

Lahjasuojelu. Suojelualueen voi perustaa luontolahjaksi, josta valtio ei maksa korvausta. Jos jonkin alueen suojelu on helppoa ja mieluisaa etkä koe sen aiheuttavan kustannuksia, suojelu on sinulle kannattava päätös, vaikka et saisi siitä taloudellista hyötyä. Luontolahja saa lain suojan, jolloin tulevat maanomistajat eivät voi tehdä tyhjäksi omaa luontotekoasi. Lahjasuojelu on keino tehdä piilosuojelu näkyväksi.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänomistus Metsänomistus

Keskustelut