Viime kesänä harvennettu aukon itäpuolella sijaitseva nuori männikkö , joka kärsi tuhoja elokuisen myrskyn seurauksena . Tuhopuita kertyi n. 30m3 200 metrin matkalta . Kävi ilmi , että yhdelläkään kaatuneista puista ei ollut pääjuurta .
Viime kesänä harvennettu aukon itäpuolella sijaitseva nuori männikkö , joka kärsi tuhoja elokuisen myrskyn seurauksena . Tuhopuita kertyi n. 30m3 200 metrin matkalta . Kävi ilmi , että yhdelläkään kaatuneista puista ei ollut pääjuurta .
Metsänhoito
Kyllähän aukko tuollaisen vieressä meinaa mitä meinaa.
Hyvä kuva, herää kysymys mitenkä tuo saadaan pysymään jatkossakaan pystyssä myrskyillä?
Pitäiskö tuollasen tuulelle alttiin harvennusalueen reunaan jättää esim. 10m kaistale harventamatta tai harventaa se huomattavasti varovaisemmin kuin muualta?
Pitäisi hyvinkin. Kokonaan harventamaton alue saattaa jättää juuristot liian pieniksi, joten varovainen harvennus voisi olla parempi.
Muutenkin hm:n ylärajoille koko alue, jos on selvä tuulituhovaara olemassa.
Tuokin kuvio on oikein otollinen tuulille, kun männikkö kasvaa ylärinteessä ja jos vielä vallitsevat tuulet sopii puhaltamaan suoraan, niin ”varapuita” pitäisi osata jättää jo harventajankin.
Vanha ohje on ollut, että ennen avohakkuuta sen takana oleva harvennus tehdään ensin ja vasta muutaman vuoden kuluttua murjastaan aukko.
Viimeaikoina tosin näyttää kiinnostus ennakkoharvennukseen joko unohtuneen tai ainakin vähentyneen.
Näyttää tosin siltäkin, että korjuut tehdään ajattelematta tulevaa yhtään. Viime vuoden avohakkuukuvion takareunaa on jo korjailtu kaksi kertaa, en tiedä, joko ollaan naapurin rajalla asti, jos neloskehitysluokan kuusikko jatkuu yhtä pehmeällä pohjalla, niin kyllä tuhot jatkuvat joka kesä.
Kuvassa olevalla alueella kevyemmästä harvennuksesta ei olisi ollut vastaavaa hyötyä . Puut , joiden juuristo on ollut heikko , olisivat kaatuneet joka tapauksessa . Murrokkoa olisi ollut kenties jopa enemmän .
Harvennuksessa pyritään poistamaan kasvussa jälkeen jääneet ja huonolaatuiset yksilöt . Nämä ovat kokemuksieni mukaan myös kaikkein alttiimpia tuulituhoille .
Tuulituhojen uhkaan on syytä ottaa huomioon jo taimia istutettaessa . Istutuspaikka on valittava huolella niin , että maata on riittävästi taimen alla ja ympäristössä hyvän juurtumisen varmistamiseksi . Nykymuotoisella varhaisperkauksella ja taimikonhoidolla on lisäksi mahdollista parantaa taimen kasvuolosuhteita niin , että puu kehittyy tasapainoisesti niin rungon , kun juuristonkin osalta . Kilpailijat on pidettävä kurissa .
Riukuuntuminen on metsän jatkon kannalta se pahin riski . Riukumetsän harvennuksen jälkeen syntyy aina enemmän tai vähemmän tuottoa alentavia tuhoja . Kuvassa tuotto on alentunut huomattavasti .
Jätkälle: Minä tekisin avohakkuun ensin ja harvennuksen aukonreunakuvioon vasta vuoden tai kahden päästä sen jälkeen. Tämä kahdesta syystä: Kokonaan harventamaton tiheä kuvio kestää tuulta aina paremmin kuin harvennettu metsä. Lisäksi jos harvennus tulee vasta avohakkuun jälkeen, niin silloin saadaan mahdolliset tuulenkaadot kerättyä samalla kertaa talteen vaikka niitä olisi pienempikin määrä. Jos harvennus tehdään ennen aukkoa, niin nämä edut menetetään.
Kuitenkin tuulituhojen kannalta kaikkein huonoin vaihtoehto on myös se yleisimmin käytetty, eli tehdään aukko ja viereisten kuvioiden harvennus samalla kerralla.
Taitaa olla vielä avojuuritaimilla istutettu,tungettu pieneen kuokanrakoon?
Omakohtaisesti havainnut avojuurikuusien- ja mäntyjen huonolaatuisen istutustyön aiheuttavan helposti tuulikaatoja.Esim avojuurikuusen juuret jätetty yhteen nippuun vaikka hyvässäistutustyössä olisi pitänyt juuret levitelläs äteettäisesti
Tässäkin jälkiviisaus on parasta. Usein me työntekijät emme tiedä milloin mitäkin tilalla hakataan. Tämän vuoksi on vaikea ennustaa harvennusta tehtäessä milloin muita metsänhakkuutoimia tehdään ja minkälaisina. Sen vuoksi jonkin harvennuksen jättäminen ylitiheäksi ilman informaatiota on vaikeaa. Jos me saamme tietää edes seuraavan viisi vuotis suunnitelman leimikon ympärillä olevista toimista niin se auttaa ilman muuta työn tekemiseen. Tuskin tämän kaltaista tuulituohoa olisi tullut jos harventaja olisi tiennyt että harvennuksen laitaan tulee aukko nopealla aikataululla.
Savolainen metsämies.
Olen nyt seurannut ”säästömetsään” tehtyjä avohakkuita. Leimikot on rajattu niin lähelle, että olen pystynyt niitä seuraamaan jopa päivittäin.
Kun koko tilan metsät ovat olleet kehitysluokkaa neljä, niin aukot on rajattu suunnilleen sen kertaisen rahantarpeen mukaan.
Vallitsevien tuulien mukaisesti tuulikaadot syntyvät aina samalle puolelle – jopa naapuritiloille.
En sinänsä käsitä, mitä etua tuulikaatojen korjuutekniikkaan tuo tuore aukko tuulen yläpuolella?
Onko järkevää polkea istutusalueella olevat taimet tuulikaatoja korjaillessa?
Kaikkein paras ratkaisu olisi tehdä perinteinen väljennyshakkuu metsässä, joka lähestyy päätehakkuuta. Ja muutenkin käsitellä metsää hoitohakkuin koko kierron ajan.
”Tuskin tämän kaltaista tuulituohoa olisi tullut jos harventaja olisi tiennyt että harvennuksen laitaan tulee aukko nopealla aikataululla.”
Aloituksesta päätellen aukko oli jo valmiina tai tehtiin samoihin aikoihin(?), kuten yleensä nykyään tehdään. Vai miten lienee ollut ?
Mutta työnjohdon hommiahan se korjuun suunnittelu pääasiassa olisikin eikä motokuskien. Ja tekeville aina sattuu., varsinkin harvennusmetsissä.
Väljennyshakkuu onkin hyvä keino valmistella metsä päätehakkuuta ja uudistamista varten. Mutta valitettavan harvoin enää käytössä.
Viereisessä aukossa pistää terhakka taimikko hangen läpi . Harvennus on siis hakattu myöhemmin , kun aukko . Molemmat ovat osa huomattavasti isompaa kokonaisuutta . Aiemmat kuvat ovat peräisin toiselta osiolta .
Kaatuneiden puiden juuristo on kauttaaltaan heikkoa ja toispuoleista . Mielessä käy epäilys , että taimien juuria ei ole levitetty istutuksen yhteydessä .
Mitä tulee avohakkuun valmisteluun väljennyksin , kannattaa asiaa miettiä kahteen kertaan etenkin kuusikon kohdalla . Yksi harvennuskerta kierron aikana riittää useimmissa tapauksissa ja kakkosharvennus lähellä päätehakkuuta lisää vain tuulituhojen riskiä . Näin varsinkin , jos maakerros on ohut ja sen alla kivikko. Viime syksynä kävin keräilemässä tuulenkaatamia puita kohteelta , joka oli vastikään väljennetty . Olisi kyllä kanattanut pistää aukoksi samalla kertaa . Sen verran vähän pystypuita jäi jäljelle .
Saman suuntaiset havainnot suorittavan portaan kanssa liian myöhäisen kuusikon harvennuksesta. 2014 talvella harvennettiin 80 vuotias (OMT) kuusikko rinteessä, etelään päin , josta vuosittain on kerätty tuulen kaadot n. kasvun verran, viimeinen joulukuulla.
Muuten puusto on erittäin hyvässä kasvussa, oksasto tumman vihreitä ja tuuheita, ilmeisesti tämä vielä korostaa lumen kertymistä pitkän runkomuodon omaaviin kuusiin.
Ei kai avohakkuuta varten tarvitsekaan väljentää. Olette käsittäneet asian päin per..ttä.
Minkä takia uudistuskypsää metsää harvennettaisiin? Että se kestäisi avohakkuuta paremmin! Heh Heh.
Ei kai missään nimessä kannata heinittää pohjaa valmiiksi harventamalla vanhaa kuusikkoa. Siellähän on kylmä, tyhjä sammalmatto. Sen päälle uudistus muokkauksella on kyllä paras lääke uudistaa nopeasti.
Se väljennytarve riippuu kokonaan tilanteesta. Kuuluu luontaisen uudistamisen valmisteluun. Eikä tietenkään sovi tuuliherkille rinteille tms. paikoille.
Suht. vanha kuusikkokin voi elpyä yllättävän hyvään kasvuun, vaikka toisin yleensä luullaan. Pohjoisempana heinittyminen ei ole yhtä suuri ongelma kuin E-Suomen alueilla.
Minusta väljennys ja harvennus kannattaa erottaa toisistaan. Usein väljennys jo kasvun loppuvaiheen metsään ei ole järkevää. Väljennyksellä harvoin saavutetaan sitä kasvun lisäystä joka menetetään väljennyksestä maksettavan huonomman tukin hinnassa. Mieluimmin uudistaa kokonaan ja ottaa paremman kantohinnan suoraan käyttöön. Mutta monelle metsä on muutakin kuin sijoituskohde ja onhan metsän peitteisyys aina mieluisampi kuin puuton aukko. Jokainen arvottaa omat arvonsa eri hintaiseksi.
Kysymys EI OLE siitä että avohakkuukypsää metsää vahvistetaan väljennyshakkuulla. Ainoa motiivi voisi olla ”iltalypsy” eli tarkoitus lannoituksella kisäkasvattaa tukkimäärää ja kuitupuut seasta pois. Avohakkuu kahdeksan vuoden kuluttua.
Vaan KYSE ON tulevan avohakkuun rajauksen takana olevan puuston vahvistaminen tuulta vastaan.
Kaavoihinsa ei pitäisi kangistua ihan joka asiassa.
Eli iltalypsyllä väljennetään lähes päätehakkuuikäistä metsää siinä toivossa että lannoituksen jälkeen on tukkimäärä kasvanut niin suureksi että väljennyksellä poistetut tukit sekä lannoitekustannukset on saatu kahdeksassa vuodessa takaisin.
Hmmm. Onhan se tapa tuokin. Eikös nuo väljennykset ole ihan sieltä Tapio metsänhoitosuosituksista joten kukas se kaavoihin on kangistumassa. 🙂
Lannoituksesta parhaan hyödyn saa, kun se antaman kasvunlisäyksen pui 8 – 10 vuoden kuluttua lannoituksesta.
Se on vaan fakta, eikä sitä joku teknologian palvoja-Hemmo muuksi muuta.
”Eli iltalypsyllä väljennetään lähes päätehakkuuikäistä metsää siinä toivossa että lannoituksen jälkeen on tukkimäärä kasvanut niin suureksi että väljennyksellä poistetut tukit sekä lannoitekustannukset on saatu kahdeksassa vuodessa takaisin. ”
Auttaisi muuten vallan pirusti, jos viitsisit lukea sen, mitä on kirjoitettu tuolla edellä ja vielä enemmän, jos ymmärtäisit lukemasi.
Hieno että jollain meillä on nuo maintsemasi taidot.