Yhtiöltä oli jäänyt tukkeja rantapenkan taakse lähelle järveä. Järvenpinnan noustua keväällä oli vaarana niiden lähteminen uiskentelemaan. Hinailin niitä soutuveneellä rantasaunalle polttopuiksi kun traktorilla ei niiden lähelle päässyt. Jääkö tukkeja ja kuitupuukasoja yleensä paljon metsään?
Jos ne puut on ollut uitossa, niin niissä on ainakin ennen ollut omistajien merkit päässä.
Omistaja on se yhtiö, jonka leimat pölleissä on – et sinä.
Tiukasti tulkiten puiden otto omaan käyttöön on varkaus,
Puut olivat ilmeisesti jääneet hakkuun yhteydessä ajamatta, eli eivät olleen uittoon menossa? Tuskin niitä yhtiö paljoa enää kaipailee. Ainahan jokunen pölli saattaa metsään jäädä etenkin talvikorjuussa. Enemmän tuntuu nykyisin yhtiöiden puita jäävän teiden varsiin. Joskus voi olla useampikin tehtaalle viemätön kasanjämä saman tien varressa.
Teiden varsille jäävät pienet erät on nykyisin jo harvinaisuuksia, rippeiden keruussa voi olla viive, ripe varastot kerätään erikseen, koska ylikuorma sanktiot on huomattavia.
Vielä vuosituhannen vaihteessa epämääräiset pienet erät oli Itä-Suomessakin paljon yleisempiä. Jos huomaa oman puukaupan jäljiltä jääneen muutamia kappaleita esim. tukkia, niistä kannattaa ilmoittaa puunostajalle, ja kysyä hakevat puutavaran pois.
Puunostajat suhtautuu asiaan yleensä myönteisesti kun lupaa kysytään, mototyömaalla puut on mitattu ja rahat niistä on tilitetty myyjälle !
Karkuun päässyt kelluva tukki onkin oma lukunsa, jos järvessä on moottoriveneliikennettä. Kerran sellaiseen olen osunut, onneksi vahinkoa ei tullut.