Päätehakkuun yhteyteen säilytetty pienikin lehtipuu aiheuttaa haasteita taimikkoa perustettaessa varsinkin ,jos niitä on satoja. Kuvissa muutama esimerkki pikkukannoista , jotka tuottavat toistakymmentä vesaa neliömetrille. Sama ilmiö on havaittavissa , jos taimikon varhaisperkaus jää tekemättä tai toteutetaan liian myöhään. Paksummassa kannossa on enemmän ”virtaa”.
Kaatoajankohdalla on väliä. Jos kaataa lehtipuita maaliskuun lopussa, niin hyvin vesoo jo samana kesänä. Vaikka heinäkuussa on hieman viheliäinen raivata, niin kannattaa tehdä silloin. Pajuihin rounduppia. Itse en usko kuunkiertojuttuihin.
Kannon koollakin on väliä. Tämä oli yleinen näkymä nuoren metsän kunnostukseen liittyvän energiapuuharvennuksen jälkeen. Vesakko suorastaan manattiin paikalle ,kun poistettiin runsaasti pieniläpimittaisia lehtipuita ja samaan aikaan kannot saivat ylenpalttisesti valoa . Kuvassa ongelma ei ole suuri ,koska näitä kantoja on vähän kuvien aukoilla. Jos olisivat yksityisen mailla ,kannattaisi käydä raivaamassa puskat viipymättä nurin ainakin männyntaimikosta. Niistä nimittäin kehittyy todella nopeasti hirville kohdistettu ”sisäänheittotuote”. Nyt selviää vielä vähällä työllä , mutta jo vuodessa pituus ja paksuus lähes tuplautuu. Yhtiön suurilla kuvioilla nämä odottelevat hetkeä ,jolloin alueella raivataan muitakin kohteita. Muutama havupuun taimi saattaa ehtiä nuupahtaa puskan katveessa raivausta odotellessa. Vähäinen määrä menee onneksi monimuotoisuuden piikkiin.
Kyllä ne hirvet näyttävät ”sisään” osaavan ilman ”sisäänheittotuotteitakin”. Juuri keväällä istutettu mäntytaimikko on saanut ikävästi osumaa muutaman hirven lähiaikojen laidunnuksessa. Vastapalveluksena toki runsaasti tuoreita sontakasoja mutta olisin kyllä mieluummin pitänyt ne terhakkaat männyn taimet joita nyt oli niistetty niin tyyni kun turpa myöten on antanut. Myös ylös nyppäämisiä pehmeässä turvemaassa painelin maahan takaisin. Harjavallan metsästäjät ovat täysin epäonnistuneet kannan hoidossa jo parin syksyn ajan. Jonka yksi metsästäjä toki myönsikin.
Pääkuvassa näkyy kontortamännikön päätehakkuun reunakoivujen kantoja , joista ilmenee vesomisen voimakkuus. Alue on uudistettu kuuselle. Lisäkuvissa on puolestaan männikön avohakkuun reunaa , jossa koivuvesakko ponnistaa muutamista koivun kannoista. Siellä noita vesakkopuskia on onneksi reunaa lukuunottamatta vähän. Istutetut männyt ovat säilyneet täysin koskemattomina , vaikka hirven jälkiä näkyy tasaisesti istutusmättäissä. Runsaasti valoa saanut taimi ei tälläkään kertaa ole hirville maistunut , vaikka ollaan suon reunassa talvehtimisalueella. Hirvet kyllä viihtyvät aivan vieressä läpitunkemattomassa muutaman hehtaarin koivuviidakossa , joka toimittanee riistatiheikön virkaa. Raippaa kasvaa yhtä tiheässä ,kun pääkuvassa .Siellä männyntaimet päätyvät parempiin suihin.
Tuossa on ensimmäinen kuva metsästä, jossa kasvoi männikkö ja aluskasvikoivuja. Koivu kuitua kerättiin itselle ennalta. Ison kannot vesoista pääsee kuusikossa kerralla eron kun tekee raivauksen 7-8 vuoden iässä, vaikka tammikuussa korkeaan kantoon. Se isonkin kannon vesominen loppuu kuusikossa kun raivaus tehdään tarpeeksi myöhään eikä kantoja ruokita sitä en jatkuvilla raivauksilla.
Ainii, tosiaan: https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/4-kuusentaimikkoa-2/
Jatkuva raivaus ei ruoki vesakkoa ,vaan sen tekevät lehtipuiden laajan juuriston kuljettamat ravinteet ja valo. Parikin raivauskertaa riittää ,kun ne tehdään riittävän varhain. Erittäin rehevillä maapohjilla voi tarvita vielä kolmannenkin , jotta supervesakolta vältytään. Pääasia lienee kuitenkin ,että istutushommat eivät mene hukkaan.
Erittäin rehevällä syntyy juuri supervesakoita kun juuret lataavat viisinkertaistuneen latvuksen avulla 5 nopeammin kasvuvoimaa juuriin. 5 Vesan aiheuttama tiheys aiheuttaa enemmän kurjuutta kuin yhden pitkä latva.