Jeessin-Haapa on ottanut voimakkaan otteen kasvutilaan. Siitä vaan hoitelemaan, että saa kunnon tilin. Kannattaa tosin myydä pimeässä, ettei ostaja huomaa puun olevan oranssin sävyistä.
Jätkällä käsittää nuo okulaarien punasävyn havainnot kyllä. Vaikka nyt onkin nenäpäivä jätkän neesu punoittaa luonnostaan senverran voimalla että tuppaa näkökenttä lepänrunkoa tuuppaamaan.
Yleensä rästikohteen perkaaminen on työläydestään huolimatta tavallaan palkitsevaa. Kontrasti valmiin ja tekemättömän välillä on mahtava. Tuossa on kyllä kuusikon päällä jo sen verran tavaraa, että pitäisi toiseenkin kertaan miettiä sopivaa käsittelyä. Saisikohan kuusikon tuolta vapautettua esiin? Kohtuullisen rehevän näköistä on eli eiköhän sieltä hyvää kasvua elpymisen jälkeen olisi luvassa.
Jeessi: ”Jätkällä käsittää nuo okulaarien punasävyn havainnot kyllä. Vaikka nyt onkin nenäpäivä jätkän neesu punoittaa luonnostaan senverran voimalla että tuppaa näkökenttä lepänrunkoa tuuppaamaan.”
Sinä Jeessi olet todella surkea tyyppi. Et tiedä, etkä osaa mitään. Sinussa on vuosikymmenien harjoittelu vinoiluun mennyt ihan harakoille. Et osaa sitä lainkaan – Varsinkaan, kun olet AINA väärässä. Turvaudut silloin henkilöön käyvään hyökkäykseen tajuamatta, että se ei minuun pure.
Varmuuden vakuudeksi sinun kanssasi: Minä olen AINA oikeassa. Sinä häviät kaikki väittelyt 6 – 0 yrität syytää millaisia solvauksia tahansa.
Jesselle tuosta oikomisesta sen verran , että kuvat ovat uralta , joka tehtiin varsinaisen leimikon vaihtoehtoiseksi puunkuljetusreitiksi . Ja kuten kuvasta näkyy ,ei mennyt hyvä pilalle . Raiteeseen löytyi roinaa ihan mukavasti.
Kannattaa tsuumailla vähän kuvia ennen kun esittää mielipiteenään kuusen suosimista tässä tapauksessa . Kunnollinen metsä paikalle syntyy vasta avohakkuun ,uudistamisen ja terveyslannoituksen jälkeen. Kuitutavaralajia parempaa ei kuviolta tule koskaan löytymään näistä tarpeista.
Kuvat kertovat , miltä todellinen päästöjen lähde näyttää . Lahoaminen on nopeampaa , kun huonoon kuntoon päässeen nuoren metsän kasvu.
Olen katsellut huolestuneena tilastoja , joista käy ilmi vähäinen kiinnostus taimikoiden varhaisperkauksia kohtaan . Huolta lisää se , että muutamat ammattilaiset ovat vihjailleet , että taimikoiden hoitoa viivytetään tarkoituksella ja tahdään operaatio nuoren metsän kunnostuksena , koska tuki ko työmuotoon on huomattavasti isompi . Niin on muuten työmääräkin , jos tekijöitä yleensä on saatavilla. Kuvan tilanteeseen ajaudutaan jo muutamassa vuodessa . Nuori metsä ehtii pahimmillaan mennä jo korjauskelvottomaan kuntoon kemeroita ja sopivaa tekijää odotellessa .
Tulee suorastaan ikävä vanhaa vakuustalletusmallia . Tuolloinhan taimikko tuli olla vakiintunut ja hoitotoimenpiteet tehty , jotta uudistamiseen tarkoitetut puukaupasta pidätetyt vakuusrahat kyseisen kuvion kohdalla sai käyttöönsä . Nopeimmin rahat sai tililleen , kun istutti uudistusalan viivyttelemättä ja teki varhaisperkauksen mahdollisimman aikaisin.
Tänä päivänä saa suuremman rahallisen korvauksen siitä , että on päästänyt metsänsä ”riittävän” huonoon kuntoon. Kyseistä mallia tukee vielä se , että neuvontakin on riippuvainen tukimäärärahoista. Bonus on sitä isompi , mitä kalliimpi hanke on . Hankkeelle saadaan hintaa , kun odotellan muutama vuosi . Puun kasvusta viis , kunhan saadaan reilusti kemeraa. Ilmastokysymyksetkin unohtuvat helposti , kun tarjolla on ilmaista rahaa.
Usein ne rehevimmät kuviot jäävät hoitamatta. Ei ymmärretä mikä on tuottavinta työtä ja mihin resurssit kannattaa käyttää. Kuivat kankaat hoidetaan ja tienvarresta jopa karsitaan kaikki havupuut ja sitten omt-pohjat kasvavat villinä ja vapaana. Otetaan se 0-2% tuotto ja katsellaan niitä omalle silmälle juuri nyt mieleisiä kuvioita.
Kuvan kuvio olisi tuskin metsäammattilaisen ohjeilla jätetty tuohon asentoon. Ehdotus on ollut taimikonhoito, mutta työ on tuntunut liian raskaalta ja hehtaarikustannus vieraalla teetettynä on tuntunut liian suurelta. Tällaiseen ajaudutaan parjhaiten tuottavilla aloilla, kun ensin jätetään juurikin varhaisperkaus suorittamatta ja sitten onkin taimikonhoidon aikaan osa puista jo pilalla ja taimikonhoidon kustannus ei enää tunnu kasvavan riittävää korkoa.
Tuskimpa kukaan ammattilainen neuvoisi odottelemaan taimikon pilalle menoa tukirahojen toivossa. Kyseessä on varmaan edell. kommentoijan kertoma tilanne.
Tuostakin vois saada vielä kasvatuskelpoisen sekametsän aikaan ylispuuhakkuulla ja terveyslannoituksella. Mutta uusintaviljely olisi parempi hyvän kasvupohjan takia, ellei tilanne sitten ole sellainen, että taimikolle kävisi kuten tuossa on jo kertaalleen käynyt hoitamattomuuden takia.
Jos tuossa kuusikossa onkin muutama huonolatvainen – jopa latvaton kuusentaimi, on siinä kuitenkin kuvien perusteella nuoria kuusia ihan liiaksi asti. En usko, että alalla on edes terveyslannoituksen tarvetta, mutta ylispuut (= kaikki lehtipuusto) – pois ja muutaman vuoden kuluttua kuusikko Raivaussahan kanssa kuntoon. Jos pohja on OMT, niin olisihan siinä jo se vaikein ja työllistävin vaihe ohitettu, eli taimikon perustaminen ja heinänpolkeminen.
Kyllä tuosta kuusikosta tuhat tukkirunkoa nousee hehtaarille.
Samaa mieltä ja vaikka suorittavan ennuste, jonka mukaan hyvää metsää ei tulisikaan, pitäisi paikkaansa, peli ei ole menetetty. Uusintaviljelyn kulut antaa tuossa vaiheessa anteeksi kohtalaisen paljon, joten priimaa tukkimetsää ei tarvitsekaan tulla. Kyse on siitä, mikä on kannattavin vaihtoehto tuosta lähtökohdasta.
Boorin puute on vikuuttanut latvoja. Koska ei ole harvennettu niin kuusen taimet ei ole pelkästään lehtipuiden piiskaamia.
Avohakkuu ja uusintaviljely voisi olla liian kallis yritys.
Liika lehtipuu pahentaa boorin puutetta. Se näkyi selvästi kuvan palstan havupuissa . Niistä ei todellakaan kasva koskaan kelvollista tukkipuuta.
Kuvan kaltaisten hatelikkojen korjuuohjeissa lukee , että ensiharvennus, ei ylispuiden poisto . Jälkeeen jäänyt aluskasvos siis joko raivataan kokonaan tai lahmataan motolla tantereesen lahoamaan.
Harvensin vastikään hieman pidemmälle kehittyneen koivuvaltaisen kuvion . Työohjeeseen oli kirjattu alaharvennus .Tämä tarkoitti käytännössä sitä , että alle kehittynyt epätasainen kuusikko poistettiin , samoin vikaiset ja lahot koivut . suurin niistä oli runsas 2m3 ja keskikokokin poistettavien koivujen osalta 0,5m3/kpl. Koko joukko piilolahoa ja vikaisia puita jäi odottamaan päätehakkuuta . Tukkiosuus jää em syistä laihaksi , kun kuvio joskus uudistetaan . Moni pelkää kuusten lahoamista. Koiviokot ovat valitettavasti hyvin usein vielä pahemmin lahon vaivaamia , varsinaisia päästölähteitä. Tuli mieleen ajatus , että ravinteiden epätasapaino yhdessä hoitamattomuuden kanssa ovat yhteisinä nimittäjinä sekä lehti-,että havupuuvaltaisissa runsaasti lahoa sisältävissä metsissä.
Boorinpuute on ihan mukava laittaa syyksi, kun hieskoivikko 60 -70 vuotiaana on pilalle lahonnut.Hieskoivun tarina alkaa olla tarinoitu nelikymppisenä, harvinaisia ovat ne, joissa ei ole ruskeaa sisällä. Se ja Harjavallan Haapa ovat puulajejam joissa yli-ikäisyys tulee vastaan ”ennenaikaisesti”. Harjavallan Haapa (harmaaleppä) – on vielä useasti terve 25 senttiä paksuna, mutta kun se siitä vielä vahvistuu, se alkaa ytimestä lahoamaan. Omt-pohjalla sillä on silloin ikää noin 25 vuotta.
Ei kaikki koivujen piiskaamat kuuset ole boorinpuutteen runtelemia, vaan ne ovat olleet kosketuksessa koivun oksien kanssa.
On ihme, että täällä eivät kaikki sitä vielä ole oppinut.
Hyvinkin voi olla myös ravinne-epätasapaino kyseessä koska tuossa näyttää kasvavan aika paljon leppiä. Jos latvat olisi pelkästään lehtipuiden piiskaamia, kuuset olisi jo ehtineet kasvattaa uuden latvan ( koska metsää ei ole harvennettu, sen voi päätellä ).
Ei tuo koivun osaltakaan aivan 60-70 vuotiaalta näytä kuvissa. Se että jätkä sekoittaa harmaalepän ja haavan on sitten vain hänen ongelmansa. Näin jälleen henkilökohtaistaen.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Metsänhoito
Suorittavahan ei tunnetusti hakkaa raivaamattomia työmaita, moto ajettiin lavetille ja matka jatkui kohti uusia työmaita…
🙂
Jaa a tuossa on puupoikineen, saa aika pienilitraista polttopuuta.
Suorittava vain oikaisi jutuissaan kun ei kertonut että moto ajetaankin lavetille vasta hakkuun jälkeen.
Jeessin-Haapa on ottanut voimakkaan otteen kasvutilaan. Siitä vaan hoitelemaan, että saa kunnon tilin. Kannattaa tosin myydä pimeässä, ettei ostaja huomaa puun olevan oranssin sävyistä.
Jätkällä käsittää nuo okulaarien punasävyn havainnot kyllä. Vaikka nyt onkin nenäpäivä jätkän neesu punoittaa luonnostaan senverran voimalla että tuppaa näkökenttä lepänrunkoa tuuppaamaan.
Yleensä rästikohteen perkaaminen on työläydestään huolimatta tavallaan palkitsevaa. Kontrasti valmiin ja tekemättömän välillä on mahtava. Tuossa on kyllä kuusikon päällä jo sen verran tavaraa, että pitäisi toiseenkin kertaan miettiä sopivaa käsittelyä. Saisikohan kuusikon tuolta vapautettua esiin? Kohtuullisen rehevän näköistä on eli eiköhän sieltä hyvää kasvua elpymisen jälkeen olisi luvassa.
Jeessi: ”Jätkällä käsittää nuo okulaarien punasävyn havainnot kyllä. Vaikka nyt onkin nenäpäivä jätkän neesu punoittaa luonnostaan senverran voimalla että tuppaa näkökenttä lepänrunkoa tuuppaamaan.”
Sinä Jeessi olet todella surkea tyyppi. Et tiedä, etkä osaa mitään. Sinussa on vuosikymmenien harjoittelu vinoiluun mennyt ihan harakoille. Et osaa sitä lainkaan – Varsinkaan, kun olet AINA väärässä. Turvaudut silloin henkilöön käyvään hyökkäykseen tajuamatta, että se ei minuun pure.
Varmuuden vakuudeksi sinun kanssasi: Minä olen AINA oikeassa. Sinä häviät kaikki väittelyt 6 – 0 yrität syytää millaisia solvauksia tahansa.
Jesselle tuosta oikomisesta sen verran , että kuvat ovat uralta , joka tehtiin varsinaisen leimikon vaihtoehtoiseksi puunkuljetusreitiksi . Ja kuten kuvasta näkyy ,ei mennyt hyvä pilalle . Raiteeseen löytyi roinaa ihan mukavasti.
Kannattaa tsuumailla vähän kuvia ennen kun esittää mielipiteenään kuusen suosimista tässä tapauksessa . Kunnollinen metsä paikalle syntyy vasta avohakkuun ,uudistamisen ja terveyslannoituksen jälkeen. Kuitutavaralajia parempaa ei kuviolta tule koskaan löytymään näistä tarpeista.
Kuvat kertovat , miltä todellinen päästöjen lähde näyttää . Lahoaminen on nopeampaa , kun huonoon kuntoon päässeen nuoren metsän kasvu.
Olen katsellut huolestuneena tilastoja , joista käy ilmi vähäinen kiinnostus taimikoiden varhaisperkauksia kohtaan . Huolta lisää se , että muutamat ammattilaiset ovat vihjailleet , että taimikoiden hoitoa viivytetään tarkoituksella ja tahdään operaatio nuoren metsän kunnostuksena , koska tuki ko työmuotoon on huomattavasti isompi . Niin on muuten työmääräkin , jos tekijöitä yleensä on saatavilla. Kuvan tilanteeseen ajaudutaan jo muutamassa vuodessa . Nuori metsä ehtii pahimmillaan mennä jo korjauskelvottomaan kuntoon kemeroita ja sopivaa tekijää odotellessa .
Tulee suorastaan ikävä vanhaa vakuustalletusmallia . Tuolloinhan taimikko tuli olla vakiintunut ja hoitotoimenpiteet tehty , jotta uudistamiseen tarkoitetut puukaupasta pidätetyt vakuusrahat kyseisen kuvion kohdalla sai käyttöönsä . Nopeimmin rahat sai tililleen , kun istutti uudistusalan viivyttelemättä ja teki varhaisperkauksen mahdollisimman aikaisin.
Tänä päivänä saa suuremman rahallisen korvauksen siitä , että on päästänyt metsänsä ”riittävän” huonoon kuntoon. Kyseistä mallia tukee vielä se , että neuvontakin on riippuvainen tukimäärärahoista. Bonus on sitä isompi , mitä kalliimpi hanke on . Hankkeelle saadaan hintaa , kun odotellan muutama vuosi . Puun kasvusta viis , kunhan saadaan reilusti kemeraa. Ilmastokysymyksetkin unohtuvat helposti , kun tarjolla on ilmaista rahaa.
Usein ne rehevimmät kuviot jäävät hoitamatta. Ei ymmärretä mikä on tuottavinta työtä ja mihin resurssit kannattaa käyttää. Kuivat kankaat hoidetaan ja tienvarresta jopa karsitaan kaikki havupuut ja sitten omt-pohjat kasvavat villinä ja vapaana. Otetaan se 0-2% tuotto ja katsellaan niitä omalle silmälle juuri nyt mieleisiä kuvioita.
Kuvan kuvio olisi tuskin metsäammattilaisen ohjeilla jätetty tuohon asentoon. Ehdotus on ollut taimikonhoito, mutta työ on tuntunut liian raskaalta ja hehtaarikustannus vieraalla teetettynä on tuntunut liian suurelta. Tällaiseen ajaudutaan parjhaiten tuottavilla aloilla, kun ensin jätetään juurikin varhaisperkaus suorittamatta ja sitten onkin taimikonhoidon aikaan osa puista jo pilalla ja taimikonhoidon kustannus ei enää tunnu kasvavan riittävää korkoa.
Tuskimpa kukaan ammattilainen neuvoisi odottelemaan taimikon pilalle menoa tukirahojen toivossa. Kyseessä on varmaan edell. kommentoijan kertoma tilanne.
Tuostakin vois saada vielä kasvatuskelpoisen sekametsän aikaan ylispuuhakkuulla ja terveyslannoituksella. Mutta uusintaviljely olisi parempi hyvän kasvupohjan takia, ellei tilanne sitten ole sellainen, että taimikolle kävisi kuten tuossa on jo kertaalleen käynyt hoitamattomuuden takia.
Jos tuossa kuusikossa onkin muutama huonolatvainen – jopa latvaton kuusentaimi, on siinä kuitenkin kuvien perusteella nuoria kuusia ihan liiaksi asti. En usko, että alalla on edes terveyslannoituksen tarvetta, mutta ylispuut (= kaikki lehtipuusto) – pois ja muutaman vuoden kuluttua kuusikko Raivaussahan kanssa kuntoon. Jos pohja on OMT, niin olisihan siinä jo se vaikein ja työllistävin vaihe ohitettu, eli taimikon perustaminen ja heinänpolkeminen.
Kyllä tuosta kuusikosta tuhat tukkirunkoa nousee hehtaarille.
Samaa mieltä ja vaikka suorittavan ennuste, jonka mukaan hyvää metsää ei tulisikaan, pitäisi paikkaansa, peli ei ole menetetty. Uusintaviljelyn kulut antaa tuossa vaiheessa anteeksi kohtalaisen paljon, joten priimaa tukkimetsää ei tarvitsekaan tulla. Kyse on siitä, mikä on kannattavin vaihtoehto tuosta lähtökohdasta.
Boorin puute on vikuuttanut latvoja. Koska ei ole harvennettu niin kuusen taimet ei ole pelkästään lehtipuiden piiskaamia.
Avohakkuu ja uusintaviljely voisi olla liian kallis yritys.
Liika lehtipuu pahentaa boorin puutetta. Se näkyi selvästi kuvan palstan havupuissa . Niistä ei todellakaan kasva koskaan kelvollista tukkipuuta.
Kuvan kaltaisten hatelikkojen korjuuohjeissa lukee , että ensiharvennus, ei ylispuiden poisto . Jälkeeen jäänyt aluskasvos siis joko raivataan kokonaan tai lahmataan motolla tantereesen lahoamaan.
Harvensin vastikään hieman pidemmälle kehittyneen koivuvaltaisen kuvion . Työohjeeseen oli kirjattu alaharvennus .Tämä tarkoitti käytännössä sitä , että alle kehittynyt epätasainen kuusikko poistettiin , samoin vikaiset ja lahot koivut . suurin niistä oli runsas 2m3 ja keskikokokin poistettavien koivujen osalta 0,5m3/kpl. Koko joukko piilolahoa ja vikaisia puita jäi odottamaan päätehakkuuta . Tukkiosuus jää em syistä laihaksi , kun kuvio joskus uudistetaan . Moni pelkää kuusten lahoamista. Koiviokot ovat valitettavasti hyvin usein vielä pahemmin lahon vaivaamia , varsinaisia päästölähteitä. Tuli mieleen ajatus , että ravinteiden epätasapaino yhdessä hoitamattomuuden kanssa ovat yhteisinä nimittäjinä sekä lehti-,että havupuuvaltaisissa runsaasti lahoa sisältävissä metsissä.
Boorinpuute on ihan mukava laittaa syyksi, kun hieskoivikko 60 -70 vuotiaana on pilalle lahonnut.Hieskoivun tarina alkaa olla tarinoitu nelikymppisenä, harvinaisia ovat ne, joissa ei ole ruskeaa sisällä. Se ja Harjavallan Haapa ovat puulajejam joissa yli-ikäisyys tulee vastaan ”ennenaikaisesti”. Harjavallan Haapa (harmaaleppä) – on vielä useasti terve 25 senttiä paksuna, mutta kun se siitä vielä vahvistuu, se alkaa ytimestä lahoamaan. Omt-pohjalla sillä on silloin ikää noin 25 vuotta.
Ei kaikki koivujen piiskaamat kuuset ole boorinpuutteen runtelemia, vaan ne ovat olleet kosketuksessa koivun oksien kanssa.
On ihme, että täällä eivät kaikki sitä vielä ole oppinut.
Hyvinkin voi olla myös ravinne-epätasapaino kyseessä koska tuossa näyttää kasvavan aika paljon leppiä. Jos latvat olisi pelkästään lehtipuiden piiskaamia, kuuset olisi jo ehtineet kasvattaa uuden latvan ( koska metsää ei ole harvennettu, sen voi päätellä ).
Ei tuo koivun osaltakaan aivan 60-70 vuotiaalta näytä kuvissa. Se että jätkä sekoittaa harmaalepän ja haavan on sitten vain hänen ongelmansa. Näin jälleen henkilökohtaistaen.