Täytyy kyllä myöntää, että kyseinen koivu ei muodoltaan, oikein ”valioluokkaa” olekaan, mutta minua kiehtoo eniten keväinen vihreys.
Vastavalossa koivun hento vihreys korostuu, mikä tässä kuvassa ei onnistunut niin kuin olisin halunnut.
Samoin, minustakin koivu on kauneimmillaan keväällä hennon vihreänä ja varsinkin kaukaa katsottuna johonkin metsänrajaan, kun paljon tätä hentoa vihreyttä tulee maisemaan.
Tuo jätkän kommentti nyt on lajissaan juuri sitä aikajanaa jolloin koivua piti vihata ja kaataa aina tavattaessa. Kyllä koivu näin keväällä hennolla viherryksellään hiirenkorvalla olevalla lehdellä on jotain sellaista lupausta vuodenajasta joka elää joka päivä uuden elämän. Meissä metsäluonnon kestokuluttajissa on monia jotka eivät pysää vaan aina on mielessä vain tehometsätalouden ja luonnon hyväksikäytön ihanteet. Minä en esimerkiksi lähde koivua kaatamaan ollenkaan muussa kuin talviasennossa. Taimikon hoidossa saatan tehdä poikkeuksen koska joskus aina sen teko on järkevää lehtiaikaan. Helpompi erottaa esim. raudus ja hies.
Jotain kuvastaa Metsälehdenkin jutuissa kun edellämainitun lehden jutun tehnyt Valtteri Skyttä kertoo toisessa jutussaan etusivulla että ”lehtipuu pois taimikosta” ja toisessa jutussa sama jutustelee että ”täydennystä lehtipuulla taimikkoon”. Olisko hiukan uskottavuusongelmaa vaiko suoranaista linjattomuutta metsän hoidollisessa neuvontalinjassa jopa Metsälehdelläkin.
Minusta noissa jutuissa ei ollut mitään kummallista kun ensimmäinen juttu käsitteli varhaisperkausta ja toinen myöhempää taimikonhoitoa. Ihan hyvät perusohjeet jutuissa näihin.
Aloittajan kanssa koivun kauneudesta samaa mieltä. Kyllähän keväällä kaunein puu on ehdottomasti koivu.
Minusta kaunein puu on aina kaunis puu, eli hyvä runkomuoto, hennot oksat, mielellään oksaton tyvi ja terävä latva.
Lehtipuut olisi syytä kaataa aina silloin, kun ne ovat täydessä tai lähes täydessä lehdessä.
Taimikon perkauskin tehdään täydessä lehdessä ja silloin on sama, onko koivut raudusta vai hiestä, koska kaikki vesakko poistetaan – Siis havupuutaimikon perkauksessa.
Kun viimeksi tänään on rauduskoivua istuttanut taimikon päälajiksi ei aivan paljoa jätkän kaltaisten asennevammaisasteesta lehtipuuta kohtaan väliä pidä. Mutta tätähän tuo julkinen vyörytyskin on ollut vuosikymmeniä. Koivu pois aina ja kaikkialta. Silti sitä tuodaan itärajan yli mielettämät miljoonaluokan kuutiomäärät. Missä järki? Taisi jäädä sinne viime sodissa rajan väärälle puolen.
Koivuja kannattaa jättää th:ssa havutaimikoihinkin sekapuuksi monestakin eri syystä.
Koivun tuonti ei ole vähentynyt, vaikka kotimaastakin sitä saisi teollisuus ostettua. Siitä sen nykyinen pilkkahinta johtuu. Mutta koska puusta ei makseta, niin eihän sitä ole pakko myydäkään. Toisaalta havupuun kasvatuskin kärsii, jos koivut ei käy kaupaksi kuin korkeintaan puoli-ilmaiseksi.
Luonto
Tuota etuoikealla olevaa ”rönttiäkö” tarkoitat? Ei muuta kuin nurin ja halkopinoon.
Täytyy kyllä myöntää, että kyseinen koivu ei muodoltaan, oikein ”valioluokkaa” olekaan, mutta minua kiehtoo eniten keväinen vihreys.
Vastavalossa koivun hento vihreys korostuu, mikä tässä kuvassa ei onnistunut niin kuin olisin halunnut.
Iloitaan kuitenkin keväästä.
Samoin, minustakin koivu on kauneimmillaan keväällä hennon vihreänä ja varsinkin kaukaa katsottuna johonkin metsänrajaan, kun paljon tätä hentoa vihreyttä tulee maisemaan.
Tuo jätkän kommentti nyt on lajissaan juuri sitä aikajanaa jolloin koivua piti vihata ja kaataa aina tavattaessa. Kyllä koivu näin keväällä hennolla viherryksellään hiirenkorvalla olevalla lehdellä on jotain sellaista lupausta vuodenajasta joka elää joka päivä uuden elämän. Meissä metsäluonnon kestokuluttajissa on monia jotka eivät pysää vaan aina on mielessä vain tehometsätalouden ja luonnon hyväksikäytön ihanteet. Minä en esimerkiksi lähde koivua kaatamaan ollenkaan muussa kuin talviasennossa. Taimikon hoidossa saatan tehdä poikkeuksen koska joskus aina sen teko on järkevää lehtiaikaan. Helpompi erottaa esim. raudus ja hies.
Jotain kuvastaa Metsälehdenkin jutuissa kun edellämainitun lehden jutun tehnyt Valtteri Skyttä kertoo toisessa jutussaan etusivulla että ”lehtipuu pois taimikosta” ja toisessa jutussa sama jutustelee että ”täydennystä lehtipuulla taimikkoon”. Olisko hiukan uskottavuusongelmaa vaiko suoranaista linjattomuutta metsän hoidollisessa neuvontalinjassa jopa Metsälehdelläkin.
Minusta noissa jutuissa ei ollut mitään kummallista kun ensimmäinen juttu käsitteli varhaisperkausta ja toinen myöhempää taimikonhoitoa. Ihan hyvät perusohjeet jutuissa näihin.
Aloittajan kanssa koivun kauneudesta samaa mieltä. Kyllähän keväällä kaunein puu on ehdottomasti koivu.
Minusta kaunein puu on aina kaunis puu, eli hyvä runkomuoto, hennot oksat, mielellään oksaton tyvi ja terävä latva.
Lehtipuut olisi syytä kaataa aina silloin, kun ne ovat täydessä tai lähes täydessä lehdessä.
Taimikon perkauskin tehdään täydessä lehdessä ja silloin on sama, onko koivut raudusta vai hiestä, koska kaikki vesakko poistetaan – Siis havupuutaimikon perkauksessa.
Monesti kaunein puu on mielestäni juuri se kaikkein känkkyräisin. Mutta miten se koira sanoi kun nuoli….
Kun viimeksi tänään on rauduskoivua istuttanut taimikon päälajiksi ei aivan paljoa jätkän kaltaisten asennevammaisasteesta lehtipuuta kohtaan väliä pidä. Mutta tätähän tuo julkinen vyörytyskin on ollut vuosikymmeniä. Koivu pois aina ja kaikkialta. Silti sitä tuodaan itärajan yli mielettämät miljoonaluokan kuutiomäärät. Missä järki? Taisi jäädä sinne viime sodissa rajan väärälle puolen.
Koivuja kannattaa jättää th:ssa havutaimikoihinkin sekapuuksi monestakin eri syystä.
Koivun tuonti ei ole vähentynyt, vaikka kotimaastakin sitä saisi teollisuus ostettua. Siitä sen nykyinen pilkkahinta johtuu. Mutta koska puusta ei makseta, niin eihän sitä ole pakko myydäkään. Toisaalta havupuun kasvatuskin kärsii, jos koivut ei käy kaupaksi kuin korkeintaan puoli-ilmaiseksi.
Moneen suomalaiseen tarinaan kuuluu koivumetsä ja valkovuokot. Väinämöisen ja Ainonkin tapaaminen taisi olla alkukesän koivikossa.
Hienot keväiset tuoksut korostuu kun koivut saa ensimmäisen kerran lämmintä, tyyntä sadetta kasvukauden alkuun.
Kaunein puu on se joka mielyttää katsojaa.
Kiitos kaikille keskustelijoille mielenkiintoisista näkemyksistä.