Kuvan aihki on säilynyt hengissä elokuussa 1911 riehuneesta metsäpalosta. Jälkikasvu voi hyvin, mutta ”äiti” alkaa päätyä keloksi.
Huomiota herättää aihkin oksaisuus alas saakka. Onko metsä ollut palon aikana niin pieni, etteivät oksat ole karsiutuneet?
Töyhtötiaisen ihannebiotooppi. Pidennä nyt vaan sitä kiertoaikaa ja tee tekopökkelöitä metsiisi.
Näillä näkymillä vielä harvennetaan ja sitten uudistetaan ehkä 20 vuoden kuluttua. Kumma kyllä en ole nähnyt vuosiin töyhtötiaisia vaikka meillä on vanhoja metsiä ja myös pökkelöitä. Liekö sitten syynä tikat, joita ainakin löytyy?
Tekopökkelöt on vähän höpöä. Oikeat luonnon pökkelökoivut pysyy pystyssä kymmeniä vuosia. Tekopökkelöt hyvä jos kymmenen vuotta. Juttu on siinä että luonnon pökkelö tulee usein hyvin iäkkäästä rauduskoivusta jossa on paksu tuohi ja paksu parkki, joka pitää pökkelön pitkään pystyssä. Nuoresta hieksestä on turha pökkelöitä tehä. Ne kaatuu heti.
Nonni, tulihan se sieltä, sitolkkakin huomannut. Olen jo aikaa tätä täälläkin maininnut ettei tuo pökkelötouhu toimi. Sehän yleensä kaatuu juuresta lahoamiseen ennen yhtäkään asukkia. Jos ei muuten niin tikat käy jotain juurenniskoista hakemassa ja hakkaavat sen lähes poikki. Tuuli ja laho hoitaa loput. Minulla yksi tuore pökkelö alkoi kasvaa uudelleen ja seuraankin mielenkiinnolla minkänäköinen koivu siitä aikaa myöten syntyy.
Voi se pökkelö kasvaa oksia vaikka lahoaminen jatkuukin. Pökkelöitä voi tehdä , jos haluaa, isommistakin puista. Ei kuitupuun hinta ole niin kummoinen,että siitä mainittavaa tappiota tulisi, jos muutaman tyven jättää pystyyn.
Töyhtötiaisen kuulee ja löytää yleensä vain äänen perusteella. Se on laji johon pitää perehtyä. Kuvan metsissä elää varmasti töyhtötiainen.