Purppuranahakan kuva on viime vuodelta. Nätti, vaikka lahottaja onkin.
Auringonlasku on tältä syksyltä koti-ikkunasta. Puiden välistä siintää Vuoksi.
Kissa ulkoilee kuvassa keväällä 2019 *takametsässä*, notkossa harjujen välissä. Suurien mäntyjen väliin kaatuilee koivupökkelöitä ja raitoja lahoamaan. Kissat tykkäävät kävellä runkoja päästä päähän ja kytätä niiden päällä.
Mukava nähdä komeaa metsää😉
Asut siis ihan metsässä.
Kiitos- kaunis!
Kyllä tätä kolmen krs talon ryhmää ympäröi männikkö +120 vuotias. Myös pihapuina on mäntyjä joita lähtee melkein vuosittain kaatamisen seurauksena, niissä tuhoeläimiä ja kuivuvat pystyyn.
Yhdellä metsäkulmalla pahkurainen kuusikko. Laitan kuusikon nurkasta kuvan, kun käyn kävelyllä (könkkäämässä, sain luvan jo hieman harjoitella epätasaisessa maastossa jalkatuen ja piikkisauvan kanssa) niin voidaan ihmetellä yhdessä paukamaisia kuusia. Polkuja risteilee, ihmiset tykkää ulkoiluttaa koiraa, minä kissoja ja itseään sekä oikaista *kylille* metsän poikki.
Joka myrskyllä/kova tuuli, joku pökkelö katuu/ katkeaa. Konkelossa on nytkin iso mänty ja pienempi kuusi. Tässä on harjua ja notkoa. Yhdessä suunnassa enempi haapaa ja toisaalla koivu sekametsää.
Periaatteessa tämä on keskellä *kaupunkia* =D Maalaiskaupungit :b Jos en väärin muista, niin naturakohde kyseessä, joka tapauksessa liito-oravakohde, ne vaan kadonneet.
Kiva kuulla Miisun metsistä. Tässä Espoon Tillinmäessä on myös hienot metsäalueet eli Espoon Keskuspuisto vieressä. Ihan saa ulkoilla ilman ruuhkaa ja pysyy turvavälit! Täysi-ikäisiä puita on talojen pihoissa ihan liikaakin. Kaupunkipuissa pitäisi olla pituusraja vaikka 15 metriä, minkä yli ei saisi mennä; nämä 25-metriset koivut ovat riski sekä maanalaisille salaojarakenteille että myrskyn sattuessa rakennuksille!
Espoossa asuin (Olari) 1990 luvulla itsekin, lenkkeilemään pääsi metsään ihan vierestä. Mukavan metsäisiä alueita vaikka sieni- ja marjamaita ei siellä opittu kuudessa vuodessa. Vantaalla käytiin marjassa, ja täällä *maalla*.
En kykenisi varmaan enää muuttamaan paikkaan, mistä näkyisi vain toisia kerrostaloja ja olisi *muka-puisto*.
Pihapuilla on iso tunnearvo. Kyllä kanssa kauhistelen jättiläiskuusia ja koivuja, mitä ei tunnesyistä raatsita kaataa. Tuhoa tulee maan alla juurista ja kaatuessa/katketessa huhhuh..
Tästä ympäristöstä riittää ihailtavaa vaikka kunnossapito poistaa piha-alueen riskipuita, ympärillä kuitenkin oikea metsä 🙂 Eli tunnearvo on maisemalla minullekin, vaikka kuinka olen metsuri ja talousmetsänhoitaja! On maisemallisesti ja monimuotoisuudelle paikkansa <3 ja tilaa.