Yläkerta | Luontaiset puulajit yhä perusratkaisu

Luontaisten puulajien käyttämiseen on Suomessa pitkät perinteet. Niiden varaan kannattaa rakentaa myös tulevaisuuden resilienttiä ja kansainvälisesti ainutlaatuista metsätaloutta.

Metsiemme puulajisto määrittää keskeisesti myös sitä, millaista muuta metsälajistoa meillä on. Jokainen Suomeen jääkauden jälkeen levinnyt puulaji on tuonut meille mukanaan merkittävän määrän seuralaislajejaan. Jokainen luontainen puulaji on siten keskeinen indikaattori lajistolle, joka sen varassa elää. Kun teollisina puina käytetään luontaisia puulajeja, valtaosa metsien alkuperäisestä lajistosta esiintyy lisääntyvinä populaatioina talousmetsissämme.

Myös luonnon tilan vahvistaminen talousmetsissä perustuu luontaisiin puulajeihin. Lajimäärää voidaan edelleen lisätä nykyisestä monipuolistamalla puulajisuhteita ja lisäämällä runkolahopuuta. Elävillä puilla nämä lajit ovat puiden juurisieniä ja puiden varassa eläviä muita sieniosakkaita, puiden rungoilla kasvavia sammalia ja jäkäliä, puiden neulasia ja lehtiä syöviä hyönteisten toukkia ja puista maahan karisevan karikkeen lahottajia. Puiden seuralaislajistoa esiintyy myös lahopuulla. Suomessa esiintyvä lahopuulajisto on nimenomaisesti sopeutunut elämään ja lisääntymään luontaisten puulajiemme lahoamisvaiheissa.

Luontaisten puulajien käyttäminen vieraiden puulajien sijaan tarjoaa metsäalalle kansainväliset menestystekijät ja mahdollistaa vision luontopääomaansa vahvistavasta, kilpailukykyisestä ja resilientistä Suomesta. Raaka-aineen tuotanto on mahdollista toteuttaa hävittämättä alkuperäisen luonnon perustoja. Suomalaisen metsäteollisuuden ja siihen pohjaavien tuotteiden keskeisiä valtteja ovat tuotantoalueen kyky ylläpitää luonnon monimuotoisuutta, eri luontohyötyjen eli ekosysteemipalveluiden kokonaistuotannon potentiaali ja jokaisenoikeudet sosiaalisena erityispiirteenä.

Vieraslajipuuviljelmät ovat vahvistaneet asemaansa kansainvälisesti. Douglaskuusen viehätys ja muut amerikkalaiset havupuu-unelmat ovat osa myös suomalaista metsäkeskustelua. Puulajiemme tuotantomahdollisuuksia koskevaa tutkimusta tehdään parhaillaan. Tämä on erityisen tärkeää, jotta tiedeperusta vahvistuu ja valmiudet lisätä teollisuuden käyttämiä puulajeja jatkossa paranevat. Mikäli vieraslajipuiden mahdollisuuksia selvitetään, on tärkeää kartoittaa ja kertoa, millaisia riskejä vieraslajeihin ja plantaasimetsätalouteen liittyy. Keinotekoiset monokulttuurit tuotantoratkaisuna ja maankäytön muutokset toiminnan lähtökohtana ovat ekologisten haasteiden keskeinen vauhdittaja.

Ilmastonmuutos tekee suomalaisten metsien ja metsätalouden asemasta poikkeuksellisen, sillä Suomen ilmasto lämpenee ennusteissa planeetan keskiarvoon verrattuna moninkertaisella nopeudella. Kun tämä muutos yhdistyy globaalisti biotalouden pisimpiin kiertoaikoihin, puulajivalinnat nousevat keskeisen tärkeiksi. Puulajiston monipuolistaminen vähentää ilmastoriskejä ja hajauttaa metsänomistajan salkkua, kun tarkastellaan metsää sijoituskohteena.

Luontaiset puulajimme merkitsevät enemmän kuin kilpailukykyisen kestävyysmurroksen perusratkaisua. Suomalainen metsäkansa on elänyt juuri omien puulajiemme juurilla ja niiden latvuksia katsellen. Omilla puillamme on keskeinen paikka kulttuurissamme metsien käytön historian eri vaiheissa. Sienisatommekin olemme tottuneet keräämään peruspuulajiemme juurisienikumppaneita hyödyntäen.

Puulajikysymys pyytää suomalaisilta itsevarmuutta niihin kaikkiin mahdollisuuksiin, joita kansallinen luontopääomamme on meille valmiina antanut. Luottamusta voi vahvistaa vaikkapa saunan lauteilla, ja laittaa Suomen kansallispuusta, rauduskoivusta, valmistettu vihta tai vasta laulamaan.

Kirjoittaja on Metsä Groupin johtava luontoasiantuntija.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.