Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Tottakai iso kanto vesoo ja vesoo paljon runsaammin verrattuna sormenvahvuiseen. Laajat juuret kuppaavat veden ja ravinteet isolta alalta ja kasvussa jälkeen jäänen havupuun olot korjautuvat vasta kantovesojen poistamisen jälkeen. Raivaus on toteutettava heti ,kun vesojen lehdet ovat täysin puhjenneet. Siinä vaiheessa vararavinteet on syöty eivätkä yhteyttämistuotteet ole ehtineet vahvistaa juuristoa . Lähes kaikki energia on kulunut lehtien ja varren kasvattamiseen.
Isojen kantojen ongelma taas paikoissa missä ne ei ole täydellisessä valoasemassa. Niiden ongelma on kuoleminen. Kun valoa on saatavilla mikään ei rajoita pienen tai ison kannon vesomista. Tosin isoja kantoja kuolee täydellisessä valossakin, muutenhan isoissa koivun kannoissa olisi hirviövesat mutta eihän niissä ole kun ne kuolee yleensä. Pieni kanto vesoo huonoissakin valo-olosuhteissa, säilyy hengissä ja kasvaa. Sen takia ei kannata varhaisperkausta tehdä liian aikaisin, ennenkuin kuusen alaoksat peittävät tarpeeksi ja isompien kantojen taipumus kuolla varjostukseen tai alkaa lahoamaan, takaa kuusilla parhaimman startin sekä supervesomattomuuden takia takaa pienet raivauskulut kiertoajassa.
Kun raivaus vathaisperkais suoritetaan talvella 7-vuoden iässä, voidaan turvallisesti harventaa havupuun jo haluttuun tiheyteen ja pitempi ja paksumpi kanto alkaa lahota ja kyljestä tulleet vesat eivät kasva kovinkaan Kun perusta lahoaa pois. Vastaavasti kesällä lyhyeen kantoon raivatut 4-5vuotiaana vesovat läheltä maan pintaa ja enemmän juurenniskat jolloin voisi joa sanoa, että ne ovat uuden kaltaisia. Niiden nitistäminen jatkossa kallista ja aikaa vievää kun niiden perusta ei lahoa aikaa myöden kun ovat enemmän lähteneet maanpinnan tasalta.
Onks tuo raita? Tuo kanto olisi kannata tehdä talvella niin vesat lähtisivät korkeammalta. Nuo lahoaa tosi herkästi ja vesat menee siinä mukana. Ei kannata tuon perusteella keksiä kuusikon hoito-ohjeita.
”Pieni koivujen etumatka kuusiin ei haittaa taimikossa” kuuluu metsä groupin ohje koivusta kuusikossa. ”Kuuset ottaa pituuskasvussa koivut kiinni.” Löysin tämän nykytutkimuksen metsä groupin lehdestä. Metsä groupilla ei haittaa vaikka koivut kasvaa etukasvuisina kokoanaispituudessa vaikkakin pituutta saman määrän. Olenkin katsonut miksi nykyvarhaisperkaus näyttää niin kummalliselta kun pitempää koivua kuusten seassa. Noh, mikäs minä olen nykyohjeita ja nykyohjeita arvostelemaan. Nyt on oikea hetki teroittaa giljotiinit jos jossain vaiheessa se pieni etukasvuisuus alkaakin haitata. Että näin groupilla.
Äläpä taas sepusta omiasi. Ei ole tarvittu giljotiineja Finsilvan leimikoilla eikä tarvita. Kahteenkymmeneen vuoteen ei tullut yhtään giljotiinikohdetta vastaan. Aina oli enskassa tarjolla hyvänkokoista ainespuuta. Kertymt parhaimmillaan yli 100 mottia hehtaarilta.
Eikö AR:n ajatus kanna niin pitkälle ,että lehtipuiden juuret kehittyvät havupuita nopeammin ja etukasvuisuutta esiintyy maapinnan alapuolellakin. Juuret ovat kehittyneet jo reilun neliömetrin alalle siinä vaiheessa ,kun havupuiden juuret ovat levinneet kahden kämmenen kokoiselle alalle. Mitä isommaksi lehtipuu kasvaa ,sitä laajemmat juuret ovat vettä ja ravinteita kuljettamassa senkin jälkeen ,kun lehtipuu on raivattu kumoon. Kuvassa näkyvä voimakas versonta johtuu juuri siitä. Kaksi varhaisessa vaiheessa lyhyellä aikavälillä toteutettua raivausta torjuu kyseisen ongelman. Havupuun jurominen ei pääse edes alkuun.
…ja mitä tulee etukasvuisten koivujen jättämiseen männyntaimikkoon , on hirvivahinkojen riski lehtipuiden lähialueilla ilmeinen samalla tavalla , kun aukon reunassa isomman metsän katveessa. Hirvet syövät mielellään juuri kasvussa jälkeen jääneitä taimia.
Jaa mites finsilvan 12cm ennakkoraivauskohteellasi lukee, että finsilvalla ei ole tqimilonjoidot sillä tasolla ku olisi pitänyt olla. Minä vähän luulen, että sinä vain arvailet mitä niissä metsissä on tapahtunut ennen sinun ensiharvennusvuoroa.
Aukossa on niin paljon ravinteita sekä laikkumättäässä, että pienet koivut ei niitä vie ensimmäiseen 7-8 vuoteen kuusilta ja jos vesi loppuu, niinkuin, tuntuu sinun kuivilta kuusenistutus alueilta niin miten niille kuusille riittää vettä isona? Ai nyt se on 2 kertaa kun ne häviää ku äsken 4-5 ja 7 eli kolme kertaa tehtävä raivaus.
En henkilökohtaisesti tule jättämään metsägroupin ohjeesta huolimatta etukasvuista koivua mutta näen, että sitä tehdään. Esimerkiksi MHY:n energiapuubisnes on voinut lihavasti kun on sopivasti jätetty lehtipuuta. Nyt metsä goupkin oikein houkuttelee giljotiineja kuusikon 2 raivaukseen kun eka saadaan supervesakko 5-perkauksella ja etukasvuiset koivut sinne ja sen jälkeen jos tilanne karkaa lapasesta, niinkuin siinä saattaa käydä niin energiapuumetsä on valmis. Minä en tule henkilökohtaisesti ikinä enään tekemää 4-5 vuotisvarhaisperkausta, minulle riittää kevyt raivausaika sekä toinen kerta on vain höntsäilyä.
Ei se juominen johdu koivuista jonka juuret ovat kuusia paljon syvemmällä kun menevät jo heti sinne ja kuusten juuret kehittyvät hitaasti maanpinnalla mihin heinien juuret yltävät. Kuusten pitää varjostaa myös heinät pois kasvupaikalta.
Supervesakkoa ei synny ,kun ylimääräinen roju poistetaan alle1,5 metrin mittaisena. Se on fakta.
Onkos AR viljellyt kasviksia ja tehnyt mekaanista rikkakasientorjuntaa? Peltoviljelyssä juuririkkaruohojen torjunta perustuu esittämääni malliin metsässä. Rikkaruohot harataan siinä vaiheessa ,kun rikkakasvit ovat pieniä eivätkä juuret ole ehtineet liian isoiksi. Jälkiversot tuhotaan uusintakäsittelyllä ennen ,kun ne ehtivät suunnata kasvuvoimansa juuristonsa kehittämiseen ja ovat käyttäneet vararavinnon versojen kasvattamiseen.
Jostakin syystä metsäpuolella ei ole ymmärretty tätä asiaa ja on pitkitetty tarpeettomasti raivauksia ja annettu kilpaileville puulajeille ylimääräistä kasvuetua. Ei porkkanan eikä perunan sato parane ,jos rikkaruohojen annetaan vahvistua liikaa. Viivyttely harauksissa lisää tolkuttomasti työtä ja alentaa satoa ja sadon laatua. Metsä toimii samalla mekanismilla ,mutta tulokset näkyvät vasta vuosien kuluttua. Pellolla asia selviää viikoissa.
En ole ammattimaisesti mutta kuusikoita sitäkin enemmän. Puiden kanssa ollaan tekemisissä monivuotisten kasvien kanssa kun rikkaruohot ja porkkanat ovat 1 ja 2 vuotiaita kasveja, ne toimivat eri tavalla. Luulen, että sinullekin olisi yks tuhat hehtaaria raivata kuusikkoa enemmän apua nähdä mitä niissä tapahtuu kuin viljellä porkkanaa ja luulla mitä kuusikossa tapahtuu.
Tuollaisesta raidan kannosta sanon vielä, että pajut ja raidathan kasvattaa tuollaiseen vesaan juuret jos ne laittaa vaikka ämpäriin pariksi viikoksi eli jos kanto olisi vähän korkeampi niin ei kävisi niin, että vesa osuisi märkään maahan ja kasvattaisi siihen uudet juuret. Isomman kannon on aina vaikeampi vastustaa lahoamista kuin pienen muutenkin. Pieni kanto maan läheltä taas kasvattaa uuden varren ja uudet juuret ja kasvaa ikuisesti.
Palataanpa vielä sinne pellolle. Peruna kasvaa vararavinteen(siemenperunan) avulla ensin vähän juuria ja sen jälkeen varret ja lehdet. Myöhemmin alkaa vararavinnon kerääminen ja juuriston vahvistaminen . Jos siinä vaiheessa katkoo varreet ,vararavintoa ei riitä uuden kasvun tuottamiseen eikä juuriston vahvistamiseen. Vastaavan ilmiön takia ei kannata antaa poistettavien vesojen kasvaa liian isoksi. Mitä isompi kanto, sitä isommat juuret ja sitä enemmän vararavintoa uuden kasvun tuottamiseen.
Tämän ovat ruotsalaiset oivaltaneet ,kun toteuttavat raivaukset varhain ja kaksi kertaa saman kesän aikana. Viimeinen raivaus hyvissä ajoin ennen ruskaa, jolloin uusi vesa ei ole ehtinyt vielä kuljettaa yhteytystuotteita juurien vahvistamiseen. Toinen raivaus on joissakin tapauksissa toteutettu vasta seuraavana kesänä. Sen yhteydessä on ollut mahdollista poistaa myöhäisheränneet siemensyntyiset vesatkin, joten istutukset saavat kehittyä rauhassa ilman kilpailua.
No mites leikkaatko nurmikkoa usein? Sehän monivuotinen kasvi. Ei auta vaikka leikkasit koko kesän aina tulee takaisin. Jos kuiva kesä ja leikkaat tosi lyhyeksi niin vähän aikaa menee jain pitempään toipumisessa.
Tuu näyttää Suomeen ja kuusikkoon, että toimii niin keskustellaan siitä sitten. Minulla on vain paljon kokemusta siitä miten tehdään tällä hetkellä muille ja miten teen itselle. Tällä hetkellä varhaiset varhaisperkuakset metsäyhtiöiden ja mhy ohjeilla ovat työläämpi ja huonompia kuin omat tavat.
Kannattaisiko noista ideoista kertoa jollekin joka haluaisi kokeilla? Minä en voi ajatuksia automaattisesti pitää parempana et minulla täytyy olla se pitkä kokemus ja puhutaan mitä kuusikossa tapahtuu 25 vuotta niin sekään ei tule hetkessä.
No teepä muutamia aarin tai kahden eri aikatauluilla raivattuja koealoja sopivan lähelle kotinurkkiasi ja katso ja kerro mitä tapahtuu. Oleellista on tehdä raivaukset siinä vaiheessa ,kun yhteyttämistuotteet eivät ole vielä menossa juuria vahvistamaan ja ne on käytetty varren ja lehtien kasvattamiseen.
Vihreissä osissa se kasvu syntyy ja mitä enemmän vihreää on kilpailevassa kasvustossa ,sitä hitaammin havupuun taimi kehittyy. Voi toki pysyä hengissä , mutta kasvu ei ole lähelläkään sitä , mitä se voisi olla.
Taimikoiden raivausaikataulut ovat menneiden aikojen jäänteitä ,jolloin taimia istutettiin ”eräpäivänä”kolmekin vuotta hakkuun jälkeen jopa muokkaamattomaan maahan. Nyt istutukset toteutetaan jalostetuilla taimilla sopivasti muokattuun maahan parhaillaan samana vuonna ,kun aukko on tehty. Raivaushetkeä on luonnollisesti muutettava samassa suhteessa.
Valitettavasti tukipolitiikka on ohjannut pitkälle raivausajankohdan valintaa. Tukiehtojen täyttyminen on monille vasta lähtömerkki työmaalle , vaikka tuki on alunperin tarkoitettu porkkanaksi raivauksiin viivästyneille kohteille. On pahimmillaan odoteltu jopa vuosi ,että tuen saaminen on varmaa ,vaikka taimikko huutaa jo apua joka solullaan.
Ruotsissa on päädytty toisenlaisiin ratkaisuihin ,kun siellä ei ole tukia härtämässä kokonaisuutta. Siellä on todettu ,että päästään parempiin tuloksiin vähemmällä kokonaistyömäärällä ,kun toteutetaan raivaukset tiiviillä aikataululla taimikonkasvatuksen alkuvaiheessa. Kompromisseja on toki tehtävä ,mutta omatoiminsen mo:n ei tarvitse turvautua kompromisseihin ,kun hän toteuttaa sen paremman vaihtoehdon itse ja silloin ,kun kynnys ryhtyä toimeen ei ole ehtinyt kehittyä ylivoimaiseksi. Omatoimisuutta on lisättävä ,kun ammattitaitoista työvoimaa on niukasti tarjolla. Ammattilaisillakin kuluu kohtuuttomasti aikaa rästikohteiden kimpussa verrattuna siihen ,että tehtäisi oikea-aikaisia toimenpiteitä. Kysynkin, onko mielekästä ,että ammattihenkilö viettää viikon huonoon kuntoon päätyneellä kohteella ,kun hän samassa ajassa voisi varhaisperata viisi hehtaaria pienempää taimikkoa ja samalla estää rästien kehittymisen?
No on sitä tullut melkein miljoona taimea istutettua. Yleinen huomio on, että metsä groupin käyttämällä lääntömätästyksellä onnistuu huonoiten ja 1-vuotiaat taimet ei selviä kaikista rehevimmissä paikoissa mutta niitä ainoastaan käytetään silti. Et ihan tuttua tuo metsän uudistaminenkin.
2 päivää on melkeinpä maksimi mitä käytetään hehtaarilla et sen jälkeen varmaan kyseessä energiapuuhakkuu. Varmasti finsilvalla voidaan käyttää viikko johonkin kun ei ole energiapuuvaihtehtoa, tuskin se halvin ja paras vaihtoehto on. Ei ole merkitystä tekeekö varhaisperkausta hehtaarin päivässä vaan sillä miten se tukee kuusten kasvua ja taimikon yleistä kehitystä sekapuiseksi niin se tekee 4-5- vuotiaana erittäin huonosti ja lopulta ammattilainen joutuu tekemään sen minkä aloitettu helpolla niin vaikealla loppuun tai niinkuin nyt on sitten tapana, että energiapuuennakkoraivauksena.
AR ei näytä ymmärtävän ajatuksiani. Toivottavasti muut ymmärtävät ja kokeilevat miten alkuvaiheen intensiivisellä raivaustyöllä vähennetään raivaustyöhön käytettyä kokonaisaikaa kiertoajan puitteissa. Energiapuuennakkoraivauksista ei edes tarvitse keskustella. Koealoja pystyyn ja testaamaan!
On tullut tässä talon lähietäisyydellä raivattua ihan vaan oman silmän iloksi mänty/kuusi taimmikoa(hyvin pieni ala n.O.2 ha) kerran vuodessa kaikki vesakot nurin nyt 5 vuoden ajan ja edelleen näyttää uutta vesaa puskevan, joten en missään nimessä allekirjoita suorittavan tyyliä raivata, että se lopettaisi vesomisen tai edes hidastaisi sitä.
Mutta kukin tyylillään. Itse omissa muissa metsissäni(jotka ovat kauempana kuin talon tontin reuna) tulee raivattua tarpeen mukaa joka osaa hyvin lähelle ammatti raivoojan suosittelemaan tyyliin. Pois lukien tämä oman pihapiirin reuna
Lehtipuiden säilyttäminen päätehakkuuseen asti ja muutama koivu säästöpuuna voivat pitää siemenpankkia yllä. Sormenvahvuisena katkaistun raipan kannosta ei kyllä monena vuotena peräkkäin vesoja kasva. Versonta loppuu viimeistään toisen käsittelyn jälkeen ,mikäli raivausajankohta on sillä hetkellä , kun vesoihin on kehittynyt täysi lehti. Lehdettömään aikaan raivatut tuottavat versoja herkemmin ,koska loppukesän kasvu on tuottanut ravinteita kasvaneeseen juuristoon seuraavan kesän tarpeita varten.
Tuolloin ei tapahdu täällä kuin kuivilla alueilla hirvien pelossa istutetuilla aloilla, että sormenpaksuiset vesat kuolevat. Maassa kun on paljon ravinteita, vettä ja vielä 4-5-vuotiaana rajaton määrä valoa ei vesat kuole alueilta jotakin tulevat kestämään myös ilmastonmuutoksen eivätkä ole turhaan liian karulle paikalle istutettiin hirvien takia. Mitähän arvelisin, varmaan vajaasta miljoonasta taimesta oisko 50-100 000 istutettu alueelle mihin olisi ehkä kannattanu istuttaa mäntyä. Vajaasta miljoonasta taimesta n. 10000 on ollut männyntaimea, sen enempää en ole eläissäni istuttanut, että ei ole ihme jos kuusikosta häviää vesat sormenvahvuisina.
Minusta suurin syy kantovesoittumiseen on maapohjan kosteus. On sitten iso tai pieni kanto kun maapohjassa on hyvin kosteutta niin vesoohan se niin kauan kuin jos myös valoa piisaa.
Jo vuosia taaksepäim raivasin vanhaa laidunmaata muokkausta ia istutusta varten. Alue oli laidunmaata hesosaikakaudelta, kivet oli kerätty kasoihin laitumen ollessa vielä käytössä.
Raivaus tuli tehtyä normaalia pitempään kantoon koska pihlaja oli juurtunut kivikasojen välistä tiukkina ryhminä. Pelto muokattiin ja istutettiin, tuli taimikon varhaisperkauksen aika, kannot oli vesoittuneet kahdenkymmenen sentin matkalta, kannossa oli n. viisikymmentä uutta rinnankorkeudelle yltävää kantovesaa.
Varhaisperkauksessa tekemäni pitkä kanto oli mahdollista katkaista lähempää maata ja kivikasaa, tämä vaivannäkö kannatti koska kantovesominen loppui ja kuusien hyvä alkukehitys ja heinäkuinen perkaus tyrehdytti vesomisen.
Simppeli homma ,kun osaa. ..ja metsä-masa osaa. Jotkut eivät jostakin syystä halua edes opetella . Tein samat havainnot aikanaan omilla tiluksillani ja ihmettelenkin ,miksi metsä-masan menetelmä ei ole yleistynyt. Olen kertonut moneen kertaan aika seikkaperäisesti ,miten raivauskierre katkaistaan heti alkuunsa metsä-masan kertomalla tavalla. Silti halutaan kasvattaa vesakot talonkorkuisiksi ja annetaan taimikoiden kuihtua niiden varjossa. Vanhan menetelmän valuvikaa ei edes haluta korjata.
Tuo pitkään kantoon raivaaminen on vanha ja hyvin toimiva tapa. Minulle se opetettiin jo lapsena vesurien aikaan, kun talossa ei ollut vielä raivaussahaa. Siinä on vain muistettava juuri se asia, mistä Ammatti Raivooja on täällä useasti kertonut. Jos raivaa liian aikaisin, saa tilalle supervesaikon, mutta kun malttaa mielensä niin, että kannot ovat 3-5 cm paksuisia, homma toimii oikein hyvin. Giljotiinikorjuussa, jossa jää yleensä myös pitkä kanto, vesoittuminen jää vähäiseksi, ja on tarvittaessa helposti raivaussahalla hoidettavissa. Aika usein täällä näkyy puhuttavan vähäravinteisten maiden läpikävelystä sahan kanssa, ei raivauksesta. Kun ollaan oikeasti rehevillä maapohjilla, tarvitaan siinä kyllä vähän muutakin kuin sitä läpikävelyä! Jos ei ole vesaikkoa, on jotain muuta rojua taimien ympärillä!
Tiesithän suorittava, että yksityisten mailla taimikonhoidot pitää keskeyttää välittömästi syksyllä kun sataa lunta, jotta ei jäisi pitkiä kantoja? Se o kesto valituksen aihe. Kyllähän minä sahasin pitkään kantoon yksityisillekin mutta kun ei saa. Saan tehdä vain itselle.
Veikkaan ,että Visa ei ole raivannut kertaakaan raippoja sormenvahvuisina. Kun sormenvahvuisesta jättää pitkän kannon ,saattaa siihen kasvaa verso tai pari ja ,kun vuoden kuluttua raapaisee kannon versojen alapuolelta poikki ,versonta loppuun sen kannon kohdalla siihen. Myöhemmin mahdollisesti nousevat vesat ovat siemensyntyisiä ja ovat tuhottavissa ihan samalla kaavalla kun edellisetkin. Tärkeintä on estää haitallisen kasvuston juuriston kehittyminen ja vararavinteiden kulkeutuminen juuriin uutta kasvua varten.
Kannattaakin seurata lehtivihreän kehitystä taimikossa. Eniten vihreää sisältävä puulaji kasvaa parhaiten ja vie kasvuvoimaa muilta. Kun istutettujen taimien lehtivihreän osuus on enemmistönä , aletaan olla voitolla.
Istutuskuusikoiden energiapuuennakkoraivaus näkyy keskimmäisessä kuvassa hyvin miten 3-5 cm, lähellä 5cm, häviää kertapyyhkäisyllä ja loput alkaa lahoamaan ja niistä ei lähde enää voimakkaita vesoja lahoaminen takia. Kiirettä ei ole niiden poistamisella mieluummin teen vähän myöhemmin itse kun voivat heti tehtynä lähteä vielä alempaa uuteen kasvuun. Mitä lyhyemmäksi tehdään ja mitä lyhyemmästä vesa lähtee, on sen helpompi säilyttää kosteus ja lahon esto kuoressa. Kun tehdään varhain perkaus sinne sotmenpaksuisiin niin toisessa kuvassa näkyy hyvin kohtalo energiapuupinossa, kun pieni kanto ei lähde lahoamaan tai kuole varjostukseen.
”Hoitamattomuuteen” hyökätään väärästä päästä ja kuvitellaan, että mahdollisimman varhain ratkaistaan hoitamattomuudeksi luultu vesakon kasvu vielä 2 aikaisen raivauksen jälkeen. Minä en usko, että finsilvakaan on huonosti hoitanut taimikoitaan 20 vuotta sitten, niinkuin suorittava väitti, vaan 12cm ennakkoraivausrisut on kasvanut vielä parin aikaisen raivauksen jälkeen niinkuin näissä muissakin istutuskuusikoiden energiapuuennakkoraivauksissa. 20 vuotta ensiharvennuksen odottelu männikössä on pitkä aika kasvaa vielä kun mänty vielä päästää valoa enemmän maahan kuin kuusi.
Mikä hemmetin energiapuuennakkoraivaus???? Kun taimikko kasvatetaan suosituksia noudattaen , ei tule energiapuuasiat pieneen mieleenkään ja ennakkoraivaus on läpihuutojuttu. Palstalta korjataan ainespuukokoista tavaraa ,joka tietysti näissä olosuhteissa voi päätyä energiapuupinoonkin karsittuna rankana ja motolla mitattuna.
20 vuotta sitten taisteltiin nykyisillä Finsilvan mailla vielä puutteellisesti hoidettujen metsien ennakkoraivausten kanssa. Tekivät ryhtiliikkeen ja rupesivat huolehtimaan taimikoista paremmin ,kun talonkorkuisen ylimääräisen rojun ennakkoraivaus tuli tolkuttoman kalliiksi. Jos eivät raivanneet , motoa ei viety palstalle. Muutama täyskäännös risukkoisen palstan reunassa riitti siihen ,että ennakkoraivauksiin ei juurikaan sen jälkeen ollut tarvetta puuttua. Taimikot alkoivat myös olla pian ilmeeltään aivan toisenlaiset ja raivaukset toteutettu ajallaan.
Niin istutuskuusikoita menee paljon energiaksi sen takia kun pienet kannot vesovat jatkuvasti tai kahden aikaisen raivauksen jälkeen kasvaa viel enegiarojua. Tällä stä olen tehnyt varmaan 50 ha vuoden sisään. Tavallaan minä lopetan aikaisin raivatut. Niin en tiedä minkälaisia ongelmia oli finsilvalla ennakkoraivausten kanssa, oliko samanlaisia kun siinä vuoden sisällä lähettästäsi männiköstä, jossa piti ennakkoraivata 12 cm puut? Oliko ongelmat 20 vuotta sitten samanlaisia? Joku olisi tehnyt siihen energiapuuennakkoraivauksen ja myynyt arvotavaran mutta jos s eei tule sinulle tai finsilvalle kysymykseenkään niin eihän se välttämättä ole sitä muiden olisi kannattanut tehdä.
Tarkoitin kuvaa minkä lähetin keskimmäinen kuva oli omasta kuusikostani ja laitimmaiset energiapuuennakkoraivauksilta. Siinä oli hyvät ohjeet miten välttää oman kuusikon joutumisesta energiapuuksi. Aikaisten raivausten välttäminen on yksi niistä.
Ei ole aikaisen raivauksen vika ,jos uusintakäsittely tehdään liian myöhään. Ja kuten oikeat ammattiraivaajatkin ovat todenneet, raivausajankohdallakin on väliä. Lehdettömään aikaan ja myöhemmin kesällä raivatut alueet tuottavat versoja enemmän ,kun täyden lehden aikaan raivatut kuviot. Raivaustarve lisääntyy siis tietyissä olosuhteissa aivan luonnollisista syistä. Tilanne pahenee, jos ei tehdä uusintakäsittelyä ajoissa.
Samassa kohteessa voi näin olla eli raivaan 5-vuotiasta talvella tai 5 kesällä niin on mahdollista löytää pieni ero, supervesakon syntymistä ne ei kuitenkaan estä, olisin voinut kuvasta näyttää, miten heinäkuussa metsuri teki vathaisperkausta ja jätti havupuun harventamatta, etukasvuisia koivuja sekä kuvioille syntyi supervesakko. Samanlaisissa vesaa hyvin pukkaavissa vesominen vähenee radikaalisti kun raivaus tehdään talvella pitkään kantoon 7-vuotiaana kun kuuset ovat valmiina varjostamaan valoherkemmät isommat kuusen kannot. Sinun kuivilla ja ravinneköyhillä alueilla varmasti kesäaikaan voi saada parempia tuloksia kuivumisen suhteenkin. Minä puhun aina ravinteikkaista ja tarpeeksi kosteista kuusten kasvaa isojakin paikoista ja niistä ei ikinä tarvitse arvuutella onko ne hirvien pelossa huonommalla paikalla.
Aika vähäinen on raivausajankohdan merkitys vesomiseen. Tuttu yrittäjämetsuri nauroikin miten raivaus pitäisi joillekin tehdä juuri tiettynä kesäpäivänä, kuunasento yms huomioiden. Mitä väliä, vesoo kuitenkin jos on vesoakseen. Itsellä vähiten vesoneet kohteet on raivattu talvella ensimmäiseen ja ainoaan kertaan vaiheessa jossa yleensä suositellaan toista tai kolmatta raivausta. Kuusikko sulkeutui nopeasti ja nyt ensiharvennusta tehdessäni suurin osa pitkistä kannoista oli lahoja. Ennakkoraivausta ei tarvinnut tehdä, tosin jos itse hakkaan en tee yleensä muutenkaan. Katsotaan nyt jatkossa miten kuusikoiden tiheämmässä kasvatus ja sitämyöten alusryönän väheneminen sekä nopea uudistus+ boori+ argrow vaikuttaa raivaustarpeeseen. Kokemukseni ovat siis ainoastaan kuusikoista/koivikoista, mäntyä on todella vähän eikä lisää näy tulevan eräästä tietystä syystä.
E-puu ostajan ennakoraivaus ohje oli 5cm rinnank. lp. karsittu ranka. Aina on oikea aika raivata kun on aikaa, muuten jää hommat tekemättä. Kesällä lehtipuu rytöä, talvella havupuuta…
Totesin vain ,että onnistuneen taimikonhoidon tuloksena ei tehdä energiapuuennakkoraivauksia . Tuskin on kaikissa tapauksissa edes tarvetta koko ennakkoraivaukselle. On varsin ikävää ,jos pyritään ”hoitamaan” metsiä energiapuuvaihtoehdon avulla. Ei paljon naurata ,kun tuote ei käy kaupaksi. Ostaja toteaa ,että ostan kyllä järeämmät leimikkokuviot ,mutta tuolle risukolle saat keksiä toisen osoitteen. Lopulta se erillinen puska ei kelpaa kenellekään.
Joo ei minun jäljiltä tule energiapuuta kuusikoista niinkuin nykyohjeilla tulee muiden kuusikoista kun raivaukset suoritetaan liian aikaisin, tai se viimeinen raivaus on liian aikaisin kuten varmaan siinä finsilvankin ennakkoraivauksessa. Eikö ole älytöntä sanoa, että finsilvalta ei tule energiapuuta, kun kaikki näkevät, että voisi tulla mutta kalliilla raivataan iro arvotavara maahan?
Muistui mieleen, kun kotitalossa oli vielä 60-luvulla lampaita, niin niillehän aivan tarkoituksella kasvatettiin ”supervesaikkoa”. Tosin sitä ei silloin vielä kutsuttu sillä nimellä. Peltojen laidat ja sarkaojat kasvoivat todella hyvin leppää, jotka parin vuoden välein korjattiin lampaille ”kerppuina”. Peltojen metsitysten myötä luo lepikot hävisivät sittemmin lähes kokonaan.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Luonto
Tottakai iso kanto vesoo ja vesoo paljon runsaammin verrattuna sormenvahvuiseen. Laajat juuret kuppaavat veden ja ravinteet isolta alalta ja kasvussa jälkeen jäänen havupuun olot korjautuvat vasta kantovesojen poistamisen jälkeen. Raivaus on toteutettava heti ,kun vesojen lehdet ovat täysin puhjenneet. Siinä vaiheessa vararavinteet on syöty eivätkä yhteyttämistuotteet ole ehtineet vahvistaa juuristoa . Lähes kaikki energia on kulunut lehtien ja varren kasvattamiseen.
Isojen kantojen ongelma taas paikoissa missä ne ei ole täydellisessä valoasemassa. Niiden ongelma on kuoleminen. Kun valoa on saatavilla mikään ei rajoita pienen tai ison kannon vesomista. Tosin isoja kantoja kuolee täydellisessä valossakin, muutenhan isoissa koivun kannoissa olisi hirviövesat mutta eihän niissä ole kun ne kuolee yleensä. Pieni kanto vesoo huonoissakin valo-olosuhteissa, säilyy hengissä ja kasvaa. Sen takia ei kannata varhaisperkausta tehdä liian aikaisin, ennenkuin kuusen alaoksat peittävät tarpeeksi ja isompien kantojen taipumus kuolla varjostukseen tai alkaa lahoamaan, takaa kuusilla parhaimman startin sekä supervesomattomuuden takia takaa pienet raivauskulut kiertoajassa.
Kun raivaus vathaisperkais suoritetaan talvella 7-vuoden iässä, voidaan turvallisesti harventaa havupuun jo haluttuun tiheyteen ja pitempi ja paksumpi kanto alkaa lahota ja kyljestä tulleet vesat eivät kasva kovinkaan Kun perusta lahoaa pois. Vastaavasti kesällä lyhyeen kantoon raivatut 4-5vuotiaana vesovat läheltä maan pintaa ja enemmän juurenniskat jolloin voisi joa sanoa, että ne ovat uuden kaltaisia. Niiden nitistäminen jatkossa kallista ja aikaa vievää kun niiden perusta ei lahoa aikaa myöden kun ovat enemmän lähteneet maanpinnan tasalta.
Onks tuo raita? Tuo kanto olisi kannata tehdä talvella niin vesat lähtisivät korkeammalta. Nuo lahoaa tosi herkästi ja vesat menee siinä mukana. Ei kannata tuon perusteella keksiä kuusikon hoito-ohjeita.
”Pieni koivujen etumatka kuusiin ei haittaa taimikossa” kuuluu metsä groupin ohje koivusta kuusikossa. ”Kuuset ottaa pituuskasvussa koivut kiinni.” Löysin tämän nykytutkimuksen metsä groupin lehdestä. Metsä groupilla ei haittaa vaikka koivut kasvaa etukasvuisina kokoanaispituudessa vaikkakin pituutta saman määrän. Olenkin katsonut miksi nykyvarhaisperkaus näyttää niin kummalliselta kun pitempää koivua kuusten seassa. Noh, mikäs minä olen nykyohjeita ja nykyohjeita arvostelemaan. Nyt on oikea hetki teroittaa giljotiinit jos jossain vaiheessa se pieni etukasvuisuus alkaakin haitata. Että näin groupilla.
Äläpä taas sepusta omiasi. Ei ole tarvittu giljotiineja Finsilvan leimikoilla eikä tarvita. Kahteenkymmeneen vuoteen ei tullut yhtään giljotiinikohdetta vastaan. Aina oli enskassa tarjolla hyvänkokoista ainespuuta. Kertymt parhaimmillaan yli 100 mottia hehtaarilta.
Eikö AR:n ajatus kanna niin pitkälle ,että lehtipuiden juuret kehittyvät havupuita nopeammin ja etukasvuisuutta esiintyy maapinnan alapuolellakin. Juuret ovat kehittyneet jo reilun neliömetrin alalle siinä vaiheessa ,kun havupuiden juuret ovat levinneet kahden kämmenen kokoiselle alalle. Mitä isommaksi lehtipuu kasvaa ,sitä laajemmat juuret ovat vettä ja ravinteita kuljettamassa senkin jälkeen ,kun lehtipuu on raivattu kumoon. Kuvassa näkyvä voimakas versonta johtuu juuri siitä. Kaksi varhaisessa vaiheessa lyhyellä aikavälillä toteutettua raivausta torjuu kyseisen ongelman. Havupuun jurominen ei pääse edes alkuun.
…ja mitä tulee etukasvuisten koivujen jättämiseen männyntaimikkoon , on hirvivahinkojen riski lehtipuiden lähialueilla ilmeinen samalla tavalla , kun aukon reunassa isomman metsän katveessa. Hirvet syövät mielellään juuri kasvussa jälkeen jääneitä taimia.
Jaa mites finsilvan 12cm ennakkoraivauskohteellasi lukee, että finsilvalla ei ole tqimilonjoidot sillä tasolla ku olisi pitänyt olla. Minä vähän luulen, että sinä vain arvailet mitä niissä metsissä on tapahtunut ennen sinun ensiharvennusvuoroa.
Aukossa on niin paljon ravinteita sekä laikkumättäässä, että pienet koivut ei niitä vie ensimmäiseen 7-8 vuoteen kuusilta ja jos vesi loppuu, niinkuin, tuntuu sinun kuivilta kuusenistutus alueilta niin miten niille kuusille riittää vettä isona? Ai nyt se on 2 kertaa kun ne häviää ku äsken 4-5 ja 7 eli kolme kertaa tehtävä raivaus.
En henkilökohtaisesti tule jättämään metsägroupin ohjeesta huolimatta etukasvuista koivua mutta näen, että sitä tehdään. Esimerkiksi MHY:n energiapuubisnes on voinut lihavasti kun on sopivasti jätetty lehtipuuta. Nyt metsä goupkin oikein houkuttelee giljotiineja kuusikon 2 raivaukseen kun eka saadaan supervesakko 5-perkauksella ja etukasvuiset koivut sinne ja sen jälkeen jos tilanne karkaa lapasesta, niinkuin siinä saattaa käydä niin energiapuumetsä on valmis. Minä en tule henkilökohtaisesti ikinä enään tekemää 4-5 vuotisvarhaisperkausta, minulle riittää kevyt raivausaika sekä toinen kerta on vain höntsäilyä.
Ei se juominen johdu koivuista jonka juuret ovat kuusia paljon syvemmällä kun menevät jo heti sinne ja kuusten juuret kehittyvät hitaasti maanpinnalla mihin heinien juuret yltävät. Kuusten pitää varjostaa myös heinät pois kasvupaikalta.
Supervesakkoa ei synny ,kun ylimääräinen roju poistetaan alle1,5 metrin mittaisena. Se on fakta.
Onkos AR viljellyt kasviksia ja tehnyt mekaanista rikkakasientorjuntaa? Peltoviljelyssä juuririkkaruohojen torjunta perustuu esittämääni malliin metsässä. Rikkaruohot harataan siinä vaiheessa ,kun rikkakasvit ovat pieniä eivätkä juuret ole ehtineet liian isoiksi. Jälkiversot tuhotaan uusintakäsittelyllä ennen ,kun ne ehtivät suunnata kasvuvoimansa juuristonsa kehittämiseen ja ovat käyttäneet vararavinnon versojen kasvattamiseen.
Jostakin syystä metsäpuolella ei ole ymmärretty tätä asiaa ja on pitkitetty tarpeettomasti raivauksia ja annettu kilpaileville puulajeille ylimääräistä kasvuetua. Ei porkkanan eikä perunan sato parane ,jos rikkaruohojen annetaan vahvistua liikaa. Viivyttely harauksissa lisää tolkuttomasti työtä ja alentaa satoa ja sadon laatua. Metsä toimii samalla mekanismilla ,mutta tulokset näkyvät vasta vuosien kuluttua. Pellolla asia selviää viikoissa.
En ole ammattimaisesti mutta kuusikoita sitäkin enemmän. Puiden kanssa ollaan tekemisissä monivuotisten kasvien kanssa kun rikkaruohot ja porkkanat ovat 1 ja 2 vuotiaita kasveja, ne toimivat eri tavalla. Luulen, että sinullekin olisi yks tuhat hehtaaria raivata kuusikkoa enemmän apua nähdä mitä niissä tapahtuu kuin viljellä porkkanaa ja luulla mitä kuusikossa tapahtuu.
Tuollaisesta raidan kannosta sanon vielä, että pajut ja raidathan kasvattaa tuollaiseen vesaan juuret jos ne laittaa vaikka ämpäriin pariksi viikoksi eli jos kanto olisi vähän korkeampi niin ei kävisi niin, että vesa osuisi märkään maahan ja kasvattaisi siihen uudet juuret. Isomman kannon on aina vaikeampi vastustaa lahoamista kuin pienen muutenkin. Pieni kanto maan läheltä taas kasvattaa uuden varren ja uudet juuret ja kasvaa ikuisesti.
Vielä ei ole tullut vastaan läpilahoa kantoa jossa olisi elävät vesat. Niinkauan kun vesat vihertää pysyy kantokin ja päinvastoin.
Palataanpa vielä sinne pellolle. Peruna kasvaa vararavinteen(siemenperunan) avulla ensin vähän juuria ja sen jälkeen varret ja lehdet. Myöhemmin alkaa vararavinnon kerääminen ja juuriston vahvistaminen . Jos siinä vaiheessa katkoo varreet ,vararavintoa ei riitä uuden kasvun tuottamiseen eikä juuriston vahvistamiseen. Vastaavan ilmiön takia ei kannata antaa poistettavien vesojen kasvaa liian isoksi. Mitä isompi kanto, sitä isommat juuret ja sitä enemmän vararavintoa uuden kasvun tuottamiseen.
Tämän ovat ruotsalaiset oivaltaneet ,kun toteuttavat raivaukset varhain ja kaksi kertaa saman kesän aikana. Viimeinen raivaus hyvissä ajoin ennen ruskaa, jolloin uusi vesa ei ole ehtinyt vielä kuljettaa yhteytystuotteita juurien vahvistamiseen. Toinen raivaus on joissakin tapauksissa toteutettu vasta seuraavana kesänä. Sen yhteydessä on ollut mahdollista poistaa myöhäisheränneet siemensyntyiset vesatkin, joten istutukset saavat kehittyä rauhassa ilman kilpailua.
No mites leikkaatko nurmikkoa usein? Sehän monivuotinen kasvi. Ei auta vaikka leikkasit koko kesän aina tulee takaisin. Jos kuiva kesä ja leikkaat tosi lyhyeksi niin vähän aikaa menee jain pitempään toipumisessa.
Tuu näyttää Suomeen ja kuusikkoon, että toimii niin keskustellaan siitä sitten. Minulla on vain paljon kokemusta siitä miten tehdään tällä hetkellä muille ja miten teen itselle. Tällä hetkellä varhaiset varhaisperkuakset metsäyhtiöiden ja mhy ohjeilla ovat työläämpi ja huonompia kuin omat tavat.
Kannattaisiko noista ideoista kertoa jollekin joka haluaisi kokeilla? Minä en voi ajatuksia automaattisesti pitää parempana et minulla täytyy olla se pitkä kokemus ja puhutaan mitä kuusikossa tapahtuu 25 vuotta niin sekään ei tule hetkessä.
No teepä muutamia aarin tai kahden eri aikatauluilla raivattuja koealoja sopivan lähelle kotinurkkiasi ja katso ja kerro mitä tapahtuu. Oleellista on tehdä raivaukset siinä vaiheessa ,kun yhteyttämistuotteet eivät ole vielä menossa juuria vahvistamaan ja ne on käytetty varren ja lehtien kasvattamiseen.
Vihreissä osissa se kasvu syntyy ja mitä enemmän vihreää on kilpailevassa kasvustossa ,sitä hitaammin havupuun taimi kehittyy. Voi toki pysyä hengissä , mutta kasvu ei ole lähelläkään sitä , mitä se voisi olla.
Taimikoiden raivausaikataulut ovat menneiden aikojen jäänteitä ,jolloin taimia istutettiin ”eräpäivänä”kolmekin vuotta hakkuun jälkeen jopa muokkaamattomaan maahan. Nyt istutukset toteutetaan jalostetuilla taimilla sopivasti muokattuun maahan parhaillaan samana vuonna ,kun aukko on tehty. Raivaushetkeä on luonnollisesti muutettava samassa suhteessa.
Valitettavasti tukipolitiikka on ohjannut pitkälle raivausajankohdan valintaa. Tukiehtojen täyttyminen on monille vasta lähtömerkki työmaalle , vaikka tuki on alunperin tarkoitettu porkkanaksi raivauksiin viivästyneille kohteille. On pahimmillaan odoteltu jopa vuosi ,että tuen saaminen on varmaa ,vaikka taimikko huutaa jo apua joka solullaan.
Ruotsissa on päädytty toisenlaisiin ratkaisuihin ,kun siellä ei ole tukia härtämässä kokonaisuutta. Siellä on todettu ,että päästään parempiin tuloksiin vähemmällä kokonaistyömäärällä ,kun toteutetaan raivaukset tiiviillä aikataululla taimikonkasvatuksen alkuvaiheessa. Kompromisseja on toki tehtävä ,mutta omatoiminsen mo:n ei tarvitse turvautua kompromisseihin ,kun hän toteuttaa sen paremman vaihtoehdon itse ja silloin ,kun kynnys ryhtyä toimeen ei ole ehtinyt kehittyä ylivoimaiseksi. Omatoimisuutta on lisättävä ,kun ammattitaitoista työvoimaa on niukasti tarjolla. Ammattilaisillakin kuluu kohtuuttomasti aikaa rästikohteiden kimpussa verrattuna siihen ,että tehtäisi oikea-aikaisia toimenpiteitä. Kysynkin, onko mielekästä ,että ammattihenkilö viettää viikon huonoon kuntoon päätyneellä kohteella ,kun hän samassa ajassa voisi varhaisperata viisi hehtaaria pienempää taimikkoa ja samalla estää rästien kehittymisen?
No on sitä tullut melkein miljoona taimea istutettua. Yleinen huomio on, että metsä groupin käyttämällä lääntömätästyksellä onnistuu huonoiten ja 1-vuotiaat taimet ei selviä kaikista rehevimmissä paikoissa mutta niitä ainoastaan käytetään silti. Et ihan tuttua tuo metsän uudistaminenkin.
2 päivää on melkeinpä maksimi mitä käytetään hehtaarilla et sen jälkeen varmaan kyseessä energiapuuhakkuu. Varmasti finsilvalla voidaan käyttää viikko johonkin kun ei ole energiapuuvaihtehtoa, tuskin se halvin ja paras vaihtoehto on. Ei ole merkitystä tekeekö varhaisperkausta hehtaarin päivässä vaan sillä miten se tukee kuusten kasvua ja taimikon yleistä kehitystä sekapuiseksi niin se tekee 4-5- vuotiaana erittäin huonosti ja lopulta ammattilainen joutuu tekemään sen minkä aloitettu helpolla niin vaikealla loppuun tai niinkuin nyt on sitten tapana, että energiapuuennakkoraivauksena.
AR ei näytä ymmärtävän ajatuksiani. Toivottavasti muut ymmärtävät ja kokeilevat miten alkuvaiheen intensiivisellä raivaustyöllä vähennetään raivaustyöhön käytettyä kokonaisaikaa kiertoajan puitteissa. Energiapuuennakkoraivauksista ei edes tarvitse keskustella. Koealoja pystyyn ja testaamaan!
On tullut tässä talon lähietäisyydellä raivattua ihan vaan oman silmän iloksi mänty/kuusi taimmikoa(hyvin pieni ala n.O.2 ha) kerran vuodessa kaikki vesakot nurin nyt 5 vuoden ajan ja edelleen näyttää uutta vesaa puskevan, joten en missään nimessä allekirjoita suorittavan tyyliä raivata, että se lopettaisi vesomisen tai edes hidastaisi sitä.
Mutta kukin tyylillään. Itse omissa muissa metsissäni(jotka ovat kauempana kuin talon tontin reuna) tulee raivattua tarpeen mukaa joka osaa hyvin lähelle ammatti raivoojan suosittelemaan tyyliin. Pois lukien tämä oman pihapiirin reuna
Lehtipuiden säilyttäminen päätehakkuuseen asti ja muutama koivu säästöpuuna voivat pitää siemenpankkia yllä. Sormenvahvuisena katkaistun raipan kannosta ei kyllä monena vuotena peräkkäin vesoja kasva. Versonta loppuu viimeistään toisen käsittelyn jälkeen ,mikäli raivausajankohta on sillä hetkellä , kun vesoihin on kehittynyt täysi lehti. Lehdettömään aikaan raivatut tuottavat versoja herkemmin ,koska loppukesän kasvu on tuottanut ravinteita kasvaneeseen juuristoon seuraavan kesän tarpeita varten.
Tuolloin ei tapahdu täällä kuin kuivilla alueilla hirvien pelossa istutetuilla aloilla, että sormenpaksuiset vesat kuolevat. Maassa kun on paljon ravinteita, vettä ja vielä 4-5-vuotiaana rajaton määrä valoa ei vesat kuole alueilta jotakin tulevat kestämään myös ilmastonmuutoksen eivätkä ole turhaan liian karulle paikalle istutettiin hirvien takia. Mitähän arvelisin, varmaan vajaasta miljoonasta taimesta oisko 50-100 000 istutettu alueelle mihin olisi ehkä kannattanu istuttaa mäntyä. Vajaasta miljoonasta taimesta n. 10000 on ollut männyntaimea, sen enempää en ole eläissäni istuttanut, että ei ole ihme jos kuusikosta häviää vesat sormenvahvuisina.
Minusta suurin syy kantovesoittumiseen on maapohjan kosteus. On sitten iso tai pieni kanto kun maapohjassa on hyvin kosteutta niin vesoohan se niin kauan kuin jos myös valoa piisaa.
Jo vuosia taaksepäim raivasin vanhaa laidunmaata muokkausta ia istutusta varten. Alue oli laidunmaata hesosaikakaudelta, kivet oli kerätty kasoihin laitumen ollessa vielä käytössä.
Raivaus tuli tehtyä normaalia pitempään kantoon koska pihlaja oli juurtunut kivikasojen välistä tiukkina ryhminä. Pelto muokattiin ja istutettiin, tuli taimikon varhaisperkauksen aika, kannot oli vesoittuneet kahdenkymmenen sentin matkalta, kannossa oli n. viisikymmentä uutta rinnankorkeudelle yltävää kantovesaa.
Varhaisperkauksessa tekemäni pitkä kanto oli mahdollista katkaista lähempää maata ja kivikasaa, tämä vaivannäkö kannatti koska kantovesominen loppui ja kuusien hyvä alkukehitys ja heinäkuinen perkaus tyrehdytti vesomisen.
Simppeli homma ,kun osaa. ..ja metsä-masa osaa. Jotkut eivät jostakin syystä halua edes opetella . Tein samat havainnot aikanaan omilla tiluksillani ja ihmettelenkin ,miksi metsä-masan menetelmä ei ole yleistynyt. Olen kertonut moneen kertaan aika seikkaperäisesti ,miten raivauskierre katkaistaan heti alkuunsa metsä-masan kertomalla tavalla. Silti halutaan kasvattaa vesakot talonkorkuisiksi ja annetaan taimikoiden kuihtua niiden varjossa. Vanhan menetelmän valuvikaa ei edes haluta korjata.
Tuo pitkään kantoon raivaaminen on vanha ja hyvin toimiva tapa. Minulle se opetettiin jo lapsena vesurien aikaan, kun talossa ei ollut vielä raivaussahaa. Siinä on vain muistettava juuri se asia, mistä Ammatti Raivooja on täällä useasti kertonut. Jos raivaa liian aikaisin, saa tilalle supervesaikon, mutta kun malttaa mielensä niin, että kannot ovat 3-5 cm paksuisia, homma toimii oikein hyvin. Giljotiinikorjuussa, jossa jää yleensä myös pitkä kanto, vesoittuminen jää vähäiseksi, ja on tarvittaessa helposti raivaussahalla hoidettavissa. Aika usein täällä näkyy puhuttavan vähäravinteisten maiden läpikävelystä sahan kanssa, ei raivauksesta. Kun ollaan oikeasti rehevillä maapohjilla, tarvitaan siinä kyllä vähän muutakin kuin sitä läpikävelyä! Jos ei ole vesaikkoa, on jotain muuta rojua taimien ympärillä!
Minä raivaan vain kylmänä vuodenaikana niin jää pitkät kannot melkeinpä kaikkialle, en varmaan ole tarpeeksi montaa kertaa toistanut.
Lyhyempiä kantoja näyttää jäävän niillä juhannuksen jälkeen raivaajilla.
Tuossa on 7-vuotiaaseen koivikkoon tehty 80 centin kantohagilta maaliskuussa et sillee on kyllä kokemusta mutta kuvia täällä vähemmän: https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/kesakoivuja-itse-2/
Tiesithän suorittava, että yksityisten mailla taimikonhoidot pitää keskeyttää välittömästi syksyllä kun sataa lunta, jotta ei jäisi pitkiä kantoja? Se o kesto valituksen aihe. Kyllähän minä sahasin pitkään kantoon yksityisillekin mutta kun ei saa. Saan tehdä vain itselle.
Veikkaan ,että Visa ei ole raivannut kertaakaan raippoja sormenvahvuisina. Kun sormenvahvuisesta jättää pitkän kannon ,saattaa siihen kasvaa verso tai pari ja ,kun vuoden kuluttua raapaisee kannon versojen alapuolelta poikki ,versonta loppuun sen kannon kohdalla siihen. Myöhemmin mahdollisesti nousevat vesat ovat siemensyntyisiä ja ovat tuhottavissa ihan samalla kaavalla kun edellisetkin. Tärkeintä on estää haitallisen kasvuston juuriston kehittyminen ja vararavinteiden kulkeutuminen juuriin uutta kasvua varten.
Kannattaakin seurata lehtivihreän kehitystä taimikossa. Eniten vihreää sisältävä puulaji kasvaa parhaiten ja vie kasvuvoimaa muilta. Kun istutettujen taimien lehtivihreän osuus on enemmistönä , aletaan olla voitolla.
Istutuskuusikoiden energiapuuennakkoraivaus näkyy keskimmäisessä kuvassa hyvin miten 3-5 cm, lähellä 5cm, häviää kertapyyhkäisyllä ja loput alkaa lahoamaan ja niistä ei lähde enää voimakkaita vesoja lahoaminen takia. Kiirettä ei ole niiden poistamisella mieluummin teen vähän myöhemmin itse kun voivat heti tehtynä lähteä vielä alempaa uuteen kasvuun. Mitä lyhyemmäksi tehdään ja mitä lyhyemmästä vesa lähtee, on sen helpompi säilyttää kosteus ja lahon esto kuoressa. Kun tehdään varhain perkaus sinne sotmenpaksuisiin niin toisessa kuvassa näkyy hyvin kohtalo energiapuupinossa, kun pieni kanto ei lähde lahoamaan tai kuole varjostukseen.
”Hoitamattomuuteen” hyökätään väärästä päästä ja kuvitellaan, että mahdollisimman varhain ratkaistaan hoitamattomuudeksi luultu vesakon kasvu vielä 2 aikaisen raivauksen jälkeen. Minä en usko, että finsilvakaan on huonosti hoitanut taimikoitaan 20 vuotta sitten, niinkuin suorittava väitti, vaan 12cm ennakkoraivausrisut on kasvanut vielä parin aikaisen raivauksen jälkeen niinkuin näissä muissakin istutuskuusikoiden energiapuuennakkoraivauksissa. 20 vuotta ensiharvennuksen odottelu männikössä on pitkä aika kasvaa vielä kun mänty vielä päästää valoa enemmän maahan kuin kuusi.
Mikä hemmetin energiapuuennakkoraivaus???? Kun taimikko kasvatetaan suosituksia noudattaen , ei tule energiapuuasiat pieneen mieleenkään ja ennakkoraivaus on läpihuutojuttu. Palstalta korjataan ainespuukokoista tavaraa ,joka tietysti näissä olosuhteissa voi päätyä energiapuupinoonkin karsittuna rankana ja motolla mitattuna.
20 vuotta sitten taisteltiin nykyisillä Finsilvan mailla vielä puutteellisesti hoidettujen metsien ennakkoraivausten kanssa. Tekivät ryhtiliikkeen ja rupesivat huolehtimaan taimikoista paremmin ,kun talonkorkuisen ylimääräisen rojun ennakkoraivaus tuli tolkuttoman kalliiksi. Jos eivät raivanneet , motoa ei viety palstalle. Muutama täyskäännös risukkoisen palstan reunassa riitti siihen ,että ennakkoraivauksiin ei juurikaan sen jälkeen ollut tarvetta puuttua. Taimikot alkoivat myös olla pian ilmeeltään aivan toisenlaiset ja raivaukset toteutettu ajallaan.
Niin istutuskuusikoita menee paljon energiaksi sen takia kun pienet kannot vesovat jatkuvasti tai kahden aikaisen raivauksen jälkeen kasvaa viel enegiarojua. Tällä stä olen tehnyt varmaan 50 ha vuoden sisään. Tavallaan minä lopetan aikaisin raivatut. Niin en tiedä minkälaisia ongelmia oli finsilvalla ennakkoraivausten kanssa, oliko samanlaisia kun siinä vuoden sisällä lähettästäsi männiköstä, jossa piti ennakkoraivata 12 cm puut? Oliko ongelmat 20 vuotta sitten samanlaisia? Joku olisi tehnyt siihen energiapuuennakkoraivauksen ja myynyt arvotavaran mutta jos s eei tule sinulle tai finsilvalle kysymykseenkään niin eihän se välttämättä ole sitä muiden olisi kannattanut tehdä.
Tarkoitin kuvaa minkä lähetin keskimmäinen kuva oli omasta kuusikostani ja laitimmaiset energiapuuennakkoraivauksilta. Siinä oli hyvät ohjeet miten välttää oman kuusikon joutumisesta energiapuuksi. Aikaisten raivausten välttäminen on yksi niistä.
Ei ole aikaisen raivauksen vika ,jos uusintakäsittely tehdään liian myöhään. Ja kuten oikeat ammattiraivaajatkin ovat todenneet, raivausajankohdallakin on väliä. Lehdettömään aikaan ja myöhemmin kesällä raivatut alueet tuottavat versoja enemmän ,kun täyden lehden aikaan raivatut kuviot. Raivaustarve lisääntyy siis tietyissä olosuhteissa aivan luonnollisista syistä. Tilanne pahenee, jos ei tehdä uusintakäsittelyä ajoissa.
Samassa kohteessa voi näin olla eli raivaan 5-vuotiasta talvella tai 5 kesällä niin on mahdollista löytää pieni ero, supervesakon syntymistä ne ei kuitenkaan estä, olisin voinut kuvasta näyttää, miten heinäkuussa metsuri teki vathaisperkausta ja jätti havupuun harventamatta, etukasvuisia koivuja sekä kuvioille syntyi supervesakko. Samanlaisissa vesaa hyvin pukkaavissa vesominen vähenee radikaalisti kun raivaus tehdään talvella pitkään kantoon 7-vuotiaana kun kuuset ovat valmiina varjostamaan valoherkemmät isommat kuusen kannot. Sinun kuivilla ja ravinneköyhillä alueilla varmasti kesäaikaan voi saada parempia tuloksia kuivumisen suhteenkin. Minä puhun aina ravinteikkaista ja tarpeeksi kosteista kuusten kasvaa isojakin paikoista ja niistä ei ikinä tarvitse arvuutella onko ne hirvien pelossa huonommalla paikalla.
Aika vähäinen on raivausajankohdan merkitys vesomiseen. Tuttu yrittäjämetsuri nauroikin miten raivaus pitäisi joillekin tehdä juuri tiettynä kesäpäivänä, kuunasento yms huomioiden. Mitä väliä, vesoo kuitenkin jos on vesoakseen. Itsellä vähiten vesoneet kohteet on raivattu talvella ensimmäiseen ja ainoaan kertaan vaiheessa jossa yleensä suositellaan toista tai kolmatta raivausta. Kuusikko sulkeutui nopeasti ja nyt ensiharvennusta tehdessäni suurin osa pitkistä kannoista oli lahoja. Ennakkoraivausta ei tarvinnut tehdä, tosin jos itse hakkaan en tee yleensä muutenkaan. Katsotaan nyt jatkossa miten kuusikoiden tiheämmässä kasvatus ja sitämyöten alusryönän väheneminen sekä nopea uudistus+ boori+ argrow vaikuttaa raivaustarpeeseen. Kokemukseni ovat siis ainoastaan kuusikoista/koivikoista, mäntyä on todella vähän eikä lisää näy tulevan eräästä tietystä syystä.
”Mikä hemmetin energiapuuraivaus”
E-puu ostajan ennakoraivaus ohje oli 5cm rinnank. lp. karsittu ranka. Aina on oikea aika raivata kun on aikaa, muuten jää hommat tekemättä. Kesällä lehtipuu rytöä, talvella havupuuta…
Totesin vain ,että onnistuneen taimikonhoidon tuloksena ei tehdä energiapuuennakkoraivauksia . Tuskin on kaikissa tapauksissa edes tarvetta koko ennakkoraivaukselle. On varsin ikävää ,jos pyritään ”hoitamaan” metsiä energiapuuvaihtoehdon avulla. Ei paljon naurata ,kun tuote ei käy kaupaksi. Ostaja toteaa ,että ostan kyllä järeämmät leimikkokuviot ,mutta tuolle risukolle saat keksiä toisen osoitteen. Lopulta se erillinen puska ei kelpaa kenellekään.
Joo ei minun jäljiltä tule energiapuuta kuusikoista niinkuin nykyohjeilla tulee muiden kuusikoista kun raivaukset suoritetaan liian aikaisin, tai se viimeinen raivaus on liian aikaisin kuten varmaan siinä finsilvankin ennakkoraivauksessa. Eikö ole älytöntä sanoa, että finsilvalta ei tule energiapuuta, kun kaikki näkevät, että voisi tulla mutta kalliilla raivataan iro arvotavara maahan?
Kertymä liian pieni kannattavaa kaupallista toimintaa ajatellen , mutta sopiva riittävän lahopuumäärän turvaamiseksi.
Muistui mieleen, kun kotitalossa oli vielä 60-luvulla lampaita, niin niillehän aivan tarkoituksella kasvatettiin ”supervesaikkoa”. Tosin sitä ei silloin vielä kutsuttu sillä nimellä. Peltojen laidat ja sarkaojat kasvoivat todella hyvin leppää, jotka parin vuoden välein korjattiin lampaille ”kerppuina”. Peltojen metsitysten myötä luo lepikot hävisivät sittemmin lähes kokonaan.