Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Mikäpäs siinä.
Mutta kuten kuvasta nähdään manutekoa, yllättävän vikanaista puuta on jouduttu jättämään jatkoon. Poistetun puuston on ollut oltava vähintään huonompaa.
Lievä boorin tai lumenpainama on käynyt. Kuvion puusto on kumminkin erittäin kovassa kasvun vaiheessa, ja alaoksat alkaa sopivasti kuivaa pois. Seuraava harvennus kyllä korjaa lievästi vikaiset rungot pois.
OMT lehtomainen kangas tuottaa päätehakkuu n. 55-60 vuoden iässä. Nykyiset nopeat sahalinjat pystyy jalostamaan tyvimitaltaan noin 55 cm tyvitukin
Tätä itsekin meinasin, että prosessoitua puuta, sen verran säännöllistä kuviota pinon pöllissä. Ei se hakkuun suoritustapa niistä jäljelle jäävistä parempia tai huonompia tee. Itse jos hakkaa, niin varmaan tulee katsottua enemmän ajan kanssa, ja ehkä parista kulmasta. Mutta ei sillä vääristä tai kolhituista suoria ja terveempiä saa. Hyvä metsä tuosta joka tapauksessa tulee, onko ollut peltoa joskus?
Se kasvun ihme”. Ei ole kauankaan aikaa kun entisiä peltoja ja laidunmaita viljeltiin metsänkasvulle. Kasvupaikat oli reheviä etenkin männyn kasvulle, taimikoita heinättiin täydennettiin vuosittain, ja näin saatiin täystiheä taimikko kehittymään.
Kasvu oli alkuvaikeuksien jälkeen hyvää, rungot järeytyi, mutta rehevä kasvupaikka ja osittain istutus virheet toi silmiin runsaasti laatuvikaisia runkoja.
Pian tulikin ensiharvennuksen aika, mielipiteitä oli laidasta laitaan, yleinen mielipide oli, ettei sitä kannattaisi jatko kasvattaa, silmiin pistävän lenkouden ja kasvuhäiriöiden vuoksi.
Lopputulema kumminkin kääntyi kasvatuksen puolelle, kuvio harvennettiin, laatuharvennuksena n. 1000 r/ha ja myöhemmin toinen harvennus n. 600 r/ha, siinä vaiheessa alkoi ihmettely on kyseessä sama pelto / laidunmaa, rungot oli jo sahapuu laatua.
Rehevä kasvupaikan puusto näyttää silmään aluksi erittäin huonolaatuiselta, mutta kun molemmat harvennukset harvennetaan laatuharvennuksena ja hyvä metsänkasvu vielä vuosien aikana korjaa todellisuutta. Lopputuloksena päätehakkuu aikaan voi olla tukkileimikko.
ps. kasvun ihmettä hoitotoimilla parantelemalla loppu tulos on sitä luokkaa, että on vaikea uskoa, jos ei olisi nähnyt kehitystä taimikosta tukkileimikoksi !
Kuvassa näyttää tiheältä mutta kuvasta on on aina vaikea arvioida. Kuvassa näkyy myös häiritsevän paljon mutkaista puuta kuten yllä on todettu. Toisen harvennuksen ohjeissa pitää painottaa huonolaatuisen puuston poistamista.
Vai vain yksi. Kahdeksan. Ja kahdesta laatuharvennuksesta on helppo nostaa kysymys niille, jotka olemattomalla taimimäärällä luulevat saavansa täysituottoisen tukkilaatuisen kasvatuskuvion.
Muutamia tyvestä hieman lenkoja mutta mitä väliä sillä on kun puu muuten suorahko?
Vain yksi enemmän mutkainen osuu silmään.
Vääntäkää rautalangasta mikä tästä tekee huonolaatuisen pl. tuo yksi mutkainen?
Mitä kahdeksan? Ai kahdeksan mutkikasta puuta?
Jos tarkoitat noita missä on yksi mutka ihan juuressa, niin mitä haittaa tuosta on? Tukkia tehdessä joutuu katkaisemaan 10cm korkeammalta mitä normaalisti?
Minun silmään tuo näyttää ihan kelpo kuusikolta. Sitten luin kommentteja vioista, joten en mielipidettäni viitsinyt kirjoittaa, kun jotain jäi ehkä huomaamatta. Mutta hyvä tuo on, vaikkei ihan täydellinen olekaan.
Uudistaminen min. taimimäärällä/ha onnistuu, kun on edellytykset luontaiselle lisäykselle. Monin paikoin onnistuu hyvin.
Tyvimutkat kannattaa sahuuttaa yleensä lumpeiksi. Melko pitkä lumppi ( polttopuiksi) kannattaa tehdä, jos saa tehtyä muusta rungosta tukkeja.
Kun on tullut hakattua ”jonkin verran” pylväitä leimattuna ja leimaamatta, uskallan sanoa tuon kuvan näkymän laatua. Edes kuvan oikealla oleva paksuin runko ei ole itsestään selvää tukkilaatua näkymänsä matkalta. No kuinkas on muitten laita…!
” Ei ole itsestään selvä”, kirjoitin. Jos sinulla on vähänkään kokemusta asiasta, puu laadutetaan/apteerataan ensin kaadon ja sitten karsinnan tuloksena.
Ja senkin voi todeta, ettei hiokkeeksi (= tukkilaatu) kelpaa edes noista kuitu-asteellakaan kuin harva runko.
Ei ole useiden vuosien kokemusta yhtään mistään metsään liittyvästä kuten nimimerkkikin vihjaa, mutta useita leimikkoja on myyty tässä lyhyen ”uran” aikana. Tukkiprosentit ovat olleet tähän mennessä niin korkeita etten ole juuri vaivannut päätä laatuun tai ”apteeraukseen” liittyvillä nyansseilla.
Mikäpä siinä.
Kannattaa kuitenkin ymmärtää se, että ”useiden leimikoiden” tukki-%:it eivät ole sitten minkäänlainen tae eh:n tulevalle tukkiprosentille, ja ainakaan kuvan.
Ja kirjoittamasi perusteella tuon puuston laatuun kun et ole voinut paljoa vaikuttaa, asioista kertomisen syyt eivät ole henk.kohtaan osoitettuja.
Kritiikkiä saa ja pitää esittää. Haluan vain ymmärtää mihin se perustuu, kun en itse näe kun yhden todennäköisen raakkitukin tässä kuvassa, kun simuloi tuosta kasvua 20-30 v. eteenpäin.
Toki pienet lumpit noista pois missä yksi mutka alussa, taloudellinen menetys on aika olematon näiden kohdalla, jos siis tuohon mutkaan ei liity sen suurempia riskejä, jos liittyy niin kuulen niistä mielelläni.
Aina tukkileimikossa on jokunen vika ollut, syystä, taitoisesta.
Tukkileimikossa olevia runkovikoja ammattinsa osaava moton kuljettaja poistaa metsähylkynä, 20-90 cm lumppina metsään.
Huolettomampi kuljettaja tekee yleensä varmanpäälle, eli katkaisee tukkiosaa n. 3 m lahokuusikuidun, jonka tilavuus päätehakkuu leimikossa on jo n. 0,3 m3, eli siirtymää alkaa syntyä
Juniori on valinnut sopivan ostajan aiemmin myydyille leimikolle. Yleensä jo leimikon myynnin aikaan kannattaa varmistaa ostajalta kuinka laaja tukkimitta valikoima ostajalla on, silloin hakkaaja pystyy toteuttamaan tarkan tukin talteen oton.
20-30 runkoa kuvassa ja löysin 2 latvanvaihtajaa 2+m korkeudessa. Joitain tyvilenkoja on mutta lenkous on ihan alussa. Erehdyin ensin katsomaan että ois 2-runkoisiakin mutta taitaa olla että toisen kuusen runko sivusta pilkahtaa.
Eli noilla määrillä ei ole kyllä mitenkään huonolaatuinen vaan ihan hyvä eh-metsä.
Hyvältähän toi näyttää jos on pellon istutuskuusikosta kyse. Itselläkin useita kuvioita niitä. Se vaan tuppaa se ensimmäinen sukupolvi olemaan laadulliisesti pikkasen huono, toinen yleensä paremmin. Onneksi kukaan ei ole vielä tullut sanomaan et siirrää se jk-kasvatukseen.
Boorin puutos näkyy latvassa, eikä sillä korjata rungon syntyneitä vikoja.
Tässä yhteydessä kokemuksella on pakko todeta, että ei ole ihme jos foorumilla on äimistelty tukkilaatuja ja niiden saavutettavuutta, apteerausta ja kuitupinon pölkynpäiden suuruutta…!
Tuo saa olla Juniorin tulkintaa.
Eräissä toisissa yhteyksissä on keskustelu käynyt tutkimustuloksista, ettei huonolaatuista mä-puustoa kannata harventaa kuin kerran. Päätös on tehtävä ko. metsässä.
Tuossa kyllä ainakaan vakavaa boorinpuutosta ole. Muutama latvanvaihto samoissa korkeuksissa – on ollut joku talvi nuoskalunta ja latva katkennut. Ei ole yhtään pensastunut eikä poikaoksiakaan tai monilatvaisuutta. Pieni tyvilenko syntyy muusta kuin boorin puutoksesta. Heinät, tuuli, lumi, istutus, kyntövako, myyrät, jne.
Lisäähän se boori tietysti pituuskasvua. Itse levittäisin kyllä aika alarajamäärän, jos laittaisin ollenkaan. Onhan se tietysti pitkäikäinen maanparannusaine.
Mietin vielä tuota booria. Jos olisi ollut boorinpuutosta, ja siitä johtuisi nuo muutamien puiden laatuviat…niin mitenkä ensimmäisten 3 metrin jälkeen se puute olisi poistunut? Puuston kasvaessa puutoksen pitäisi vain tulla pahemmaksi. Nyt ei ole noiden lenkojen ja muutaman katkenneen latvan jälkeen kuin suoraa runkoa, ei monihaaraisuutta. Ja sivuoksista katsottuna vuosikasvut 30-40 cm/vuosi.
Voihan se olla että boorin kanssa olisi kasvut olleet 50 cm. Peltokuusikossa voi olla kyllä pulaa myös kalista ja fosforistakin kun typpeä on paljon.
Kyllä kyllä, pitänee harkita neulasanalyysiä.
Boori tuli siitä mieleen kun peltoon aikainaan istutettu, ja suositukset käsittääkseni ehdottaa boorin levitystä varmuuden vuoksi peltojen metsityksiin.
Varmasti boorin kanssa ois voinut välillä olla tuplaluokkaa vuosikasvut. Mutta hyvinhän tuo on pärjännyt ilmankin. Minä laitoin istutuksessa kalia ja joskus 10 vuotta myöhemmin vielä säkin kaks PK:ta. Ehkä siinä oli hitunen booria mukana.
Harvennuksen jälkeen ihan hyvä lannoituskohde. Mutta laittaako pelkkää booria vai NPK:ta. Eikös niissä kaikissa oo nykyään joku % booria seassa?
Boorinpuutos on todennäköisin syy kuvassa näkyvään mutkaisuuteen. Latva on vaihtunut monta kertaa. Pellolla ei neulasanalyysiä tarvita vaan boorilannoitus kannattaa tehdä mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.
Mitä alempana mutka on sitä suuremmalla todennäköisyydellä selviää lumpilla ja joskus ei sitäkään tarvita. Kunhan lumppien teosta on sovittu. Kuvassa kuitenkin näkyy mutkaa ja lenkoutta ylempänäkin monessa puussa.
Katellaankohan myö Panun kanssa edes samoja kuvia? En tiedä millaisia valioyksilöitä hänen istutuskuusikoissa kasvaa mutta en nyt kyllä vaan näe mitään monimutkaa ja lenkoa. Muutama latvanvaihto ja nimenomaan samalla korkeudella viittaa johonkin lumivuoteen. Boorin puutospuut ois karvaisia.
En voi uskoa että 100% istutuspuista olisi millään kohteella 100% suoria ja viattomia ensiharvennukseen tultaessa. Boorit tai ei boorit.
En väitä että nuo laatuviat johtuisivat boorin puutteesta, totesin vain, että pellon metsitykset kannattaa aina varmuuden vuoksi lannoittaa boorilla. Myös entiset kaskialueet, mikä tarkoittaa kyllä lähes kaikkia reheviä pohjia etelässä. Suopohjaisille sopii tuhka, mutta sen lisäksi pitää varmistaa boorin riittävyys.
Jos nyt lähdetään perkaamaan etualan puita vasemmalta niin:
– Ensimmäinen on pelkkää mutkaa.
– Toisella on mutka tyven lähellä ja seuraava mutka kuvan yläreunan lähellä.
– Kolmas erottuu vähän huonosta mutta näyttää hyvin mutkaiselta.
– Jne.
Koirat haukkuu, mutta karavaani kulkee… Ota Juniori aivan rauhallisesti, kyllä noita on tullut nähtyä vuosikymmenten mittaan paljonkin, ja kaikista on ihan kelpo kuusikoita tullut. Vaikka puissa nyt mutkia onkin, niin seuraavaan harvennukseen mennessä ne ovat paksuuden lisäännyttyä loiventuneet jo aika lailla. Kun seuraavassa harvennuksessa poistetaan huonoimmat yksilöt, niin olen jokseenkin varma, että loppukasvatettavana on aivan kelvollisia yksilöitä. Jos mitään ihmeempiä ei matkalla tapahdu, niin sinulla Juniori on tuossa paikalla päätehakkuussa helposti yli 500 mottia hehtaarilla, ja siinen menee alle 30 vuotta, kunhan muistat tehdä seuraavan harvennuksen jo alle 10 vuoden kuluttua.
Jos 2017 kesäretkeläiset vielä muistatte sen 1990 istutetun riippakuusikon, niin siinähän oli mekaanisen kloonauksen surauksena ähes jokaisessa rungossa ässämutkia, mutta nekin ovat nyt lähes hävinneet, kun puihin on tullut 6-7 cm lisää paksuutta. Ko. kuusikkoon tehdään 3. harvennus parin vuoden kuluttua.
Realismi kannattaa säilyttää. Booriakin tulisi antaa jo taimivaiheessa. Saattaa olla ,että myöhemminlevitetty boori psrantaa hieman kasvua , mutta puuston laatua sillä ei enää paranneta.
Laitoin tänne joskus kuvia otsikolla ”Katastrofikuusikko”. Siellä oli järkyttävä määrä huonolaatuisia järeitä kuusia, peltoon istutetussa boorin puutteesta kärsivässä metsässä. Puusto näytti kauempaa katsottuna erinomaiselta, mutta osoittautui lähes kelvottomaksi ,kun puut karsittiin. Mutkia ja monihaaraisuutta esiintyi niin runsaasti, että kuidun mitta-ja laatuvastimukset eivät monen rungon kohdalla täyttyneet. Tukkikertymän osalta jouduin antamaan erikseen”tulosvaroituksen” jo parin tunnin hakkuurupeaman jälkeen. Tarkemmat perustelut nähtävissä osoitteessa ”Katastrofikuusikko”.
Juniori: ”Kritiikkiä saa ja pitää esittää. Haluan vain ymmärtää mihin se perustuu, kun en itse näe kun yhden todennäköisen raakkitukin tässä kuvassa, kun simuloi tuosta kasvua 20-30 v. eteenpäin..”
V-kalloinen: ”Koirat haukkuu, mutta karavaani kulkee”.
Eipä uskoisi moista asiantuntijuutta. No, ei ole ensimmäinen kerta!
Sahateollisuuden tarpeisiin kasvatettava ja jalostettava sahatavara lajitellaan sahan vastaanotossa hyväksyttäviin kolmeen laatuluokkaan. Yhteinen tekijä laatuluokille 1-3 on, että myyjälle ne on saman hintaisia, vaikka ne laadullisesti eroaakin toisistaan.
Erottavia tekijöitä on lenkous, oksanpaksuus, korot, suora sydänhalkeama, pieni poikaoksa ja tervaroso. Joskus voi ammatti uransa- alussa oleva motokuljettaja ymmärtää vikaisuuden väärin ja toteuttaa tukin laadutusta liian tiukasti.
Näin se menee, puunmyyjälle maksetaan lisähintaa kuutioista, ei laadusta. Koetan Junioria hieman kannustaa, koska tällaisilla palstoilla tahtoo olla taipumus, että kun yksi huomaa kuvassa jonkin vian, alkaa armoton kisa siitä, kuka ”näkee” niitä eniten! Jos tuotakin kuvan paikkaa katsoisi maastossa, näkymä voisi olla aivan toisenlainen. Kuvilla on taipumus korostaa, tai jopa vääristää puiden runkoja. Tilanne on samantapainen, kun 2-teho silmälasit päässä alkaa peruuttaa autoa ahtaassa paikassa ja katsoo kuskin paikalta auton oikealle puolelle. Ilman laseja näkymä voikin olla erilainen. Jos kiinnostusta riittää, niin katsokaapa lukijoisen kuvista 4.7.2017 27v. kuusikko, 2. harvennus. Oli istutettu 1990 entiseen peltoon. Laskeekaapa kuvasta mutkat ja muut viat! Ko. alueelle tehtiin 3. harvennus 2024, eikä mennyt tukkikokoista puuta kuitukasaan!
Ihan hyvältä näyttää. Kuusi on kaikista puista ehkä paras oikaisemaan runkonsa mutkia kasvun aikana. Isommat mutkat ja poikaoksat ja haarat on se, mikä tulee pysymään. Pitääkin laittaa kuva oikeasti huonolaatuisesta, mutta hyväkasvuisesta peltokuusesta, jotka lähti suurimmalta osin energiapinoon. Lustonpaksuutta sentti-puolitoista, mutta rungot halkeilleita ja pahkuraisia, järeydestä ei juuri ollut apua tukkiprosenttiin.
Tällä hetkellä näyttää kuusitukki otettavan niin tarkkaan, että en ole moista ennen nähnyt. Kuidusta ei nyt tunnu tarvetta olevan, ja se kyllä näkyy selvästi. Eipä siis ollut hakkuusta valittamista.
Otin tästä neulasnäytteen.
Neulastulkinnassa ”korkea” lienee tavoitearvo, kun siitä seuraava alspäin on tyydyttävä? Vähäinen typen arvo yllätti kun vanha pelto kyseessä. Toki savi paistaa paikoin pinnassa niin mullos olematon, sitä vain silti oletti että onhan pellolla typpeä.
Kokonaistyppi 14,2 g/kg ka Välttävä
Fosfori 2,2 g/kg ka Tyydyttävä
Kalium 7,8 g/kg ka Tyydyttävä
Boori 6,9 mg/kg ka Välttävä
Kalsium 7,8 g/kg ka Tyydyttävä
Magnesium 1,3 g/kg ka Tyydyttävä
Kupari 4,7 mg/kg ka Välttävä
Mangaani 330 mg/kg ka Välttävä
Sinkki 38 mg/kg ka Välttävä
Metsänhoito
Mikäpäs siinä.
Mutta kuten kuvasta nähdään manutekoa, yllättävän vikanaista puuta on jouduttu jättämään jatkoon. Poistetun puuston on ollut oltava vähintään huonompaa.
Onkohan tuossa boorin puutosta havaittavissa
Lievä boorin tai lumenpainama on käynyt. Kuvion puusto on kumminkin erittäin kovassa kasvun vaiheessa, ja alaoksat alkaa sopivasti kuivaa pois. Seuraava harvennus kyllä korjaa lievästi vikaiset rungot pois.
OMT lehtomainen kangas tuottaa päätehakkuu n. 55-60 vuoden iässä. Nykyiset nopeat sahalinjat pystyy jalostamaan tyvimitaltaan noin 55 cm tyvitukin
Katsoppas Masa kuvaa suurennettuna, korjaako lievästi vikaiset rungot…
Ei ole manutekoa, ajoura on kuvan oikealla puolella. Kännykän linssi on niin laaja että näyttää ihan aukolta jos ottaa kuvan keskeltä uraa.
Boorin puutos lienee todennäköinen kun on peltoon istutettu. Joitakin kaksilatvaisia oli.
Yksi mutkainen runko näkyy kuvassa.
Eikö tuo suoristu vuosien myötä jos läpimitta kolminkertaistuu?
Tätä itsekin meinasin, että prosessoitua puuta, sen verran säännöllistä kuviota pinon pöllissä. Ei se hakkuun suoritustapa niistä jäljelle jäävistä parempia tai huonompia tee. Itse jos hakkaa, niin varmaan tulee katsottua enemmän ajan kanssa, ja ehkä parista kulmasta. Mutta ei sillä vääristä tai kolhituista suoria ja terveempiä saa. Hyvä metsä tuosta joka tapauksessa tulee, onko ollut peltoa joskus?
Se kasvun ihme”. Ei ole kauankaan aikaa kun entisiä peltoja ja laidunmaita viljeltiin metsänkasvulle. Kasvupaikat oli reheviä etenkin männyn kasvulle, taimikoita heinättiin täydennettiin vuosittain, ja näin saatiin täystiheä taimikko kehittymään.
Kasvu oli alkuvaikeuksien jälkeen hyvää, rungot järeytyi, mutta rehevä kasvupaikka ja osittain istutus virheet toi silmiin runsaasti laatuvikaisia runkoja.
Pian tulikin ensiharvennuksen aika, mielipiteitä oli laidasta laitaan, yleinen mielipide oli, ettei sitä kannattaisi jatko kasvattaa, silmiin pistävän lenkouden ja kasvuhäiriöiden vuoksi.
Lopputulema kumminkin kääntyi kasvatuksen puolelle, kuvio harvennettiin, laatuharvennuksena n. 1000 r/ha ja myöhemmin toinen harvennus n. 600 r/ha, siinä vaiheessa alkoi ihmettely on kyseessä sama pelto / laidunmaa, rungot oli jo sahapuu laatua.
Rehevä kasvupaikan puusto näyttää silmään aluksi erittäin huonolaatuiselta, mutta kun molemmat harvennukset harvennetaan laatuharvennuksena ja hyvä metsänkasvu vielä vuosien aikana korjaa todellisuutta. Lopputuloksena päätehakkuu aikaan voi olla tukkileimikko.
ps. kasvun ihmettä hoitotoimilla parantelemalla loppu tulos on sitä luokkaa, että on vaikea uskoa, jos ei olisi nähnyt kehitystä taimikosta tukkileimikoksi !
Kuvassa näyttää tiheältä mutta kuvasta on on aina vaikea arvioida. Kuvassa näkyy myös häiritsevän paljon mutkaista puuta kuten yllä on todettu. Toisen harvennuksen ohjeissa pitää painottaa huonolaatuisen puuston poistamista.
Vai vain yksi. Kahdeksan. Ja kahdesta laatuharvennuksesta on helppo nostaa kysymys niille, jotka olemattomalla taimimäärällä luulevat saavansa täysituottoisen tukkilaatuisen kasvatuskuvion.
Muutamia tyvestä hieman lenkoja mutta mitä väliä sillä on kun puu muuten suorahko?
Vain yksi enemmän mutkainen osuu silmään.
Vääntäkää rautalangasta mikä tästä tekee huonolaatuisen pl. tuo yksi mutkainen?
Mitä kahdeksan? Ai kahdeksan mutkikasta puuta?
Jos tarkoitat noita missä on yksi mutka ihan juuressa, niin mitä haittaa tuosta on? Tukkia tehdessä joutuu katkaisemaan 10cm korkeammalta mitä normaalisti?
Heh, nyt Juniori varmaan hahmotat, miksi kyllästyin laittamaan tänne kuvia jo 9 vuotta sitten…
Minun silmään tuo näyttää ihan kelpo kuusikolta. Sitten luin kommentteja vioista, joten en mielipidettäni viitsinyt kirjoittaa, kun jotain jäi ehkä huomaamatta. Mutta hyvä tuo on, vaikkei ihan täydellinen olekaan.
Hahmotan. Mutta miten on, onko noista mutkista tyven ekoilla senteillä mitään konkreettistä haittaa? Koivuissa niitä näkee paljon.
Uudistaminen min. taimimäärällä/ha onnistuu, kun on edellytykset luontaiselle lisäykselle. Monin paikoin onnistuu hyvin.
Tyvimutkat kannattaa sahuuttaa yleensä lumpeiksi. Melko pitkä lumppi ( polttopuiksi) kannattaa tehdä, jos saa tehtyä muusta rungosta tukkeja.
Kun on tullut hakattua ”jonkin verran” pylväitä leimattuna ja leimaamatta, uskallan sanoa tuon kuvan näkymän laatua. Edes kuvan oikealla oleva paksuin runko ei ole itsestään selvää tukkilaatua näkymänsä matkalta. No kuinkas on muitten laita…!
Hieno homma mehtäukko! Onko kuvan oikealla olevassa paksussa rungossa jotain näkyviä laatuvikoja?
” Ei ole itsestään selvä”, kirjoitin. Jos sinulla on vähänkään kokemusta asiasta, puu laadutetaan/apteerataan ensin kaadon ja sitten karsinnan tuloksena.
Ja senkin voi todeta, ettei hiokkeeksi (= tukkilaatu) kelpaa edes noista kuitu-asteellakaan kuin harva runko.
Ei ole useiden vuosien kokemusta yhtään mistään metsään liittyvästä kuten nimimerkkikin vihjaa, mutta useita leimikkoja on myyty tässä lyhyen ”uran” aikana. Tukkiprosentit ovat olleet tähän mennessä niin korkeita etten ole juuri vaivannut päätä laatuun tai ”apteeraukseen” liittyvillä nyansseilla.
Mikäpä siinä.
Kannattaa kuitenkin ymmärtää se, että ”useiden leimikoiden” tukki-%:it eivät ole sitten minkäänlainen tae eh:n tulevalle tukkiprosentille, ja ainakaan kuvan.
Ja kirjoittamasi perusteella tuon puuston laatuun kun et ole voinut paljoa vaikuttaa, asioista kertomisen syyt eivät ole henk.kohtaan osoitettuja.
Kritiikkiä saa ja pitää esittää. Haluan vain ymmärtää mihin se perustuu, kun en itse näe kun yhden todennäköisen raakkitukin tässä kuvassa, kun simuloi tuosta kasvua 20-30 v. eteenpäin.
Toki pienet lumpit noista pois missä yksi mutka alussa, taloudellinen menetys on aika olematon näiden kohdalla, jos siis tuohon mutkaan ei liity sen suurempia riskejä, jos liittyy niin kuulen niistä mielelläni.
Aina tukkileimikossa on jokunen vika ollut, syystä, taitoisesta.
Tukkileimikossa olevia runkovikoja ammattinsa osaava moton kuljettaja poistaa metsähylkynä, 20-90 cm lumppina metsään.
Huolettomampi kuljettaja tekee yleensä varmanpäälle, eli katkaisee tukkiosaa n. 3 m lahokuusikuidun, jonka tilavuus päätehakkuu leimikossa on jo n. 0,3 m3, eli siirtymää alkaa syntyä
Juniori on valinnut sopivan ostajan aiemmin myydyille leimikolle. Yleensä jo leimikon myynnin aikaan kannattaa varmistaa ostajalta kuinka laaja tukkimitta valikoima ostajalla on, silloin hakkaaja pystyy toteuttamaan tarkan tukin talteen oton.
20-30 runkoa kuvassa ja löysin 2 latvanvaihtajaa 2+m korkeudessa. Joitain tyvilenkoja on mutta lenkous on ihan alussa. Erehdyin ensin katsomaan että ois 2-runkoisiakin mutta taitaa olla että toisen kuusen runko sivusta pilkahtaa.
Eli noilla määrillä ei ole kyllä mitenkään huonolaatuinen vaan ihan hyvä eh-metsä.
Nyt kun mainitsit löysin itsekkin. Keskellä olevan mutkapuun lisäksi aivan ääri vasemmalla yksi.
Hyvältähän toi näyttää jos on pellon istutuskuusikosta kyse. Itselläkin useita kuvioita niitä. Se vaan tuppaa se ensimmäinen sukupolvi olemaan laadulliisesti pikkasen huono, toinen yleensä paremmin. Onneksi kukaan ei ole vielä tullut sanomaan et siirrää se jk-kasvatukseen.
Onko boorin puutos jo korjattu? Jos ei niin voisi vauhdittaa vielä kasvua jos lannoittaisi.
Ei ole vielä, pitänee keväällä levittää.
Boorin puutos näkyy latvassa, eikä sillä korjata rungon syntyneitä vikoja.
Tässä yhteydessä kokemuksella on pakko todeta, että ei ole ihme jos foorumilla on äimistelty tukkilaatuja ja niiden saavutettavuutta, apteerausta ja kuitupinon pölkynpäiden suuruutta…!
Niin jos boorin puutosta on, niin ei kannata levittää jos on osassa rungoissa jo vikoja?
Asia vilpitön.
Tuo saa olla Juniorin tulkintaa.
Eräissä toisissa yhteyksissä on keskustelu käynyt tutkimustuloksista, ettei huonolaatuista mä-puustoa kannata harventaa kuin kerran. Päätös on tehtävä ko. metsässä.
Tuossa kyllä ainakaan vakavaa boorinpuutosta ole. Muutama latvanvaihto samoissa korkeuksissa – on ollut joku talvi nuoskalunta ja latva katkennut. Ei ole yhtään pensastunut eikä poikaoksiakaan tai monilatvaisuutta. Pieni tyvilenko syntyy muusta kuin boorin puutoksesta. Heinät, tuuli, lumi, istutus, kyntövako, myyrät, jne.
Lisäähän se boori tietysti pituuskasvua. Itse levittäisin kyllä aika alarajamäärän, jos laittaisin ollenkaan. Onhan se tietysti pitkäikäinen maanparannusaine.
Mietin vielä tuota booria. Jos olisi ollut boorinpuutosta, ja siitä johtuisi nuo muutamien puiden laatuviat…niin mitenkä ensimmäisten 3 metrin jälkeen se puute olisi poistunut? Puuston kasvaessa puutoksen pitäisi vain tulla pahemmaksi. Nyt ei ole noiden lenkojen ja muutaman katkenneen latvan jälkeen kuin suoraa runkoa, ei monihaaraisuutta. Ja sivuoksista katsottuna vuosikasvut 30-40 cm/vuosi.
Voihan se olla että boorin kanssa olisi kasvut olleet 50 cm. Peltokuusikossa voi olla kyllä pulaa myös kalista ja fosforistakin kun typpeä on paljon.
Kyllä kyllä, pitänee harkita neulasanalyysiä.
Boori tuli siitä mieleen kun peltoon aikainaan istutettu, ja suositukset käsittääkseni ehdottaa boorin levitystä varmuuden vuoksi peltojen metsityksiin.
Varmasti boorin kanssa ois voinut välillä olla tuplaluokkaa vuosikasvut. Mutta hyvinhän tuo on pärjännyt ilmankin. Minä laitoin istutuksessa kalia ja joskus 10 vuotta myöhemmin vielä säkin kaks PK:ta. Ehkä siinä oli hitunen booria mukana.
Harvennuksen jälkeen ihan hyvä lannoituskohde. Mutta laittaako pelkkää booria vai NPK:ta. Eikös niissä kaikissa oo nykyään joku % booria seassa?
Boorinpuutos on todennäköisin syy kuvassa näkyvään mutkaisuuteen. Latva on vaihtunut monta kertaa. Pellolla ei neulasanalyysiä tarvita vaan boorilannoitus kannattaa tehdä mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.
Mitä alempana mutka on sitä suuremmalla todennäköisyydellä selviää lumpilla ja joskus ei sitäkään tarvita. Kunhan lumppien teosta on sovittu. Kuvassa kuitenkin näkyy mutkaa ja lenkoutta ylempänäkin monessa puussa.
Katellaankohan myö Panun kanssa edes samoja kuvia? En tiedä millaisia valioyksilöitä hänen istutuskuusikoissa kasvaa mutta en nyt kyllä vaan näe mitään monimutkaa ja lenkoa. Muutama latvanvaihto ja nimenomaan samalla korkeudella viittaa johonkin lumivuoteen. Boorin puutospuut ois karvaisia.
En voi uskoa että 100% istutuspuista olisi millään kohteella 100% suoria ja viattomia ensiharvennukseen tultaessa. Boorit tai ei boorit.
”…Ei ole yhtään pensastunut eikä poikaoksiakaan tai monilatvaisuutta…” Tuohon pitää olla jo fakiirin taitoja.
Rungot sentään erottuu kuvassa…
En väitä että nuo laatuviat johtuisivat boorin puutteesta, totesin vain, että pellon metsitykset kannattaa aina varmuuden vuoksi lannoittaa boorilla. Myös entiset kaskialueet, mikä tarkoittaa kyllä lähes kaikkia reheviä pohjia etelässä. Suopohjaisille sopii tuhka, mutta sen lisäksi pitää varmistaa boorin riittävyys.
Jos nyt lähdetään perkaamaan etualan puita vasemmalta niin:
– Ensimmäinen on pelkkää mutkaa.
– Toisella on mutka tyven lähellä ja seuraava mutka kuvan yläreunan lähellä.
– Kolmas erottuu vähän huonosta mutta näyttää hyvin mutkaiselta.
– Jne.
Koirat haukkuu, mutta karavaani kulkee… Ota Juniori aivan rauhallisesti, kyllä noita on tullut nähtyä vuosikymmenten mittaan paljonkin, ja kaikista on ihan kelpo kuusikoita tullut. Vaikka puissa nyt mutkia onkin, niin seuraavaan harvennukseen mennessä ne ovat paksuuden lisäännyttyä loiventuneet jo aika lailla. Kun seuraavassa harvennuksessa poistetaan huonoimmat yksilöt, niin olen jokseenkin varma, että loppukasvatettavana on aivan kelvollisia yksilöitä. Jos mitään ihmeempiä ei matkalla tapahdu, niin sinulla Juniori on tuossa paikalla päätehakkuussa helposti yli 500 mottia hehtaarilla, ja siinen menee alle 30 vuotta, kunhan muistat tehdä seuraavan harvennuksen jo alle 10 vuoden kuluttua.
Jos 2017 kesäretkeläiset vielä muistatte sen 1990 istutetun riippakuusikon, niin siinähän oli mekaanisen kloonauksen surauksena ähes jokaisessa rungossa ässämutkia, mutta nekin ovat nyt lähes hävinneet, kun puihin on tullut 6-7 cm lisää paksuutta. Ko. kuusikkoon tehdään 3. harvennus parin vuoden kuluttua.
Realismi kannattaa säilyttää. Booriakin tulisi antaa jo taimivaiheessa. Saattaa olla ,että myöhemminlevitetty boori psrantaa hieman kasvua , mutta puuston laatua sillä ei enää paranneta.
Laitoin tänne joskus kuvia otsikolla ”Katastrofikuusikko”. Siellä oli järkyttävä määrä huonolaatuisia järeitä kuusia, peltoon istutetussa boorin puutteesta kärsivässä metsässä. Puusto näytti kauempaa katsottuna erinomaiselta, mutta osoittautui lähes kelvottomaksi ,kun puut karsittiin. Mutkia ja monihaaraisuutta esiintyi niin runsaasti, että kuidun mitta-ja laatuvastimukset eivät monen rungon kohdalla täyttyneet. Tukkikertymän osalta jouduin antamaan erikseen”tulosvaroituksen” jo parin tunnin hakkuurupeaman jälkeen. Tarkemmat perustelut nähtävissä osoitteessa ”Katastrofikuusikko”.
Kuvat ML2013 Katastrofi kuusikossa 1-4
Suorittavan portaan kuvissa sivulla 42. Aika paljon muitakin kuvaavia kuvia niillä main.
Juniori: ”Kritiikkiä saa ja pitää esittää. Haluan vain ymmärtää mihin se perustuu, kun en itse näe kun yhden todennäköisen raakkitukin tässä kuvassa, kun simuloi tuosta kasvua 20-30 v. eteenpäin..”
V-kalloinen: ”Koirat haukkuu, mutta karavaani kulkee”.
Eipä uskoisi moista asiantuntijuutta. No, ei ole ensimmäinen kerta!
Sahateollisuuden tarpeisiin kasvatettava ja jalostettava sahatavara lajitellaan sahan vastaanotossa hyväksyttäviin kolmeen laatuluokkaan. Yhteinen tekijä laatuluokille 1-3 on, että myyjälle ne on saman hintaisia, vaikka ne laadullisesti eroaakin toisistaan.
Erottavia tekijöitä on lenkous, oksanpaksuus, korot, suora sydänhalkeama, pieni poikaoksa ja tervaroso. Joskus voi ammatti uransa- alussa oleva motokuljettaja ymmärtää vikaisuuden väärin ja toteuttaa tukin laadutusta liian tiukasti.
Näin se menee, puunmyyjälle maksetaan lisähintaa kuutioista, ei laadusta. Koetan Junioria hieman kannustaa, koska tällaisilla palstoilla tahtoo olla taipumus, että kun yksi huomaa kuvassa jonkin vian, alkaa armoton kisa siitä, kuka ”näkee” niitä eniten! Jos tuotakin kuvan paikkaa katsoisi maastossa, näkymä voisi olla aivan toisenlainen. Kuvilla on taipumus korostaa, tai jopa vääristää puiden runkoja. Tilanne on samantapainen, kun 2-teho silmälasit päässä alkaa peruuttaa autoa ahtaassa paikassa ja katsoo kuskin paikalta auton oikealle puolelle. Ilman laseja näkymä voikin olla erilainen. Jos kiinnostusta riittää, niin katsokaapa lukijoisen kuvista 4.7.2017 27v. kuusikko, 2. harvennus. Oli istutettu 1990 entiseen peltoon. Laskeekaapa kuvasta mutkat ja muut viat! Ko. alueelle tehtiin 3. harvennus 2024, eikä mennyt tukkikokoista puuta kuitukasaan!
Kateus. Mikä ihana voimavara. Hieno metsä tulossa ja kovaa on kasvutahti. Kuutioistahan sitä maksetaan.
Ihan hyvältä näyttää. Kuusi on kaikista puista ehkä paras oikaisemaan runkonsa mutkia kasvun aikana. Isommat mutkat ja poikaoksat ja haarat on se, mikä tulee pysymään. Pitääkin laittaa kuva oikeasti huonolaatuisesta, mutta hyväkasvuisesta peltokuusesta, jotka lähti suurimmalta osin energiapinoon. Lustonpaksuutta sentti-puolitoista, mutta rungot halkeilleita ja pahkuraisia, järeydestä ei juuri ollut apua tukkiprosenttiin.
1,5cm luston paksuus onkin hauska kun 10 vuodessa tulee 30cm lisää järeyttä puuhun.
Tällä hetkellä näyttää kuusitukki otettavan niin tarkkaan, että en ole moista ennen nähnyt. Kuidusta ei nyt tunnu tarvetta olevan, ja se kyllä näkyy selvästi. Eipä siis ollut hakkuusta valittamista.
Otin tästä neulasnäytteen.
Neulastulkinnassa ”korkea” lienee tavoitearvo, kun siitä seuraava alspäin on tyydyttävä? Vähäinen typen arvo yllätti kun vanha pelto kyseessä. Toki savi paistaa paikoin pinnassa niin mullos olematon, sitä vain silti oletti että onhan pellolla typpeä.
Kokonaistyppi 14,2 g/kg ka Välttävä
Fosfori 2,2 g/kg ka Tyydyttävä
Kalium 7,8 g/kg ka Tyydyttävä
Boori 6,9 mg/kg ka Välttävä
Kalsium 7,8 g/kg ka Tyydyttävä
Magnesium 1,3 g/kg ka Tyydyttävä
Kupari 4,7 mg/kg ka Välttävä
Mangaani 330 mg/kg ka Välttävä
Sinkki 38 mg/kg ka Välttävä
Entinen pelto on myös vanha metsä. Peltoja ei ole ollut olemassakaan ennen ihmisen toimia.