Taitaa olla niin, että eteläisen Suomen hirvet ovat menettäneet arkuuttaan. Uudet esineet ja hajut kiinnostavat. Kun laitoin riistakameran taimikkoon, käytiin heti tutkimassa ja haistelemassa uutta tekniikka. Lopuksi räpsittiin muutama selfie.
Taitaa olla niin, että eteläisen Suomen hirvet ovat menettäneet arkuuttaan. Uudet esineet ja hajut kiinnostavat. Kun laitoin riistakameran taimikkoon, käytiin heti tutkimassa ja haistelemassa uutta tekniikka. Lopuksi räpsittiin muutama selfie.
Luonto
Pulska vasahan se siinä…
Pienenä vinkkinä esittäisin , että mikäli kyseessä on lähettävä kamera , kannattaisi osoitelistaan lisätä alueen metsästysseuran yhteyshenkilö .
Jos näitä mannekiinejä on runsaasti ja esiintyminen tiheää , voi aineistoa käyttää lupahakemuksen perusteina . Myöhemmin on myös mahdollista hioa taktisia kuvioita yhdessä seuran kanssa näiden tuholaisten päänmenoksi . Metsästyspäivien ulkopuolella syntynyttä kuva-aineistoa ei valitettavasti vielä toistaisesksi voi käyttää hirvihavaintoaineestoon merkittävänä hyväksyttynä havaintona , mutta sellainen aika varmasti tulee , että sekin onnistuu .
Kuten kuvasta näkyy , taimikossa liikutaan öisin . Päivällä tämäkin vesseli saattaa olla kaukana
…..niin onko muuten jopa sama vasikka , joka köllötteli joku aika sitten kuvassa vähän pienempänä painoksena ?
Kahden viikon aikana kuutena päivänä kuljettiin 15m etäisyydellä kameran edestä , myös kaksi samaan aikaan kuvassa. Tämä otos siis 150m2 alueelta, ilman mitään nuolukiviä. Eilen oli kameran lähellä kolme sulaa makausta kuuraisessa maassa. Sattaisi olla emä ja kaksi vasaa. Myös sarvipää alueella, koska aika isoja kuusia on kuorittu ja puskettu nurin, ei onnistune ilman sarvia.
Katena päivänä meni lisäksi peuroja kameran edestä.
Hirvillä on hirveän hyvä näkö, lumeton pilvinen ilma. Keskellä yötä liikutaan ja syödään taimikossa.
Pikkuisen korjaan käsitystäsi hirven näkökyvystä .
Se on huono .
Värejä hirvi ei tunnista lainkaan . Elukka katselee elämää mustavalkoisena . Hämärässä hirvi nähnee ihmistä paremmin .
Lukuisia kertoja on hirvi tullut minua hyvinkin lähelle huomaamatta minua lainkaan , pysähtynyt , vilkaissut minuun ja jatkanut kaikessa rauhassa matkaa … kunnes tuulen vire on vienyt ihmisen hajua hirven sieraimiin . Siinä vaiheessa vauhti kiihtyy silmittömäksi pakolaukaksi silmänräpäyksessä .
Kun malttaa olla täysin liikkumatta ja tuuliolosuhteet ovat suotuisat , hirvi voi ohitta ihmisen jopa 2 metrin etäisyydeltä keskellä aukkoa . Pienikin liike , ääni tai haju riittää kuitenkin karkottamaan hirven maisemista vauhdikkaasti.
Tuo hirven uteliaisuus kostautuu juuri pamennauhoissa mieleenpainuvasti. Kun tuo kostea turpa tökätään virralliseen nauhaan voin kuvitella että tuokin otus päästää parkaisun. Oppivat kyllä kerrasta. Kun eräänä kesänä tällaisia kuvan yksilöitä parikin majoittui emänsä kanssa aidan läheiseen kuusikkoon (jota pitivät yöpymäpaikkana) aita sai olla rauhassa ja haavat sisällä mutta kyllä se hiukan skarppina piti sen kesän myös minua koska piti kyllä huolta että aita oli aina virrallinen. Oja aidan ja kuusikon välissä varmisti tilannetta koska siellä on aina sorkat savessa niin tärsky on sitäkin maukkaampi. Kuusiparat vain tuppasi kärsimään juuri sitä samaa mistä Planter yllä myös mainitsee. Ojanpartaasta muutama meni vallan kumoon kun niitä voimia piti hiukan esitellä.