Kuvan kaltaisista kohteista itsellä metsityskokemuksia. On muuten työläitä kohteita, heinäämistä piisaa vuosiksi istuttamisen jälkeen. Sittenkin reikäseksi tuppaa taimikko jäämään. Sisulla ja sydämellä kohteita työnsankareille.
Voi näyttää asiantuntemattomalle siltä, että puuta olisi paljon pystyssä. Peltokuvioon ei kuulu jossain kuvassa näkyvä takana oleva koivikko eikä toisen kuvan reunametsä. Pajupuskat on jo pääosin kaatuneet ja maatuneet. Jos katsoo vain metässäpistefin tietoja ,niin latvuspeittävyys on suht. hyvä ja puuta pitäis olla paljon pellolla. Todellisuudessa kasvatettavaa puuta on alle 40 % laserkeilain arviosta. Eli reilusti vajaatuottoinen alue.
Sarat on selvästi metsityskelpoisia. Ojien vesakot ja muutamat hieskoivut/pajupuskat ei ole liian iso este sille. Mutta ymmärrän senkin että joku ei hahmota kokonaisuutta kuvien perusteella ja vielä vähemmän pelkän laserkeilausarvauksen avulla.
Hyvältä tosiaan näyttää, saroille saa ilman totaaliraivausta yhden taimirivin ja sekin jää jo istuttaessa pajujen latvusten alle. En suosittele tekemään tuolle yhtään mitään.
Lehtipuut sopisi suojuspuiksi hallaa vastaan. Ei reheviä peltoja tuossa vaiheessa koskaan raivata kokonaan , jos aikomus on kuusta istuttaa. Mutta tuolleen tuo jää ja helpoimmalla selviää, kun ei tee mitään.
Onhan tuollainen tullut metsitettyä hybridihaavalla ja hyvin onnistui. Aika erinäköinen nyt kun metsä on oikeasti olemassa. Hirvieläimiä ei ole pakko ruokkia. Aita ympäri.
Minullakin oli vajaa 2ha tuollaista. Hankintana äijän kanssa kunnostettiin. Vanhoihin sarkaojiin jätettiin harvakseltaan koivuja. Roskapuu ajettiin kokopuuna energiaksi. Tukkia ei koivuista tullut. Reunaojat perattiin. Mätästys ja kuusentaimet. Vielä näyttäisi että noin kolmasosa taimista juroo, ja niissä vuosikasvu 3cm luokkaa. Jonkin verran on taimia myös kuollut ja täydennetty keväisin. Nyt kolmena syksynä heinätty, hyvin lähteneitä ei enää heinä haittaa. Tarkoitus olisi booria kesällä roiskutella.
Aiemmin on tehty vastaavia pellon metsityksiä n. 3 ha . Työtä niissä on ollut paljon mutta kasvavat hyvin nykyään ra-, hieskoivua ja kuusta. Nyt kun olisi ollut mahdollisuus saada työstä jotain asiallista korvaustakin , meni rahoitus hana kiinni.
Ilmaiseksi en ala enää tekemään mitään ylimääräisiä hiilikompensaatiohommia metsissä. Siksi olenkin siirtynyt hakkuupuolelle jo muutamia vuosia sitten ennenkuin yli-innokkaat toimistometsänsuojelijat ym. haihattelijat pääsee sotkemaan toimivan mh:n kuvioita.
Jos tuommoisen aikoo kohtuullisella työmäärällä ja kustannuksilla muuttaa metsäksi, niin ensin kaikki pois energiaksi. Kantovesojen synnyttyä glyfosaattia koko alalle, ja sen jälkeen isot mättäät ja istutus. Puulajin määrittää seudulla vaikuttavavien nelijalkaisten lukumäärä.
Tuolla kohteella pitäisi nimenomaan jättää suojuspuut pystyyn hallasuojaksi, jos aikoisi kuusikon kasvattaa. Syvältä kaivettavat mättäät vaatisi sitten ainakin sopivan pistelannoituksen ravinne-epätasapainon välttämiseksi.
Turvemaata jolle hieskoivu olisi kuusen lähin vaihtoehto mutta sitä ei kannata nykyisin istuttaa. Aiemmin yhtä rehevä pelto uudistettiin kuuselle laikkumättäisiin ja taimitassujen avulla heinittyminen ei haitannut liiaksi. Ra-koivuille ohutturpeiselle pellolle samanlainen maanmuokkaus ja myyräsuojat. Pari x pajujen perkaus kuusikossa, koivikossa riitti 1 x:n.
Visakallon glyfostaatti taas aivan tarpeeton. Kyllä ne sieltä lähtee KOHTUULLISELLA työllä ainakin lehtipuun taimet. Kuusen kanssa hiukan enemmän ryönän alta kaivelua. Kehottaisin enemmän keskittymään taimien suojaukseen elukoiden syönniltä. Metsitys itsessään aivan simppeliä eikä mitään ruurinkeksijätouhua.
Jos ja kun turvemaapeltoa metsitetään, niin JOS peltoheitto on ho vesoittunut ja halutaan kuusikko, niin paras olisi jättää vesat kasvamaan verhopuustoksi, sitten kääntömätästys taikka laikkumätästys – istutus keväällä ja kemiallinen heinäntorjunta esim Ulva-ruiskulla. Myös reppuruisku/ suojasuppilo jne on hyvä laiteyhdistelmä. Ainetta menee vähän, eikä elukatkaan tykkää hajusta ja mausta.
Toki kemia auttaa myös muita puulajeja, mutta vesakon suhteen pitää tehdä toisin, eli ”katkaisuhoitoa.”
Turvemaalle voisi tulla luonnostaan hieskoivikko jos tekisi täysmuokkauksen ja traktorilla levittelisi glyfosaatit paljastuneeseen pintaan estämään heinän kasvua? Alle syntyisi aikanaan luontainen kuusikko.
Kyllä se myrkkyjen käyttö on vaan pääosin ihan /c:stä. Olin joskus nuorena työharjottelussa valvomassa niitä metsurien myrkynlevitykisiä pelloille eikä ollut hääviä hommaa varsinkaan niille manutyöntekijöille . Nykyään ei ihan yhtä myrkyllisiä sekotuksia saa levittää mutta ongelma on se, että myrkkyä tarvitaan entistä enemmän vaikutuksen saamiseksi. Se on iso ongelma varsinkin pelloilla Suomea etelämpänä. Siitä ne pikkulintujen ja pölyttävien pörriäisten vähenemiset pääosin johtuukin eikä Suomen metsätaloudesta ainakaan.
Samaa mieltä Visakallon kanssa. Kaikki pinoon energiakouralla ja nyt heti talvella kun maa voi olla jonkinlaisessa jäässä. Ruiskutus heinäkuun alkupuolella, glyfosaattia 5-6litraa/ha ja samaan seokseen Bortrac 20litraa/ha niin ei tarvitse erikseen viritellä. Vettä 200litraa, mieluummin 300litraa/ha. Sanomattakin lienee selvää, että ruiskutus täytyy tehdä traktorilla, reppuruiskulla/sumuruiskulla ei onnistu. Ruiskun puomisto ei voi olla kovin leveä. Parasta olisi viritellä ruisku metsäkoneen kuormatilaan, mutta se täytyy tehdä itse.
Ojitusmätästys talvea vasten myöhemmin syksyllä reilusti koivun siemennyksen jälkeen ja toukokuussa 2v kuusentaimet maahan. Jos hallaa on, niin tuollaisista verhopuista ei ole kuitenkaan apua ja hidastavat vain kuusien kehitystä niin että ovat pitempään hallalle alttiina.
Toinen hyvä vaihtoehto on, että ei tee mitään vaan jättää tuottamaan paljon kaivattua monimuotoisuutta.
Minulla on kokemusta hallan vaikutuksista Keski-Suomessa, Pohjois-Savossa, Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Verhopuustolla ja ilman. Toki vain yksittäisiä kuvioita ja tilastollista todistusaineistoa minulla ei ole. En ole huomannut verhopuustolla olevan mitään vaikutusta istutuskuusten hallavaurioihin. Jos on sellainen halla, että se kuusia viottaa niin tiheäkään verhopuusto ei ole auttanut millään tavalla.
Minusta nämä puheet verhopuustosta ja sen tarpeellisuudesta ovat jotain vanhaa legendaa joka juontaa todennäköisesti siihen, että aikanaan avojuuristen kuusentaimien alkukehitys oli huomattavan hidasta, taimet juroivat pitkään. Ja ehkäpä hyötyivät (jos hyötyivät) verhopuuston aluskasvillisuuden rehevöitymistä hillitsevästä vaikutuksesta.
Minulla on erilaisia kokemuksia niin avojuuristen kuin pottitaimienkin selviytymisestä verhopuuston avulla ja paleltumisista ilman niitä. Tilastoitua tietoa ei ole minullakaan, joten ollaan sitten eri mieltä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Luonto
Kuvan kaltaisista kohteista itsellä metsityskokemuksia. On muuten työläitä kohteita, heinäämistä piisaa vuosiksi istuttamisen jälkeen. Sittenkin reikäseksi tuppaa taimikko jäämään. Sisulla ja sydämellä kohteita työnsankareille.
Tämä taitaa olla se peltoheitto jossa oli vain pari hassua koivua, muuten avoin ja metsittämiseen olisi pitänyt saada rahaa ovista ja ikkunoista…
Voi näyttää asiantuntemattomalle siltä, että puuta olisi paljon pystyssä. Peltokuvioon ei kuulu jossain kuvassa näkyvä takana oleva koivikko eikä toisen kuvan reunametsä. Pajupuskat on jo pääosin kaatuneet ja maatuneet. Jos katsoo vain metässäpistefin tietoja ,niin latvuspeittävyys on suht. hyvä ja puuta pitäis olla paljon pellolla. Todellisuudessa kasvatettavaa puuta on alle 40 % laserkeilain arviosta. Eli reilusti vajaatuottoinen alue.
Olikos vajaatuottoisuus peruste tuen saamiselle?
( ) Kyllä (x) Ei todellakaan
Sarat on selvästi metsityskelpoisia. Ojien vesakot ja muutamat hieskoivut/pajupuskat ei ole liian iso este sille. Mutta ymmärrän senkin että joku ei hahmota kokonaisuutta kuvien perusteella ja vielä vähemmän pelkän laserkeilausarvauksen avulla.
Punkit viihtyy tuolla. Ja muut kantturat, jotka taimikoita tuhoaa.
Hyvältä tosiaan näyttää, saroille saa ilman totaaliraivausta yhden taimirivin ja sekin jää jo istuttaessa pajujen latvusten alle. En suosittele tekemään tuolle yhtään mitään.
Lehtipuut sopisi suojuspuiksi hallaa vastaan. Ei reheviä peltoja tuossa vaiheessa koskaan raivata kokonaan , jos aikomus on kuusta istuttaa. Mutta tuolleen tuo jää ja helpoimmalla selviää, kun ei tee mitään.
Hirvieläinten ruoka -aitta.
Onhan tuollainen tullut metsitettyä hybridihaavalla ja hyvin onnistui. Aika erinäköinen nyt kun metsä on oikeasti olemassa. Hirvieläimiä ei ole pakko ruokkia. Aita ympäri.
Minullakin oli vajaa 2ha tuollaista. Hankintana äijän kanssa kunnostettiin. Vanhoihin sarkaojiin jätettiin harvakseltaan koivuja. Roskapuu ajettiin kokopuuna energiaksi. Tukkia ei koivuista tullut. Reunaojat perattiin. Mätästys ja kuusentaimet. Vielä näyttäisi että noin kolmasosa taimista juroo, ja niissä vuosikasvu 3cm luokkaa. Jonkin verran on taimia myös kuollut ja täydennetty keväisin. Nyt kolmena syksynä heinätty, hyvin lähteneitä ei enää heinä haittaa. Tarkoitus olisi booria kesällä roiskutella.
Aiemmin on tehty vastaavia pellon metsityksiä n. 3 ha . Työtä niissä on ollut paljon mutta kasvavat hyvin nykyään ra-, hieskoivua ja kuusta. Nyt kun olisi ollut mahdollisuus saada työstä jotain asiallista korvaustakin , meni rahoitus hana kiinni.
Ilmaiseksi en ala enää tekemään mitään ylimääräisiä hiilikompensaatiohommia metsissä. Siksi olenkin siirtynyt hakkuupuolelle jo muutamia vuosia sitten ennenkuin yli-innokkaat toimistometsänsuojelijat ym. haihattelijat pääsee sotkemaan toimivan mh:n kuvioita.
Puuhastelu mielessä voisi jotain yrittää, jos itse tekee. Reikäpaikkoja löytyy, mikäli haluaisi jonkun taimen kuokalla laittaa.
Työläitä kohteitahan nuo on saada kasvamaan, heinäys vuosittain, taimien juromiset, kuusella boorin puutokset, lehtipuilla myyrät jänikset yms. riesana.
Luonto kyllä hoitaa ajan saatossa homman. Eläimille hyviä suojapaikkoja sekä ruokamaita.
Jos tuommoisen aikoo kohtuullisella työmäärällä ja kustannuksilla muuttaa metsäksi, niin ensin kaikki pois energiaksi. Kantovesojen synnyttyä glyfosaattia koko alalle, ja sen jälkeen isot mättäät ja istutus. Puulajin määrittää seudulla vaikuttavavien nelijalkaisten lukumäärä.
Tuolla kohteella pitäisi nimenomaan jättää suojuspuut pystyyn hallasuojaksi, jos aikoisi kuusikon kasvattaa. Syvältä kaivettavat mättäät vaatisi sitten ainakin sopivan pistelannoituksen ravinne-epätasapainon välttämiseksi.
Turvemaata jolle hieskoivu olisi kuusen lähin vaihtoehto mutta sitä ei kannata nykyisin istuttaa. Aiemmin yhtä rehevä pelto uudistettiin kuuselle laikkumättäisiin ja taimitassujen avulla heinittyminen ei haitannut liiaksi. Ra-koivuille ohutturpeiselle pellolle samanlainen maanmuokkaus ja myyräsuojat. Pari x pajujen perkaus kuusikossa, koivikossa riitti 1 x:n.
Visakallon glyfostaatti taas aivan tarpeeton. Kyllä ne sieltä lähtee KOHTUULLISELLA työllä ainakin lehtipuun taimet. Kuusen kanssa hiukan enemmän ryönän alta kaivelua. Kehottaisin enemmän keskittymään taimien suojaukseen elukoiden syönniltä. Metsitys itsessään aivan simppeliä eikä mitään ruurinkeksijätouhua.
Jos ja kun turvemaapeltoa metsitetään, niin JOS peltoheitto on ho vesoittunut ja halutaan kuusikko, niin paras olisi jättää vesat kasvamaan verhopuustoksi, sitten kääntömätästys taikka laikkumätästys – istutus keväällä ja kemiallinen heinäntorjunta esim Ulva-ruiskulla. Myös reppuruisku/ suojasuppilo jne on hyvä laiteyhdistelmä. Ainetta menee vähän, eikä elukatkaan tykkää hajusta ja mausta.
Toki kemia auttaa myös muita puulajeja, mutta vesakon suhteen pitää tehdä toisin, eli ”katkaisuhoitoa.”
Turvemaalle voisi tulla luonnostaan hieskoivikko jos tekisi täysmuokkauksen ja traktorilla levittelisi glyfosaatit paljastuneeseen pintaan estämään heinän kasvua? Alle syntyisi aikanaan luontainen kuusikko.
Kyllä se myrkkyjen käyttö on vaan pääosin ihan /c:stä. Olin joskus nuorena työharjottelussa valvomassa niitä metsurien myrkynlevitykisiä pelloille eikä ollut hääviä hommaa varsinkaan niille manutyöntekijöille . Nykyään ei ihan yhtä myrkyllisiä sekotuksia saa levittää mutta ongelma on se, että myrkkyä tarvitaan entistä enemmän vaikutuksen saamiseksi. Se on iso ongelma varsinkin pelloilla Suomea etelämpänä. Siitä ne pikkulintujen ja pölyttävien pörriäisten vähenemiset pääosin johtuukin eikä Suomen metsätaloudesta ainakaan.
Samaa mieltä Visakallon kanssa. Kaikki pinoon energiakouralla ja nyt heti talvella kun maa voi olla jonkinlaisessa jäässä. Ruiskutus heinäkuun alkupuolella, glyfosaattia 5-6litraa/ha ja samaan seokseen Bortrac 20litraa/ha niin ei tarvitse erikseen viritellä. Vettä 200litraa, mieluummin 300litraa/ha. Sanomattakin lienee selvää, että ruiskutus täytyy tehdä traktorilla, reppuruiskulla/sumuruiskulla ei onnistu. Ruiskun puomisto ei voi olla kovin leveä. Parasta olisi viritellä ruisku metsäkoneen kuormatilaan, mutta se täytyy tehdä itse.
Ojitusmätästys talvea vasten myöhemmin syksyllä reilusti koivun siemennyksen jälkeen ja toukokuussa 2v kuusentaimet maahan. Jos hallaa on, niin tuollaisista verhopuista ei ole kuitenkaan apua ja hidastavat vain kuusien kehitystä niin että ovat pitempään hallalle alttiina.
Toinen hyvä vaihtoehto on, että ei tee mitään vaan jättää tuottamaan paljon kaivattua monimuotoisuutta.
70%:n latvuspeittävyys riittää kuusentaimien verhopuustoksi. Toisin paikoin ei ehkä ole sitä mutta niihin kohtiin voisi istuttaa vaikka mustakuusia.
Minulla on kokemusta hallan vaikutuksista Keski-Suomessa, Pohjois-Savossa, Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Verhopuustolla ja ilman. Toki vain yksittäisiä kuvioita ja tilastollista todistusaineistoa minulla ei ole. En ole huomannut verhopuustolla olevan mitään vaikutusta istutuskuusten hallavaurioihin. Jos on sellainen halla, että se kuusia viottaa niin tiheäkään verhopuusto ei ole auttanut millään tavalla.
Minusta nämä puheet verhopuustosta ja sen tarpeellisuudesta ovat jotain vanhaa legendaa joka juontaa todennäköisesti siihen, että aikanaan avojuuristen kuusentaimien alkukehitys oli huomattavan hidasta, taimet juroivat pitkään. Ja ehkäpä hyötyivät (jos hyötyivät) verhopuuston aluskasvillisuuden rehevöitymistä hillitsevästä vaikutuksesta.
Minulla on erilaisia kokemuksia niin avojuuristen kuin pottitaimienkin selviytymisestä verhopuuston avulla ja paleltumisista ilman niitä. Tilastoitua tietoa ei ole minullakaan, joten ollaan sitten eri mieltä.