Ei ollut vara ottaa . Ovat jääneet liian laihoiksi koivujen alla . Rungot mutkaisia ja latvukset koivujen pieksämiä. Rapsu 70 mottia ylispuukoivuja kumoon tänään. Tukkiosuus 15%. Tässä parhaat palat. Muualla mutkia ja haaroja runsaasti ja työn vaikeusaste ihan eri lukemissa. Tätä riittää vielä moneen vuoroon.
Harvennus myöhässä. Mutta mitä olis suorittava sanonut palstasta , kun poistuma olisi ollut 40-50 l koivuilla 30 mottia /ha ? Kuusikko olis tullut ajoissa kasvukuntoon ja mo pärjännyt jatkossa hyvin ku-tukin kasavatuksella.
Saanto havupuiden osalta olisi ollut ihan kohtuullinen ,jos koivut eivät olisi unohtuneet haittaamaan kasvua. Pahimmillaan koivurivin vieressä kasvoi jopa alle kuitukokoista tavaraa . Muutama metri etäämpänä yli puolen motin runkoja. Molemmat siistissä rivissä ja istutusaika sama.
Kun alusta-alkaen pidetään tiheydet kohdillaan ,ei keskenkasvuista tavaraa tarvitse korjata. Oikea-aikaisten hoitotoimien jälkeen saanto kuvan maapohjalla on enskassa sadan motin tuntumassa hehtaarilta.
Jesselle totean ,että kannattaa pitää hyvää mieltä yllä myös silloin ,kun tukkiosuudet jäävät laihoiksi päätehakkuun yhteydessä. Lähes kaikki ,mitä koivujen vaikutuspiiristä tulee kertymään , on läpimitasta riippumatta kuitua.
Suorittavan höpinät on mitä on ja se siitä mutta kyllähän tässä samantyyppinen harvennus on kohta ajankohtainen eli juuri tänään ilmoitettiin että talvikohde tehdään lähiviikkojen aikana. Ja siinä yksi pikkupalsta vastaa hiukan samantyyppistä kuin suorittavan kuvan metsä. Eli vanha pelto metsittynyt omia aikoajaan ja nyt se harvennetaan. On koivua ja kuusta runsaasti vaikka alana taisi tuo vanha peltoheitto olla alle hehtaarin luokkaa. Samoin sarkaojien puusto todella täyden oloinen ja itse peltosarat koivua. Mielenkiintoista nyt vertailla tällaisen esimerkin jälkeen saantoa. Jos nyt kuvasta osaan arvioira on ikäkin aika samankaltainen puustossa.
Yksityisen mailla liikutaan. Samaa kokonaisuutta ”laatu edellä”-kuvan kanssa. Kovurunkojen keskitilavuus noin 250litraa/runko ja suurimmat lähes kuution puita. Kuvassa kolme latvasta 20 senttistä ja pituudeltan 6,7 metristä tukkia. Kolmas osoittautui latvapäästä lahoksi , joten kuituun koko pökäle. Palstan tukkiprosentti koivun osalta 15 ja havupuiden kohdalla huomattavasti alempi. Koivuissa esiintyi runsaasti lahoa ja mutkaisuutta. Havupuissa ravinne-epätasapainon aiheuttamia kasvuhäiriöitä , joita koivun varjostus on pahentanut.
Istutus on tehty aikanaan huolella , mutta jälkihoidon puutteet ovat johtaneet vaatimattomaan taloudelliseen tulokseen.
Onpas tarkkaa analyysiä jos harvennuksella pystyy sanomaan että jollain muulla tavalla kasvatetusta olisi tehnyt paremman harvennustilin. Kun koivu-ja kuusikuitukin painii melkein samassa sarjassa hinnallaan nykyään. Ei perustu taas mihinkään tuo analyysi. Luulovaivoja.
Paras lopputulos metsän kannalta olisi ollut aikainen harvennus (ylispuun poisto) koivujen ollessa n. 50 l korkeintaan ja kuuset silloin paljon pienempiä. Mutta se ei olisi ollut tarpeeksi kannattavaa korjuuketjulle joten ne viisaimmat harvennukset jää senkin takia usein tekemättä.
Kyllä se paras tapa on pitää ne ylimääräiset koivut kokonaan poissa taimikosta. On huomattavasti helpompaa , kun tapella niiden kanssa tässä vaiheessa. Kuvan taimirivit ulottuivat alueelle , jossa ei kasvanut ensimmäistäkään koivua. Yllätys ,ylätys . Olivat varttuneet parhaimmillaan kolmen tukin puiksi ja kasvuhäiriöitä esiintyi enää niukasti. Ensimmäisestä harvennuksesta irtoaa yli 100 mottia puuta hehtarilta ja vieläkin jää vähän liian tiheään kasvuasentoon. Laitoin ihmeestä kuvankin. Ilmestyy palstalle , jos sensuuri ei iske. Samat taimirivit sata metriä eteenpäin näyttävät sokealekin , että kuusi kasvaa , kun on tilaa.
Jokainen tietää että kuuset vaatii nekin tilaa kasvaakseen. Ojan penkat kasvaa yleensä nopeasti koivua vaikka ne raivattasiinkin yhteen kertaan pois uudistettaessa. Oikea tapa silloin on tehdä e-harvennus kun kuusen taimet ei ole vielä liian isoja, jos koivuja on paljon. Se on yl. kannattavampaa kuin moneen kertaan tehdä perkausta yhdessä kohteessa.
Puuki oikeassa. Enkä näe ollenkaan tuossa kyllä ongelmaa että jostain tehdään paljon koivukuitua. Todennäköisesti liikaakin. Joissain kohtaa varmasti valinnaisena olisi ollut kempura hento kuusenalku mutta sehän jää kun koivukammoinen motokuski pääsee tuollaiseeen irti.
Vaihtoehdot on vähissä , kun on valittavana poistettavaksi lahoava koivu tai kempura kuusi. Kuvasta puuriviä sata metriä eteenpäin koivuvaihtoehto puuttuu ja oli mahdollista poistaa heikompikasvuisia kuusia kolmen tukin kuusten rinnalta , jotka jäivät lihomaan.
Jessen tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää , että kuusi ei kehitykoivun juurella paljon minimikuitua isommaksi . Samalta riviltä löytyy kuitenkin vapaasti kasvaneita 500-700 litran kuusia. Taimikkovaiheen unohduksilla on kova hinta.
Eli suorittava ei laske sen koivun hintaa ollenkaan joka on sen kuusen tilan vallannut? Eikö ole aivan sama onko siinä kuusi vai koivu? Kunhan kasvatustiheys harvennetaan kasvulle suotuisaksi. Seuraan tätä kyllä mielenkiinnolla omassakin tulevassa hakkuussa. Oli aika hupa ennakkoraivaus. Kun sanoin ettei siellä ole mitään raivattavaa niin osto laittoi kuitenkin varmuuden vuoksi omistaan metsurin käymään. Olihan siellä muutama kymmenen kuusta kaadettu, kaikki lähes yhden kuitutapin kuusia. Mitään raivattavaa ei tosiaan ollut löytynyt. Mutta että kehtaisi lakskun kirjoittaa MG:lle piti jotain kaataakkin. Minun tehtäväkseni jää ohjeistaa hakkuulle keräämään ne turhat kuitukaadot kuitukasaan. Tätä teettää ylivarovainen osto kun konehemmot on ne ”kuoliaaksi” peloitellut. Uusi osto ja turhat kujeet.
Jeessillä on ilmeisesti TAAS ostohenkilö vaihtunut. Taitaa Harvainvallan suunnassa olla tuulinen paikka MG:n henkilöstöllä. Se firma tekeekin hyvin paljon toimihenkilöiden siirtoja – jopa pakko-sellaisia. Samaa taktiikkaa käyttää myös samassa hengessä elävä S-kauppa, eli usein vaihdetaan vetäjää. Moni on pakkosiirron välttääkseen ottanutkin loparit.
Tällä kohtaa puurivejä jäi kasvuun vain koivujen kurittamia kuiturunkoja . Jo 50 metriä edempänä ,jossa koivut eivät haitanneet ,samat rivit kasvoivat tukkimitoissa. Parhaat jätettiin pystyyn. Kummasta Jesse veikkaisi saavansa paremman tilin? Puhtaassa kuusikossa harvennuksestakin kertyi enemmän puuta ,kun kuvassa näkyvältä kohdalta . Tukkiosuuskin muodostui korkeammaksi jo tässä vaiheessa.
Katotaan ny, uskon kyllä koivuakin aika mukavan summan verran kasaantuvan. Tuon raivauksen hupa oli lähinnä siinä että aivan oikein hän oli tehnyt vain hyvin lievän ennakkoraivuun. Mutta sekin vähä oli kyllä motokuskin taitoja halveksivaa koska jos alhaalta vielä jopa karsittu kuusi kasvoi koivun ihan vieressä ja oli kuitukokoinen (toisin kuin suorittava väittää) niin hän oli sen kaatanut aika huitaisemalla eli korkea vinopäinen kanto oli jäänyt. Joka tietää ettei moton kaatopää laske sen tukkikoivun juurelle asti vaan jää todella korkea kanto. Kun uskoisin moton kykenevän ottamaan sen kuusen samassa yhteydessä kun se on aivan koivun rungossa lähes kiinni. Sahaamalla sieltä kuusen puolelta. Toki voi joutua ottamaan sen kuusen välillä kidasta ulos ennen kuin koivun loppuun kaataa. Vain näitä oli muutama tehty. Toki vika on ollut minussa kun en ole aikanaan poistanut kuusta koivun juuresta. Muuten nostan hattua, näkemäraivaus oli todella vain sitä. Mitään sen järjettömämpää riehumista ei ollut tehnyt. Ja Jätkä, ei ole MG:n osto nyt vaihtunut. Taitaa tulla jo kohta kolme vuotta täyteen tämän remmiin astumisesta. Toki tämäkin kauppa oli edellisen kanssa tehty. Hän silloin kävikin palstalla eikä vaatinut ennakkoraivausta. Mistä nyt ei sinällään nyt mitään hyötyä ollutkaan. Tuli lähinnä metsurille sopivaa liikuntaa Satakuntalaisessa metsäluonnossa. Kun ei ymmärtänyt tietä pitkin palstalle mennä. Jopa hieman eilen hymyilytti kun kävin siellä ajelemassa katsomassa.
Raivuuhenkilöllä oikea taktiikka. Nippanappa-anespuut ketoon ennakkoraivauksessa ,jos isäntä ei itse ole ymmärtänyt hommaa tehdä. Kun puiden väli on vähintään istutustiheyden edellyttämä reilu kaksi metriä,ei tarvise pohtia kantojen pituuksiakaan . Koura menee taatusti toisia puita kolhimatta tyvelle asti.
Sieltä niitä sitten on mukavampi poimia maasta kuituvärkiksi suorittavan portaan. Aion nimittäin senkin vaatia. En ala ainespuuta itse polttoon keräilemään.
En ole kerjännyt raivausta enkä ole kerjännyt tavaran haaskausta. Joten se joka siinä on naurunalainen en ole minä. Jos pakkaavat aivan sama. Eipä ole siitä nyt elämä kiinni. Periaatteen kysymyksiä.
Ei siis ihme ,että puuta on tuotava muualta. Risukkopalstojen puu on ulkomaista kalliimpaa.Periaatteet eivät kuitenkaan elätä.
Ei muuten ollut kuvan palstalla huomautettavaa raivauksesta ,vaikka aluetta kertyi lähes 10 hehtaaria. Risut loistivat poissaolollaan. Ei näkynyt edes kantoja. Jessen kohdalla tuntuu sanomista riittävän vuosikymmeneltä toiselle.
Mitä ihmeen huomautettavaa sitten muka minun raivauksellani olisi ollut? Kun ei ollut raivattavaakaan. Kuten ostolle ilmoitin. Ja hehän sen tosiaan lupasivat maksaa. Mutta jos edellinen osto käy palstalla ja toteaa ettei raivaustarvetta. Onko silloin minun tarve ottaa siitä taloudellista osumaa jos joku alkaa äntätä jotain sellaista joka on turhaa. Metsuria ymmärrän, jotain hänen piti kaataa että edes näytti jotain raivatun.
Kohtapuolin valmistuvalla talviraivausalueellani on ollut työstettävänä myös kahdeksan kilometriä ojanvarsia. Varmaan meistä jokainen voi myöntää sen, että niiden pitäminen yhtä hyvässä kuosissa kuin ojien välisen alueen, on aika haasteellista ja työlästä, koska juuri ojanpenkat ovat yleensä niitä alueen tehokkaimmin muokatuttuja ja muutenkin otollisimpia kasvupaikkoja. En ole pyrkinyt sekapuustoihin, mutta juuri ojanvarret ja ympäristöään kosteammat notkopaikat olen ohjannut palvelemaan puulajien monimuotoisuutta. Yhtään tiheikköä en ole kuitenkaan raivatessa koskaan jättänyt, enkä jätä jatkossakaan.
Ojanpenkat tosiaan työläitä, kahdesti ainakin raivattava. Suo-ojan penkat raivaajalle otollisempia, kun ei yleensä ole kiviä kuusivoittoisen vitelikön katveessa terää vaanimassa.
Joskus ojanpenkkakoivut ovat karsiintunee niin, että kuusetkin ovat kohtalaisen kehityskelpoisen laadukkaita. En minäkään raivatessa riista ym. tiheikköjä jätä, kyllä niitä tuppaa ilmankin vuosiensaatossa metsään ilmaantua.
Aivan noin olen toiminut kuten Visa yllä mainitsee. Myös nämä vanhan ajan lapiolla kaivetut sarkaojat ovat yhtä hyviä kasvamaan lehtipuuta muun havupuuston joukkoon. Enkä pidä sitä myös ollenkaan pahana. Juuri sillä saadaan luontoa eikä tylsää yhden puulajin metsää. Nyt harvennukseen menevä on minullakin pääosin hyvin kasvavaa kuusikkoa ja ojanvarret vielä paremmin kasvavaa sekametsää. Eipä näyttänyt firman raivaajakaan näkevän tarvetta enempään vaan oli lähinnä kävellyt ojanvarret siellä ”pusikossa” läpi ja kaatanut sieltä täältä kuitukuusen. Eipä sinne metsien läpi varmaan viitsi kulkea ilman jotain laskutettavaa työstöä. Jos olisi näkyvyyttä moton kuljettajalle oikeasti haluttu lisää olisi pystykuusikon alaoksia pitänyt karsia. Varsinkin nyt kun lumikuorma painaa niitä alaspäin. Mutta siellä ”sisällä” oli mukavammat työskentelyolosuhteet. Saattaa toki olla että moto tekee uudet ajourat suoraan parhaan puuston alueelle eli sinne ajaa ehkä myös. Kun oikea tapa olisi ottaa sieltä vanhan peltoheiton saran puolelta. Mutta näkee nyt kuinka työ etenee aikanaan. Onhan siinä haasteena myös aika rohevan kokoinen valtaoja jonka toiselle puolenkin pitäisi päästä. Ans kattoo mitä tapahtuu.
Siihen ylityskohdalle tehdään pieni aukko ,että saadaan puuta ojan täytteeksi ylitystä varten .
Jesse mainitsi EDELLISEN ostomiehen hyväksyneen palstan raivaamattomana. Olisiko kyse myös ENTISESTÄ ostomiehestä ,joka osti aikanaan liian pienipuisen palstan? Nykyinen ostomies varmisti tulevaisuutensa raivuuttamalla liian pienet rungot pois puuston keskijäreyttä alentamasta. Toimintatavoissa on pysyttävä ajan tasalla ,jos aikoo pysyä firman leivissä.
Tuohon ojan varsien hyödyntämiseen sen verran ,että ajoissa toteutettu risujen poistaminen ei ole kovin työlästä ,mutta viiveet kasvavat nopeasti korkoa hyvissä kasvuolosuhteissa. Olen joskus tällä palstalkakin ihmetellyt ojien varsien raivaamattomuutta. Paras kasvupohja pidetään huonosti tuottavana. Pahimmillaan neulaset ja lehdet aiheuttavat lisäksi ojiin lahonneina melkoisen humuspiikin tulvien aikaan lähtiessään liikkeelle ja ajautessaan alapuolisiin vesistöihin. Kunnolla kasvavat puut puolestaan karistavat lehtiään ja neulasiaan alla olevaa ojan pohjaa kauemmas. Tiheä ja matala kasvusto imee lehti- ja neulasmassaa imupaperin lailla karistaen ne lopulta alla kulkevaan ojaan.
Noh, päätelmä ei aivan ole kohdallaan suorittavalla. Oli kuitenkin 2018-kevät kun kauppa tehtiin. Ei sen jälkeen puusto aivan hirveitä kerkiä kasvaa. Mutta nykyisen oston turha raivaajan käyttö palstalla on ymmärrettävä tietyn tyyppiseksi laiskuudeksi olla käymättä itse palstalla. Edellinen kävi. Se että katsotaan vain Metsään.fi:n tiedoista on aika tyhmää silloin kun ajantasaista tietoa ei ole siellä. On kyse pienestä palstasta joten mitään metsäsuunnitelmaa ei ole eikä ole tullut itsekkään päivitettyä sinne tietoa palstan tilasta. Mutta olisi voinut uskoa edeltäjäänsä. He ovat edelleen varmaan samaa tukikohtaakin miehittämässä joten todellista tietoa olisi ollut. Se miksi minua hiukan etukäteen mietityttää iso valtaoja on se ettei sen ainoassa järkevässä ylityskohdassa enää ole hyödynnettävää puustoa koska minun aikanahan siinä on päätehakkuu tehty niin että sitä yhtä kohtaa silloin UPM:n koneet käytti hakkuulla. Se kohde on todella kasvanut noin viidessätoista vuodessa hurjaan malliin. Ne ojanvarret kasvoi silloin alamittaista kuusikkoa ja nyt ne siis ensiharvennetaan.
Jesse kertoi aika tyypillisen esimerkin siitä, mihin valitettavasti ollaan menty, eli päätetään metsään liittyvistä toimenpiteistä käymättä paikanpäällä. Sinällään se ei ole ostohenkilön vika, vaan yhtiöiden väki on nyt jo niin vähissä, ettei aikaa metsäkäynteihin riitä. Metsaan.fi -tiedot varmasti ajan kuluessa tarkentuvat, mutta eivät ne jatkossakaan voi täysin korvata maastokäyntejä.
Maastokäyntikään ei aina riitä. Tehtiin leimikon rajaus ja merkkaus ym. ohjeistus yhdessä ostomiehen kanssa mutta silti hakkuu meni vähän sinne päin. Pieni ylitys leimikon rajasta ja siemenpuut hakattiin vahingossa pois. Motokuskin kannattaa myös vilkaista ohjeita välillä , jos niitä ohjeita siis on annettu oston toimesta. Tulee edullisemmaksi firmalle pitkityksessä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Metsänhoito
Eikö ollut varaa ottaa noita lenkoja kuusia pois? Vai vääristääkö kamera noita puita?
Ei ollut vara ottaa . Ovat jääneet liian laihoiksi koivujen alla . Rungot mutkaisia ja latvukset koivujen pieksämiä. Rapsu 70 mottia ylispuukoivuja kumoon tänään. Tukkiosuus 15%. Tässä parhaat palat. Muualla mutkia ja haaroja runsaasti ja työn vaikeusaste ihan eri lukemissa. Tätä riittää vielä moneen vuoroon.
Kelpaahan tuosta koivukuitua puida. Selvästi hyödyntämätön luonnonvara suomessa tuo vanhat ojanvarret. Nehän kasvaa koivua tosi kovaa.
Siististi on tavarat tarjolla ajomiehelle. Toivotaan että kuuset pysyvät edes pystyssä.
Harvennus myöhässä. Mutta mitä olis suorittava sanonut palstasta , kun poistuma olisi ollut 40-50 l koivuilla 30 mottia /ha ? Kuusikko olis tullut ajoissa kasvukuntoon ja mo pärjännyt jatkossa hyvin ku-tukin kasavatuksella.
Saanto havupuiden osalta olisi ollut ihan kohtuullinen ,jos koivut eivät olisi unohtuneet haittaamaan kasvua. Pahimmillaan koivurivin vieressä kasvoi jopa alle kuitukokoista tavaraa . Muutama metri etäämpänä yli puolen motin runkoja. Molemmat siistissä rivissä ja istutusaika sama.
Kun alusta-alkaen pidetään tiheydet kohdillaan ,ei keskenkasvuista tavaraa tarvitse korjata. Oikea-aikaisten hoitotoimien jälkeen saanto kuvan maapohjalla on enskassa sadan motin tuntumassa hehtaarilta.
Jesselle totean ,että kannattaa pitää hyvää mieltä yllä myös silloin ,kun tukkiosuudet jäävät laihoiksi päätehakkuun yhteydessä. Lähes kaikki ,mitä koivujen vaikutuspiiristä tulee kertymään , on läpimitasta riippumatta kuitua.
Onko yksityisen vaiko yhtiön metsää?
Suorittavan höpinät on mitä on ja se siitä mutta kyllähän tässä samantyyppinen harvennus on kohta ajankohtainen eli juuri tänään ilmoitettiin että talvikohde tehdään lähiviikkojen aikana. Ja siinä yksi pikkupalsta vastaa hiukan samantyyppistä kuin suorittavan kuvan metsä. Eli vanha pelto metsittynyt omia aikoajaan ja nyt se harvennetaan. On koivua ja kuusta runsaasti vaikka alana taisi tuo vanha peltoheitto olla alle hehtaarin luokkaa. Samoin sarkaojien puusto todella täyden oloinen ja itse peltosarat koivua. Mielenkiintoista nyt vertailla tällaisen esimerkin jälkeen saantoa. Jos nyt kuvasta osaan arvioira on ikäkin aika samankaltainen puustossa.
Yksityisen mailla liikutaan. Samaa kokonaisuutta ”laatu edellä”-kuvan kanssa. Kovurunkojen keskitilavuus noin 250litraa/runko ja suurimmat lähes kuution puita. Kuvassa kolme latvasta 20 senttistä ja pituudeltan 6,7 metristä tukkia. Kolmas osoittautui latvapäästä lahoksi , joten kuituun koko pökäle. Palstan tukkiprosentti koivun osalta 15 ja havupuiden kohdalla huomattavasti alempi. Koivuissa esiintyi runsaasti lahoa ja mutkaisuutta. Havupuissa ravinne-epätasapainon aiheuttamia kasvuhäiriöitä , joita koivun varjostus on pahentanut.
Istutus on tehty aikanaan huolella , mutta jälkihoidon puutteet ovat johtaneet vaatimattomaan taloudelliseen tulokseen.
Onpas tarkkaa analyysiä jos harvennuksella pystyy sanomaan että jollain muulla tavalla kasvatetusta olisi tehnyt paremman harvennustilin. Kun koivu-ja kuusikuitukin painii melkein samassa sarjassa hinnallaan nykyään. Ei perustu taas mihinkään tuo analyysi. Luulovaivoja.
Mitattua tietoa ,jota moton järjestelmä tuottaa koko ajan. Ei tarvitse arvailla eikä luulla. Yli 30 vuodessa kertyy aineistoa ihan riittävästi.
Paras lopputulos metsän kannalta olisi ollut aikainen harvennus (ylispuun poisto) koivujen ollessa n. 50 l korkeintaan ja kuuset silloin paljon pienempiä. Mutta se ei olisi ollut tarpeeksi kannattavaa korjuuketjulle joten ne viisaimmat harvennukset jää senkin takia usein tekemättä.
Kyllä se paras tapa on pitää ne ylimääräiset koivut kokonaan poissa taimikosta. On huomattavasti helpompaa , kun tapella niiden kanssa tässä vaiheessa. Kuvan taimirivit ulottuivat alueelle , jossa ei kasvanut ensimmäistäkään koivua. Yllätys ,ylätys . Olivat varttuneet parhaimmillaan kolmen tukin puiksi ja kasvuhäiriöitä esiintyi enää niukasti. Ensimmäisestä harvennuksesta irtoaa yli 100 mottia puuta hehtarilta ja vieläkin jää vähän liian tiheään kasvuasentoon. Laitoin ihmeestä kuvankin. Ilmestyy palstalle , jos sensuuri ei iske. Samat taimirivit sata metriä eteenpäin näyttävät sokealekin , että kuusi kasvaa , kun on tilaa.
Jokainen tietää että kuuset vaatii nekin tilaa kasvaakseen. Ojan penkat kasvaa yleensä nopeasti koivua vaikka ne raivattasiinkin yhteen kertaan pois uudistettaessa. Oikea tapa silloin on tehdä e-harvennus kun kuusen taimet ei ole vielä liian isoja, jos koivuja on paljon. Se on yl. kannattavampaa kuin moneen kertaan tehdä perkausta yhdessä kohteessa.
Puuki oikeassa. Enkä näe ollenkaan tuossa kyllä ongelmaa että jostain tehdään paljon koivukuitua. Todennäköisesti liikaakin. Joissain kohtaa varmasti valinnaisena olisi ollut kempura hento kuusenalku mutta sehän jää kun koivukammoinen motokuski pääsee tuollaiseeen irti.
Vaihtoehdot on vähissä , kun on valittavana poistettavaksi lahoava koivu tai kempura kuusi. Kuvasta puuriviä sata metriä eteenpäin koivuvaihtoehto puuttuu ja oli mahdollista poistaa heikompikasvuisia kuusia kolmen tukin kuusten rinnalta , jotka jäivät lihomaan.
Jessen tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää , että kuusi ei kehitykoivun juurella paljon minimikuitua isommaksi . Samalta riviltä löytyy kuitenkin vapaasti kasvaneita 500-700 litran kuusia. Taimikkovaiheen unohduksilla on kova hinta.
Eli suorittava ei laske sen koivun hintaa ollenkaan joka on sen kuusen tilan vallannut? Eikö ole aivan sama onko siinä kuusi vai koivu? Kunhan kasvatustiheys harvennetaan kasvulle suotuisaksi. Seuraan tätä kyllä mielenkiinnolla omassakin tulevassa hakkuussa. Oli aika hupa ennakkoraivaus. Kun sanoin ettei siellä ole mitään raivattavaa niin osto laittoi kuitenkin varmuuden vuoksi omistaan metsurin käymään. Olihan siellä muutama kymmenen kuusta kaadettu, kaikki lähes yhden kuitutapin kuusia. Mitään raivattavaa ei tosiaan ollut löytynyt. Mutta että kehtaisi lakskun kirjoittaa MG:lle piti jotain kaataakkin. Minun tehtäväkseni jää ohjeistaa hakkuulle keräämään ne turhat kuitukaadot kuitukasaan. Tätä teettää ylivarovainen osto kun konehemmot on ne ”kuoliaaksi” peloitellut. Uusi osto ja turhat kujeet.
Jeessillä on ilmeisesti TAAS ostohenkilö vaihtunut. Taitaa Harvainvallan suunnassa olla tuulinen paikka MG:n henkilöstöllä. Se firma tekeekin hyvin paljon toimihenkilöiden siirtoja – jopa pakko-sellaisia. Samaa taktiikkaa käyttää myös samassa hengessä elävä S-kauppa, eli usein vaihdetaan vetäjää. Moni on pakkosiirron välttääkseen ottanutkin loparit.
Tällä kohtaa puurivejä jäi kasvuun vain koivujen kurittamia kuiturunkoja . Jo 50 metriä edempänä ,jossa koivut eivät haitanneet ,samat rivit kasvoivat tukkimitoissa. Parhaat jätettiin pystyyn. Kummasta Jesse veikkaisi saavansa paremman tilin? Puhtaassa kuusikossa harvennuksestakin kertyi enemmän puuta ,kun kuvassa näkyvältä kohdalta . Tukkiosuuskin muodostui korkeammaksi jo tässä vaiheessa.
Katotaan ny, uskon kyllä koivuakin aika mukavan summan verran kasaantuvan. Tuon raivauksen hupa oli lähinnä siinä että aivan oikein hän oli tehnyt vain hyvin lievän ennakkoraivuun. Mutta sekin vähä oli kyllä motokuskin taitoja halveksivaa koska jos alhaalta vielä jopa karsittu kuusi kasvoi koivun ihan vieressä ja oli kuitukokoinen (toisin kuin suorittava väittää) niin hän oli sen kaatanut aika huitaisemalla eli korkea vinopäinen kanto oli jäänyt. Joka tietää ettei moton kaatopää laske sen tukkikoivun juurelle asti vaan jää todella korkea kanto. Kun uskoisin moton kykenevän ottamaan sen kuusen samassa yhteydessä kun se on aivan koivun rungossa lähes kiinni. Sahaamalla sieltä kuusen puolelta. Toki voi joutua ottamaan sen kuusen välillä kidasta ulos ennen kuin koivun loppuun kaataa. Vain näitä oli muutama tehty. Toki vika on ollut minussa kun en ole aikanaan poistanut kuusta koivun juuresta. Muuten nostan hattua, näkemäraivaus oli todella vain sitä. Mitään sen järjettömämpää riehumista ei ollut tehnyt. Ja Jätkä, ei ole MG:n osto nyt vaihtunut. Taitaa tulla jo kohta kolme vuotta täyteen tämän remmiin astumisesta. Toki tämäkin kauppa oli edellisen kanssa tehty. Hän silloin kävikin palstalla eikä vaatinut ennakkoraivausta. Mistä nyt ei sinällään nyt mitään hyötyä ollutkaan. Tuli lähinnä metsurille sopivaa liikuntaa Satakuntalaisessa metsäluonnossa. Kun ei ymmärtänyt tietä pitkin palstalle mennä. Jopa hieman eilen hymyilytti kun kävin siellä ajelemassa katsomassa.
Raivuuhenkilöllä oikea taktiikka. Nippanappa-anespuut ketoon ennakkoraivauksessa ,jos isäntä ei itse ole ymmärtänyt hommaa tehdä. Kun puiden väli on vähintään istutustiheyden edellyttämä reilu kaksi metriä,ei tarvise pohtia kantojen pituuksiakaan . Koura menee taatusti toisia puita kolhimatta tyvelle asti.
Sieltä niitä sitten on mukavampi poimia maasta kuituvärkiksi suorittavan portaan. Aion nimittäin senkin vaatia. En ala ainespuuta itse polttoon keräilemään.
Älä tee ittees nurunalaiseksi. Pakkaavat heti kamppeensa ,jos menet moista ehdottamaan. Kohtuus kerjätessäkin.
En ole kerjännyt raivausta enkä ole kerjännyt tavaran haaskausta. Joten se joka siinä on naurunalainen en ole minä. Jos pakkaavat aivan sama. Eipä ole siitä nyt elämä kiinni. Periaatteen kysymyksiä.
Ei siis ihme ,että puuta on tuotava muualta. Risukkopalstojen puu on ulkomaista kalliimpaa.Periaatteet eivät kuitenkaan elätä.
Ei muuten ollut kuvan palstalla huomautettavaa raivauksesta ,vaikka aluetta kertyi lähes 10 hehtaaria. Risut loistivat poissaolollaan. Ei näkynyt edes kantoja. Jessen kohdalla tuntuu sanomista riittävän vuosikymmeneltä toiselle.
Eikös se mene niin, että missä järki loppuu, siinä periaate alkaa…
Mitä ihmeen huomautettavaa sitten muka minun raivauksellani olisi ollut? Kun ei ollut raivattavaakaan. Kuten ostolle ilmoitin. Ja hehän sen tosiaan lupasivat maksaa. Mutta jos edellinen osto käy palstalla ja toteaa ettei raivaustarvetta. Onko silloin minun tarve ottaa siitä taloudellista osumaa jos joku alkaa äntätä jotain sellaista joka on turhaa. Metsuria ymmärrän, jotain hänen piti kaataa että edes näytti jotain raivatun.
Kohtapuolin valmistuvalla talviraivausalueellani on ollut työstettävänä myös kahdeksan kilometriä ojanvarsia. Varmaan meistä jokainen voi myöntää sen, että niiden pitäminen yhtä hyvässä kuosissa kuin ojien välisen alueen, on aika haasteellista ja työlästä, koska juuri ojanpenkat ovat yleensä niitä alueen tehokkaimmin muokatuttuja ja muutenkin otollisimpia kasvupaikkoja. En ole pyrkinyt sekapuustoihin, mutta juuri ojanvarret ja ympäristöään kosteammat notkopaikat olen ohjannut palvelemaan puulajien monimuotoisuutta. Yhtään tiheikköä en ole kuitenkaan raivatessa koskaan jättänyt, enkä jätä jatkossakaan.
Ojanpenkat tosiaan työläitä, kahdesti ainakin raivattava. Suo-ojan penkat raivaajalle otollisempia, kun ei yleensä ole kiviä kuusivoittoisen vitelikön katveessa terää vaanimassa.
Joskus ojanpenkkakoivut ovat karsiintunee niin, että kuusetkin ovat kohtalaisen kehityskelpoisen laadukkaita. En minäkään raivatessa riista ym. tiheikköjä jätä, kyllä niitä tuppaa ilmankin vuosiensaatossa metsään ilmaantua.
Aivan noin olen toiminut kuten Visa yllä mainitsee. Myös nämä vanhan ajan lapiolla kaivetut sarkaojat ovat yhtä hyviä kasvamaan lehtipuuta muun havupuuston joukkoon. Enkä pidä sitä myös ollenkaan pahana. Juuri sillä saadaan luontoa eikä tylsää yhden puulajin metsää. Nyt harvennukseen menevä on minullakin pääosin hyvin kasvavaa kuusikkoa ja ojanvarret vielä paremmin kasvavaa sekametsää. Eipä näyttänyt firman raivaajakaan näkevän tarvetta enempään vaan oli lähinnä kävellyt ojanvarret siellä ”pusikossa” läpi ja kaatanut sieltä täältä kuitukuusen. Eipä sinne metsien läpi varmaan viitsi kulkea ilman jotain laskutettavaa työstöä. Jos olisi näkyvyyttä moton kuljettajalle oikeasti haluttu lisää olisi pystykuusikon alaoksia pitänyt karsia. Varsinkin nyt kun lumikuorma painaa niitä alaspäin. Mutta siellä ”sisällä” oli mukavammat työskentelyolosuhteet. Saattaa toki olla että moto tekee uudet ajourat suoraan parhaan puuston alueelle eli sinne ajaa ehkä myös. Kun oikea tapa olisi ottaa sieltä vanhan peltoheiton saran puolelta. Mutta näkee nyt kuinka työ etenee aikanaan. Onhan siinä haasteena myös aika rohevan kokoinen valtaoja jonka toiselle puolenkin pitäisi päästä. Ans kattoo mitä tapahtuu.
Siihen ylityskohdalle tehdään pieni aukko ,että saadaan puuta ojan täytteeksi ylitystä varten .
Jesse mainitsi EDELLISEN ostomiehen hyväksyneen palstan raivaamattomana. Olisiko kyse myös ENTISESTÄ ostomiehestä ,joka osti aikanaan liian pienipuisen palstan? Nykyinen ostomies varmisti tulevaisuutensa raivuuttamalla liian pienet rungot pois puuston keskijäreyttä alentamasta. Toimintatavoissa on pysyttävä ajan tasalla ,jos aikoo pysyä firman leivissä.
Tuohon ojan varsien hyödyntämiseen sen verran ,että ajoissa toteutettu risujen poistaminen ei ole kovin työlästä ,mutta viiveet kasvavat nopeasti korkoa hyvissä kasvuolosuhteissa. Olen joskus tällä palstalkakin ihmetellyt ojien varsien raivaamattomuutta. Paras kasvupohja pidetään huonosti tuottavana. Pahimmillaan neulaset ja lehdet aiheuttavat lisäksi ojiin lahonneina melkoisen humuspiikin tulvien aikaan lähtiessään liikkeelle ja ajautessaan alapuolisiin vesistöihin. Kunnolla kasvavat puut puolestaan karistavat lehtiään ja neulasiaan alla olevaa ojan pohjaa kauemmas. Tiheä ja matala kasvusto imee lehti- ja neulasmassaa imupaperin lailla karistaen ne lopulta alla kulkevaan ojaan.
Noh, päätelmä ei aivan ole kohdallaan suorittavalla. Oli kuitenkin 2018-kevät kun kauppa tehtiin. Ei sen jälkeen puusto aivan hirveitä kerkiä kasvaa. Mutta nykyisen oston turha raivaajan käyttö palstalla on ymmärrettävä tietyn tyyppiseksi laiskuudeksi olla käymättä itse palstalla. Edellinen kävi. Se että katsotaan vain Metsään.fi:n tiedoista on aika tyhmää silloin kun ajantasaista tietoa ei ole siellä. On kyse pienestä palstasta joten mitään metsäsuunnitelmaa ei ole eikä ole tullut itsekkään päivitettyä sinne tietoa palstan tilasta. Mutta olisi voinut uskoa edeltäjäänsä. He ovat edelleen varmaan samaa tukikohtaakin miehittämässä joten todellista tietoa olisi ollut. Se miksi minua hiukan etukäteen mietityttää iso valtaoja on se ettei sen ainoassa järkevässä ylityskohdassa enää ole hyödynnettävää puustoa koska minun aikanahan siinä on päätehakkuu tehty niin että sitä yhtä kohtaa silloin UPM:n koneet käytti hakkuulla. Se kohde on todella kasvanut noin viidessätoista vuodessa hurjaan malliin. Ne ojanvarret kasvoi silloin alamittaista kuusikkoa ja nyt ne siis ensiharvennetaan.
Jesse kertoi aika tyypillisen esimerkin siitä, mihin valitettavasti ollaan menty, eli päätetään metsään liittyvistä toimenpiteistä käymättä paikanpäällä. Sinällään se ei ole ostohenkilön vika, vaan yhtiöiden väki on nyt jo niin vähissä, ettei aikaa metsäkäynteihin riitä. Metsaan.fi -tiedot varmasti ajan kuluessa tarkentuvat, mutta eivät ne jatkossakaan voi täysin korvata maastokäyntejä.
Maastokäyntikään ei aina riitä. Tehtiin leimikon rajaus ja merkkaus ym. ohjeistus yhdessä ostomiehen kanssa mutta silti hakkuu meni vähän sinne päin. Pieni ylitys leimikon rajasta ja siemenpuut hakattiin vahingossa pois. Motokuskin kannattaa myös vilkaista ohjeita välillä , jos niitä ohjeita siis on annettu oston toimesta. Tulee edullisemmaksi firmalle pitkityksessä.