Mieltä lämmittää, kun tuollaisia metsässä näkee. Reilun kymmenen vuoden päästä noissa pesii hömötiaisia. Töyhtötiainen vaatisi vähän varttuneempaa metsää.
Mitä olen tätä edellistä lahopuuvillitystä juuri näiden pökkelöiden suhteen kokenut siinä käy niin että ensin se kuivuu pystyyn ja alkaa juurenniskasta pehmetä joten kaatuu ennen kuin yhtäkään koloa on välttämättä kerinnyt syntyä. Tätä kaatumista edistävät, hassua kyllä tikat jotka hakkaavatkin muurahaisia sieltä maan rajan juurenniskoista.
Moottorisahalla saa vain parimetrisiä kantoja, mutta nekin kelpaavat hyvin. Kaikki halkaisijaltaan yli seitsensenttinen puu on tähän kelvollista, havupuukin. Harvemmin kolotiainen pystyy pesimään havupuukantoon, mutta kuivilla mäntykankailla sitäkin joskus näkee. Tärkeätä tässä on se, että tekopökkelön ympärillä on muutakin suojaa, kuusipuskaa tai mitä tahansa risukkoa. Yksittäinen puukanto aukossa tai muuten täysin peratussa metsässä ei hyödytä mitään.Tiaiset karttavat sellaisia metsiä kuin ruttoa.
”Moottorisahalla saa vain parimetrisiä kantoja, mutta nekin kelpaavat hyvin. Kaikki halkaisijaltaan yli seitsensenttinen puu on tähän kelvollista, havupuukin. Harvemmin kolotiainen pystyy pesimään havupuukantoon, mutta kuivilla mäntykankailla sitäkin joskus näkee. ”
Kun tunnut L.M. olevan perillä lintujen käyttäytymisestä, niin kysyisin tiedätkö syökö tiaiset ym. pikkulinnut myös
metsätuholaisia ; ytimennävertäjän toukkia, tukkimiehen täitä yms. ?
Lehtipuuttomiin metsiin voisi kaiketi pystyttää pesäpuita
lahoavista koivupölleistä tukemalla ne pystyyn kasvavia puita vasten tai jollain muulla tavallakin pesäpuiksi ”metsänhoitajille”.
Keksintö pökkelöpöntöstä löytyy kirjasta nimeltä Kololinnut ja muut pökkelöpesijät 1970-luvulta. Ajatus on, että pitkälle lahonneista koivupökkelöistä (maassa tai pystyssä olevista) otetaan yli puolimetrisiä pökönpätkiä , joita kiinnitetään puihin langalla (juuttinaru, sisalnaru, teräslanka) alueille, joilla ei ole kolopuita. Tuoheen tehdään aloituskolo puukolla. Pökön on oltava niin laho, että puukko painuu siihen melkein kuin voihin. Tuohen läpi tuikitaan puukolla ja todetaan lahoaste puussa tulevan kolon alueella. Pököt on ”piilotettava” alikasvoskuusipuskiin, sillä käpytikka löytää näkyvät pökkelöpöntöt varmasti ja tuhoaa pesinnät ilman muuta.
Idea on uskomattoman toimiva käytännössä. Tavallisia purulla täytettyjä pönttöjä on tehtävä yli kolmekymmentä ( Urpo Koposen mukaan Ylen miljoonapönttökampanja), että saa yhden töyhtötiaisen pönttöön joskus pesimään. Näissä pökkelöpöntöissä on vähintään joka kolmannessa hömö-tai töyhtötiaisen pesintä.
Sitä voi vain ihmetellä, että tätä ideaa ei ymmärretä ja sovelleta käytännössä laajemmin luonnonsuojelupiireissäkään. Tarvitaan vain puukko ja narua taskuun ja sitten luontoon pöntöttämään. Sopikaamme, että se on jokamiehenoikeutta, että läpilahoja pökkelöitä saa pystyttää.
Nykyisin olen ryhtynyt suojaamaan omia pökkelöpönttöjäni aitaverkolla (silmäkoko 2cm, aloituskolopaikkaan tietenkin leikataan suurempi reikä, mutta selvästi alle 4 cm), kun käpytikkatuhot ovat niin suuria.Joka viides pesintä vähintään tuhoutuu ilman suojausta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Luonto
Mieltä lämmittää, kun tuollaisia metsässä näkee. Reilun kymmenen vuoden päästä noissa pesii hömötiaisia. Töyhtötiainen vaatisi vähän varttuneempaa metsää.
Kuvassa on jätetty uudistusalan kulmaan jättöpuuvyöhyke .
Tukkiläpimittaa lähentelevät koivut on katkottu 5-metrin kantoon tuleviksi lahopuiksi . Luonto kiittää eikä koivu enää tuossa kunnossa kylvä siemeniä uudistajan harmiksi .
Mitä olen tätä edellistä lahopuuvillitystä juuri näiden pökkelöiden suhteen kokenut siinä käy niin että ensin se kuivuu pystyyn ja alkaa juurenniskasta pehmetä joten kaatuu ennen kuin yhtäkään koloa on välttämättä kerinnyt syntyä. Tätä kaatumista edistävät, hassua kyllä tikat jotka hakkaavatkin muurahaisia sieltä maan rajan juurenniskoista.
Moottorisahalla saa vain parimetrisiä kantoja, mutta nekin kelpaavat hyvin. Kaikki halkaisijaltaan yli seitsensenttinen puu on tähän kelvollista, havupuukin. Harvemmin kolotiainen pystyy pesimään havupuukantoon, mutta kuivilla mäntykankailla sitäkin joskus näkee. Tärkeätä tässä on se, että tekopökkelön ympärillä on muutakin suojaa, kuusipuskaa tai mitä tahansa risukkoa. Yksittäinen puukanto aukossa tai muuten täysin peratussa metsässä ei hyödytä mitään.Tiaiset karttavat sellaisia metsiä kuin ruttoa.
Tuleehan noihin aukkoihinkin melkoinen metsä jo 10 vuodessa. Saa pikkulinnut tehdä pesiä, jos koivut pysyy
pystyssä.
Metsän hyvinvoinnin kannaltakin hyvä asia, kun jättöpuina
on mistä jättää lehtipuitakin.
”Moottorisahalla saa vain parimetrisiä kantoja, mutta nekin kelpaavat hyvin. Kaikki halkaisijaltaan yli seitsensenttinen puu on tähän kelvollista, havupuukin. Harvemmin kolotiainen pystyy pesimään havupuukantoon, mutta kuivilla mäntykankailla sitäkin joskus näkee. ”
Kun tunnut L.M. olevan perillä lintujen käyttäytymisestä, niin kysyisin tiedätkö syökö tiaiset ym. pikkulinnut myös
metsätuholaisia ; ytimennävertäjän toukkia, tukkimiehen täitä yms. ?
Lehtipuuttomiin metsiin voisi kaiketi pystyttää pesäpuita
lahoavista koivupölleistä tukemalla ne pystyyn kasvavia puita vasten tai jollain muulla tavallakin pesäpuiksi ”metsänhoitajille”.
Keksintö pökkelöpöntöstä löytyy kirjasta nimeltä Kololinnut ja muut pökkelöpesijät 1970-luvulta. Ajatus on, että pitkälle lahonneista koivupökkelöistä (maassa tai pystyssä olevista) otetaan yli puolimetrisiä pökönpätkiä , joita kiinnitetään puihin langalla (juuttinaru, sisalnaru, teräslanka) alueille, joilla ei ole kolopuita. Tuoheen tehdään aloituskolo puukolla. Pökön on oltava niin laho, että puukko painuu siihen melkein kuin voihin. Tuohen läpi tuikitaan puukolla ja todetaan lahoaste puussa tulevan kolon alueella. Pököt on ”piilotettava” alikasvoskuusipuskiin, sillä käpytikka löytää näkyvät pökkelöpöntöt varmasti ja tuhoaa pesinnät ilman muuta.
Idea on uskomattoman toimiva käytännössä. Tavallisia purulla täytettyjä pönttöjä on tehtävä yli kolmekymmentä ( Urpo Koposen mukaan Ylen miljoonapönttökampanja), että saa yhden töyhtötiaisen pönttöön joskus pesimään. Näissä pökkelöpöntöissä on vähintään joka kolmannessa hömö-tai töyhtötiaisen pesintä.
Sitä voi vain ihmetellä, että tätä ideaa ei ymmärretä ja sovelleta käytännössä laajemmin luonnonsuojelupiireissäkään. Tarvitaan vain puukko ja narua taskuun ja sitten luontoon pöntöttämään. Sopikaamme, että se on jokamiehenoikeutta, että läpilahoja pökkelöitä saa pystyttää.
Nykyisin olen ryhtynyt suojaamaan omia pökkelöpönttöjäni aitaverkolla (silmäkoko 2cm, aloituskolopaikkaan tietenkin leikataan suurempi reikä, mutta selvästi alle 4 cm), kun käpytikkatuhot ovat niin suuria.Joka viides pesintä vähintään tuhoutuu ilman suojausta.