Katselin joku aika sitten tehdyn kesäaikaisen hakkuun jälkiä. Kantokäsittely oli tehty ihan asiallisesti, mutta lopputulos ei puunajon jälkeen ehkä ollutkaan ihan toivottu. Veikkaisin, että ei ole vain tämän leimikon ongelma, vaan yleisempi. Käsittelyä ei juurikäävän torjunnassa voi mitenkään täydellisenä pitää. Talvihakkuu lienee ainut keino suojautua.
Eihän se täydellistä ole mitenkään. Ajourilla kannot saavat kyytiä. Mutta ei se käsittely turhaakaan ole.
Kysyin jo aikoja sitten eräältä metsäasiantuntijalta tätä samaa asiaa. Ei osannut vastata eikä ollut ajatellutkaan,että telat/ketjut voivat repiä juureniskoja rikki. Mielestäni turhaa hommaa varsinkin uusitushakkuilla.
Voisiko harmaaorvakalla tehty kantokäsittely tarjota parempaa suojaa näissä tilanteissa? Senhän teoriassa pitäisi kasvattaa kantoon ja juuristoon kilpailevaa sientä. Tiedä sitten. Urean perustuu ainakin puhtaasti peittävyyteen ja se on tuossa huono.
Valitettavasti erittäin tyypillinen näky päätehakkuulla, eikä tätä voi mitenkään estää. Itse olen ajatellut että etenkin vt-maapohjilla olevat kuviot jätän suosiolla talvihakkuuseen. Niissä männylle ei ole vaihtoehtoa, jos tyvitervastauti iskee.
Sama tapahtuu toki harvennuksilla ajourilla. Jonkinverran auttaisi jos ei käytettäisi teloja maastossa, jossa niitä ei tarvitse. Kumipyörä ei tee yhtä pahaa tuhoa kuin metallitelat. Tällaiseen pyyntöön suostuminen vaatii kuitenkin aika merkittävän puunmyyjän aseman.
Täytyy muistaa, että jokainen hieman vahingoittunut kanto tai runko ei saa juurikääpätartuntaa. Riski riippuu siitä kuinka paljon alueella jo on juurikääpää ja sitä kautta itiöitä ilmassa.
Harmaaorvakka on parempi mutta hankalampi käyttää, menee pilalle helposti. MG on siirtynyt harmaaorvakkaan.
Vaikka jokainen kanto ei tartuntaa saakaan, jokaisessa hakkuussa tartuntoja tulee.
Itse teen vain talvihakkuita, samoin raivaukset vain talvella.