Kuvan taimikossa ei tarvitse enää suuremmin raivuria laulattaa eikä pelätä supervesakon syntymistä. Taimikon vahva kasvu ja nopea sulkeutuminen pitää räipät kurissa.
Kuvan taimikossa ei tarvitse enää suuremmin raivuria laulattaa eikä pelätä supervesakon syntymistä. Taimikon vahva kasvu ja nopea sulkeutuminen pitää räipät kurissa.
Metsänhoito
Onko tämä AmmattiRaivoojankin mielen mukainen ajankohta ja tapa?
Paha sanoa ku ei ole mitään tietoa kohteesta, yksi keltainen kuusi näkyy kuvassa. Kyllähän kuivilta kankailla raipat voi hyvinkin nopeasti hävitä kuusikosta.
Ylipäätään moni tekee sen virheen, että ne alkaa olettamaan kun ne kaataa ne centin risut et niille ei enää mitään tapahdu, sen takia minä en ota juuri 5-vuotiaana varhaisperatusta ja ala uskottelemaan, että niissä ei enää mitään tapahdu. Se kiteyttää sen ongelman kun pitää olla tekikö joka on tehnyt paljon ja nähnyt niiden samojen alojen muutoksen kymmenissä vuosissa.
Jos ajatellaan mikä kehitys kulku kuusikolla on kun 60v peritään metsä, tehdään ”hoitamattomista kuusikoista energiapuukaupat ja päätehakkuut. Istutetaan kuuset. 65v on mukavan helppoa varhaisperkausta. 70v alkaa olla jo vähän haastetta ja sitten kun se vesakkomoukari vasta iskee kun on 75-80v ne jää tekemättä ja kun aika on siirtää ne 85v eteenpäin, seuraava sukupolvi tekee energiapuuhakkuut ja päätehakkuut.
Kuusikon elinkaari onmmelko tuttu, jos keskisuomen kanervakankailla vesat kuolee todella pieninä niin enemmän olen kyllä huolissani ravinteiden ja veden riittävyydestä tulevaisuudessa.
Olen seurannut lähitienoolla kasvavia kuvassa näkyvällä tavalla käsiteltyjä taimikoita. Joihinkin on tarvinnut tehdä vielä toinen käsittely. Moni on selvinnyt hyvään kasvuun pelkän ajoissa toteutetun varhaisperkauksen avulla. Hoitoa ei voi sanoa enää työlääksi. Esimerkkejä löytyy ihan läheltäkin. Taimikot ovat järjestään olleet paremmassa kunnossa ja myöhempi hoidon tarve vähäinen , kun varhaisperkaus tuli tukien piiriin. Toivottomia vesakoita ei ole sen jälkeen näillä korkeuksilla syntynyt. Mahdolliset alkuvaiheen viiveet lisäävät työmäärää ja johtavat myöhemmin hankaluuksiin.
Kuvassa on selvästi männyn maapohjaa, joka on jostain kumman syystä uudistettukin kuuselle… Toivottavasti ei sentään kuusikosta kuuselle!
Oletkos käynyt ottamassa maanäytteen? Ihan kelpo kuusikko kasvoi tähänkin asti. Löytyy tuosta melkein vierestä kuvio johon kokeiltiin kasvattaa mäntyä. Tuli hierinpuita kaikista ja oli pantava melikymppisenä lattiaan koko roska ja kuusta tilalle. Komeitä männiköitä ja mänty/kuusi-yhdistenmiä on lähistöllä runsaasti.
Voisin näyttää sinullekin ,mutta kannattaa varata lääkkeet mukaan , kun joudut todistamaan metsien hyvää ja tasaista kasvua. Joudut tekemään monta täyskäännöstä mielipiteinesi. Milloinka hurautat Kyläseppään?
Kuva ei tällä kertaa ole Finsilvan kohteelta.
Kuvan nuoret kuuset kasvavat vielä tuossa vaiheessa jotenkuten, mutta kasvu hidastuu myöhemmin. Jo tässä vaiheessa näkyy kuivumassa olevia yksilöitä. Taustalla näkyvän vanhemman kuusikon kasvuja ei voi kehua, kun ollaan sentään Keski-Suomessa.
Seassa myös mäntyjä. Aika näyttää, kuinka pärjäävät. Lähipäivinä pitäisi ilmestyä kuva mainitsemastani epäonnistuneesta männiköstä , joka uudistettiin kuuselle . Viereisen tien toiselta puolelta löytyy komea nuori männikkö ja vierestä samalta puolelta tietä hyvin onnistunut mänty/kuusi yhdistelmä. Mänty oli kuitenkin kuvan kohdalla selkeästi väärä valinta.
Kitu kasvua.
Hirvet auttaneet valinnassa…..Surullista.
Kymmenen vuotta voi odotella, ennen seuraavaa raivausta. Kasvu tietenkin tuosta vielä nopeutuu.
Voin esittää kutsun tutustumaan myös nimimerkille ”Metät kunnossa”. Sovitaan vain aika. Vapun jälkeen onnistuu, kun lumi on lähtenyt koko tiealueelta ,jonne voin järjestää tutustumisretken. On hyviä kohteita lähellä ja muutaman kilometrin säteellä.
Vähintään tuoretta kangastahan tuo on ja taimissa hyvät kasvut. Suosittelen muuta kommentoineille lisäkoulutusta.
Nuoren kuusen kasvu on tuommoisessa paikassa petollista. Kasvu hidastuu huomattavasti viimeistään ensiharvennusiässä. Jos tuo olisi kuusen maapohjaa, olisi viime kesän kasvut Keski-Suomessa vielä huomattavasti pidempiä kuin kuvassa. Takana näkyvä kuusikko näyttää selkeästi mitä tarkoitan.
Itse olen kuusikot heinäämisen jälkeen raivannut kolmesti, sitten vasta alkaa kuusi voittaa lehtipuun. Jos vähänkin on tilaa, olen jättänyt lehtipuita, kun mielestäni ne kiihdyttävät kuusen kasvua, ja kuusi ei varjosta hätkähdä. Toki pitää niitö seurata, kun koivu osaa kasvattaa pitkän oksan kohti lähellä olevan kuusen latvaa, ja tuuli ripsoo sitten larvan pilalle.
Mutta en ole ammattilainen noissa töissä.
Pohja näyttää niin heinäiseltä, että se heinikko pelkästää estää vesomista. Heinistä päätelleen myös rehevyys on kuuselle sopivaa.
Paksuja heiniä on vielä kanervakankaillakin, kasviäupaikka näyttää aina rehevämmältä hakkuun jälkeen kun tähteet vielä maatuvat. Tienlaidat varsinkin kuivahkoilla paikoilla ovat heinäisiä. Taustalla oleva notkossa voi olla vielä kuuselle sopivaa mutta sekin voi muuttua kumpareella. Vesomista tuskin tuollaisissa paikoissa tulee missä lehtipuu ei muutenkaan kasva vahvasti, eikä sitä ei kannata edes missään jättää sekapuuksikaan tukkikasvusta puhumattakaan. Siellä missä myös rauduskoivu kasvaa, ollaan paljon vaikeimpien asioiden äärellä ja asiat vaativat toisenlaista lähestymistapaa.
Eli koivuja ei kannata jättää yhtään? Jossain oli, että ne vois jopa auttaa kuusen kasvamista ja lehdistä tulee humusta. Toisaalta nykyään suositaan sekapuustoa, mutta onko se turhaa hurskastelua eli leikkimistä?
Sanotaanko näin, että hurskastelu ei sovi metsänhoitoon eikä moneen muuhunkaan asiaan. Sekapuustossa ei sinällään ole mitään negatiivistä, mutta koivujen kanssa on huomioitava kaksi asiaa. Jos maapohjassa on pieninkin vaara kuivumiselle, ei koivuja kannata jättää sekapuiksi, sillä ne vievät hyvin tehokkaasti vähät vedet muilta puilta. Toiseksi, jos alueella on yleensäkään hirviä, koivujen avulla voi varmistaa, että ne aivan varmasti tulevat myös omalle palstalle.
Koivu sopii sinne missä heinä on 2 metristä vattua. Nuo seudut taitavat olla melko koivutonta koska se ei kasva kunnolla enää tuolla. Kyllähän suorittava on itse kertonut, että se ei kasva kunnolla noilla meidän näkövinkkelistä köyhillä ja kuivilla alueilla. Kps maaperä on semikuivaa, että sieltä lehtipuu kuivaa jo pienenä ja sitä ei ole ympäristöönkään kannattanu jättää yhtään niin ei tuolla varmaan kannata jättää.
Paremmilla seuduilla kannattaa ehdottomasti suosia mäntyjä ja koivuja sekapuuna kuusikossa koska kasvavat tuplavauhtia ensiharvennukseen mutta pudottaa sitten harvennuksessa ihan minimiin kun kuusi alkaa vasta kunnolla kasvaa 25 vuoden iässä. Tärkeää on koivun kasvudynamiikan tunteminen.
Kuriositeettina voin kertoa ,että taimikon vieressä kuvasektorin ulkopuolella kasvaa reippaasti koivua etukasvuisena nuoren kuusikon päällä. Onnea tarvitaan taidon lisäksi , jos ne onnistutaan poistamaan kunnialla kuusten seasta.
Jos koivuja tarvitaan ,kannattaa nekin keskittää alueellisesti sopiviin kohtiin. Voivat kehittyä rauhassa eivätkä haittaa tarpeettomasti hitaampikasvuisten havupuiden kehitystä. Kaikkia puulajeja ei ole tarpeen esiintyä joka aarilla eikä edes hehtaarilla.
Nykytutkimuksen mukaan koivut kasvavat samaa vauhtia kuusten kanssa kirjoitti metsälehti marraskuussa. Opetuksen laatua ei voi olla korostamatta jos halutaan, että giljotiineillä ei korjata tulevaisuuden kuusikoita. Kun katsoo näitä metsä groupin ja mhyn ohjeilla varhaisperattuja, joihin on yhdistetty nykytutkimuksen ”tieto”, joissa jätetään siemensyntyistä koivua niin enteilee pahaa tulevaisuudesta.
Mistähän johtuu ,että Finsilvan puolella Groupin ohje toimii , mutta yksityisellä puolella ei muka toimisi? Homma ollut käytössä jo pidemmän aikaa. Vanhojen käytäntöjen ajalta löytyy vielä kohteita ,joissa on toivomisen varaa, mutta tarvetta korjata pieniläpimittaista energiapuuta hoitotoimenpiteenä ei ole ollut vuosiin .
Nykypäivityksillä tarve tehdä ennakkoraivauksia on myös vähentynyt voimakkaasti , kun vesakoituminen on saatu pysähtymään lähes täysin ajoissa toteutetun raivauksen ansiosta.
Pieniä ongelmia ja lisätyötä saattaa ilmetä kohteilla ,jotka on hoidettu optimiaikaikkunan loppupuolella. Viive on tapahtunut joillakin kuviolla osassa kokonaisuutta ,kun on pyritty suurempiin käsittelykokonaisuuksiin . Yksityisellä puolella pystyttäisiin periaatteessa parempaan suoritukseen, koska pienempien alojen hallinta on helpompaa ja kohteet voidaan käsitellä juuri oikealla hetkellä. Tärkeintä on ,että urakka ei kehity missään vaiheessa ylivoimaiseksi ja jää sen takia tekemättä. Jos löytää itsensä raivaussahan kanssa talonkorkuisesta rankametsästä , kaikki ei ole mennyt putkeen pitkään aikaan.
Kuivilla ja puolikuivilla alueilla, jotka on niin huonoja, että raudoskoivukaan ei viihdy on varmasti helpompaa, Keski-Suomen alapuolella vallitsee täysi kaaos samoilla ohjeilla. Kustannustehokas yhdistettynä kasvuun vaatii tekijöiltä paljon enemmän kuin puolikuivilla alhaisemman lämpösumman alueilla.
Jos rauduskoivu ei kasva kunnon tukiksi ja lepät on lähinnä yksittäisiä maisempuita niin ei se varmasti olekaan vaikeaa. Kääntöpuoli on se, että yksi 500e/ha syö jo männikön harvennustulosta ison siivun jos se kasvu ei ole yhtä vauhdikasta kuin etelämpänä.
https://mhypp.fi/fi/p/423/metsanhoito/taimikonhoitopalvelu-alkaen-hinnat tuossa on mhy hinnat alkaen 500e. Et jos vesakko nousee silmien tasolle 2 kesässä niin kenellä kestää lompakko raivata joka toinen vuosi, varsinkaan jos se hyöty on se, että hirvet ei hotki sitä männikköä, kasvu ei niinkään kärsi vaikka ei ihan joka toinen vuosi raivaa.
Kuvan taimet lienee n. 5-7 vuotta sitten istutettuja. Oletetaan niiden olevan mäntyä ja hirviltä turvaan vaaditaan 5 m pituus. Aika monta vuotta ollaan vaarassa, vaikka suorittava usein kertoo, miten peratut taimikot kasvavat nopeasti hirviltä karkuun.
Raivaamaan kirjassa sanotaan, että taimikot raivat 4-5-vuotiaina ja seuraavan kerran kun vesakko on kuusten tasalla 3-4m. Kirja on siis Riikolan ja Mykkäsen kirjoittama. Tämä ohje on myös Groupilla ja Mhyllä käytössä kuusikoissa. Nyt suorittavan varmaan itse keksinyt, että raivataan silmien tasalla.
Männikössä taasmutta jos sitä raivausta tekee silmien tasalta 4-5 kertaa ennenkuin männyt on yli 5m niin ilmeisesti tämä 400-500e per kerta ei huoleta jos sitä katsoo vain hirvestäjän/metsäkoneenkuljettajan näkökulmasta. Ilman hirviä ei täällä ainakaan ole tarpeellista raivata männikössäkään silmien tasalla männyn kasvun suhteen, et ainut motiivi miksi sitä joku kehottaisi tekemään on varmaan suuren hirvikannan hyväksyttävyys ja tuhojen siirtyvän naapurin puolelle joka ei välttämättä satsaa paria kolmea tuhatta raivauksiin ja ennakkoraivauksiin.
Olen markkinoinut ajatuksiani lähinnä omatoimisille ihmisille , joiden ei tarvitse uhrata sitä viittäsataa. Jos pystyy tekemään hehtaarin päivässä, ei kyse ole isosta kustannuksesta. 500:lla omatoiminen raivaa hehtaarin tarvittaessa kolmeen kertaan, kun ei laske poistettavaa tavaraa liian isoksi. Se on vieläkin paljon pienempi summa verrattuna siihen,että joudutaan käyttämään ammattilaista kohteella ,jossa käsittely on myöhässä. Sillon voidaan menettää tonni.
Hirven merkitystä ei ole syytä ylikorostaa. Sille ei varapuita pidä jättää.
Vahinkotilastoista poimittu tieto kertoo ,että paikkakuntamme korvaussumma oli kokonaista 800 euroa vuonna 2024 eli kyseessä on lähes merkityksetön uhka.
Aika kovia ohjeita suorittava nyt metsänomistajille latelee. Koska hän on eläkkeellä olevana motokuskina yksityishenkilö, niin taloudelliseen vastuuseenhan ei tietenkään moisesta neuvonnasta joudu. Suomessa on siis luovuttava kokonaan männyn kylvöstä, ja todettava sitä tehdyn aivan turhaan viimeiset sata vuotta. Minä olen asiasta täysin toista mieltä, enkä tule elinaikanani kanttani muuttamaan.
En ole suinkaan kieltänyt männyn uudistamista kylväen. Taimien harvennuajankohta saattaisi sietää vähän lähempää tarkastelua. Onko suuri tiheys uhka, vai mahdollisuus ja olisiko taimikon harvennusajankohtaa syytä aikaistaa?
Tuolla jo mainitsin ,että kuvan viereisellä kuviolla on siemenpuiden avulla uudistettu ala ,joka on onnistunut ihan hyvin ,vaikka ylimääräiset taimet on raivattu pois. Priimaa pukkaa ,kun parempaa ei ole olemassa.
…ja sitten vielä retkikohteeksi ilmoittamani 50 ha:n kylvömännikkö. Ei sieltäkään ylitiheyttä löydy. Se uudistettiin vuonna 1999. Suurin aukko ko vuonna Suomessa.
Olen seuraillut istutustiheyksien kehitystä viime vuosien aikana ja on pakko todeta, että taimia laitetaan maahan siihen mallin , että äkkinäisestä saattaa näyttää harvalta. Tilaa annetaan luonnon taimille ,jos niitä sattuu ilmestymään. Laatua tulee jos on tullakseen ,mutta taimikoita ei pilata kasvattamalla taimia liian tiheässä.
suorittavan asenne yksityisiä metsänomistajia kohtaan on kieltämättä aika outo. Jutuista saa väkisinkin sellaisen käsityksen, että tässä maassa ainoastaan Finsilva hallitsee metsänuudistamisen, hoidon ja hakkuut, – ja laskutaidonkin!
Kummallakos puolella niitä hoitorästejä on? Finsilvalla vähemmän , vaikka toimareilla on suuret pinta-alat vastuullaan. Monelle yksityiselle 30 ha:n tilakin on liian suuri haaste pitää kunnossa. Näin se vain valitettavasti menee.
Tilanne on monen kohdalla helppo korjata , kun vain ruvetaan tekemään asioita ajoissa ja toistetaan toimenpiteet ennen ,kun työmaa osoittautuu ylivoimaiseksi. Arkjärki ja ohjeiden noudattaminen auttavat kovasti onnistumaan.
Kun tavoitteena pidetään selkeästi ainespuun tuottaminen , ei pitäisi tulla yllätyksiä kenellekään. Energiapuuta saa paksummistakin tarpeista ,jos kysyntä yllättää. Ja paksua puuta näyttää teiden varsilla olevankin energiaksi pinolappujen perusteella ohjattuna.
Suorittavalla on perustuvaa laatua oleva ajatusvirhe siitä, että yksityiset metsänomistajat aivan tieten tahtoen hoitaisivat huonosti metsiään, tai jättäisivät ne hoitamatta. Syy siihen on omistajien ikääntymisestä, erimielisissä kuolinpesissä, vieraantumisesta, kaukana asumisesta, jne. Kyllä valtaosa yksityismetsistä on aivan asiallisesti hoidettuja, ja kestävät hyvinkin vertailun suurten toimijoiden kanssa.
Kertomasi on totta. Metsät jäävät eri syistä hoitamatta. Kuitenkin tätä sumaa olisi syytä lähteä purkamaan sen joukon myötävaikutuksells , joilla olisi kykyä, mutta ei halua huolehtia omaisuudestaan. Kynnystä alentamalla voisi asiat lähteä rullaamaan. Ylivoimainen urakka vie vähäisetkin työhalut , mutta helpohko varhaisperkaus voisi olla kimmokkeena aloittamiseen ja jatkamiseen tarvittaessa.
Etäpalstojen kohdalla urakan työmäärän tulee olla hyvin maltillinen.
Työvoimapulaan omatoimisuus on toimiva ratkaisu. Raivaus onnistuu miltei kaikilta ,mutta moton käsittelyyn tarvitaan laajempaa perehtymistä. Tehdään raivaukset mies-/naistyönä. Moto ja pidemmälle koulutettu kuljettaja ovat liian kallis vaihtoehto raivaushommiin. Tekijöistä tuottavampaankin työhön on kova pula.
Itse olen toistaiseksi istuttanut männyntaimikkoni. Kokemukset ovat huonoja. Joku on syönyt ne aina: metso, myyrä, hirvi, poro, mikä lienee. Jatkossa kylvän.
Itse Panun kanssa salalla linjalla männyn istutuksesta. Kuuset onnistunut aina hyvin. Finsilvalla varmasti ihan hyvin hoidettuja metsiä, mutta onhan siellä organisaatio palkattu niitä varten täysipäiväisesti huolehtimaa.
Moninkertainen käyntimäärä taimikossa on liian kallista. Paras tapa on nykyhinnoilla jättää e-puuvaihtoehto yhdeksi ja hoitaa taimikot sen mukaan.
Tuollaisilla – heinää on, tuore tai lehtomainen kangas – metsäpohjilla olen tehnyt omissa metsissäni kuusentaimikoissa varhaisperkauksen 5-vuotiaana ja taimikonhoidon 10-vuotiaana. Kyllä sitä vesakkoa vaan tulee, lehtipuu kasvaa em. metsäpohjilla sen 1 m vuodessa. Joten yhdellä raivauksella selviäminen on pelkkä märkä päiväuni. Mutta ei se ole minulta pois, jos joku haluaa omaan jalkaansa ampua.
Viime kesänä tein taimikonhoidon 13-vuotiaalle kuusentaimikolle, jonka olin varhaisperannut huolellisesti 5-vuotiaana, kaikki lehtipuu pois. Totesin, että olisi pitänyt raivata 3 v. aiemmin, oli vaan ollut niin paljon raivaushommia muilla palstoilla. Vaikka taimikon keskipituus oli n. 5 m, lehtipuut olivat monin paikoin pitempiä kuin kuuset, niitä oli paikoin aivan helvetisti ja olivat päässeet jonkun verran piiskaamaan kuusentaimien latvoja. Mutta hyvä kuusimetsä siitä tulee, 2000 kuusentainta/ha. Vedin kaikki lehtipuut nurin, kuten teen säännönmukaisesti – enää lehtipuut eivät tuosta nouse – enkä jättänyt mitään riistatiheikköjä, kuten en jätä millekään metsäkuviolle, sellaiset vähentävät metsätalouden tuottoa aivan turhaan.
Ja haavathan minulta lähtevät aina taimikonraivauksissa ja kasvatusmetsän harvennuksissa pois. Niistä ei saa kunnon hintaakaan, ehkä 30 euroa/m3, jos myy energiapuuna hankintakaupalla, oli se tukkia tai kuitua.
Edellisellä kommentoijalla on tekemisen meininki ja toimenpiteisiin kohdistuvat askelmerkit asettumassa kohdalleen. On siis nähty selvää etua siitä ,että raivaukset ajoittuvat aikaisemmaksi ja niitä tehdään tarvittaessa tiheämmällä aikataululla.
Nyt on esitetty tuore ruotsalainen tutkimus kuivuuden vaikutuksesta puuston/taimien kehitykseen. Siinä kuivuus on todettu mahdolliseksi syyksi viimeaikaiseen puuston kasvun hidastumiseen. Sitä ei liene tutkittu ,mikä on runsaasti vettä haihduttavien sekapuuna kasvavien lehtipuiden vaikutus tässä tilanteessa havupuiden kasvuun. Ei liene kovin hätäinen päätelmä , että havupuun kärsivät ja eniten juuri taimikkoasteella , jollon lehtipuuta on runsaasti taimien seassa ja sekin kehittyy herkästi etukasvuiseksi. Lehtipuun osuus tuleekin säilyttää varsin maltillisena ,jotta havupuun pystyvät kehittämään juurensa nopeasti laajoiksi ja menestymään kärsimättä kuivuudesta. Saattaisi olla kokeilemisen arvoinen ratkaisu tehdä raivaukset varhain ja kahden vuoden välein, kunnes istutetut taimet ovat varmadti riittävällä etumatkalla. Kuivuudesta muodostuu äkkiä ongelma, mikäli lehtipuuita on liikaa ja haihdutuspintaa runsaasti. Erityisessä vaarassa tulevat olemaan energiapuuvaihtoehdon sisällään pitävien kasvatusmallien tuotokset. Ne tulevat kärsimään eniten.
Suorittavan ei ole näköjään koskaan tarvinnut miettiä asioiden taloudellista puolta. Yksi raivaus kerta esim. kuluna 500€ kasvaa viidessäkymmenessä vuodessa korkoa korolle 4%:n mukaan 3553 €. Jos tehdään kahden vuoden välein ensimmäiset kymmenen vuotta päätehakkuusta ei jää tuottoa enää mitään. 5 kertaa 3553 € = 17765€
Eipä tarvitse tehdä ,kun korkeintaan kolme kertaa. Varmasti loppuu puhti vesomiselta. Kaikki ei tunnu miettivän sitä ,että istutuksista tuhoutuu iso osa vesakon alle ,jos mitään ei tehdä. Kalusto-ja polttoainekulut saa vähennyksinä. Omana työnä saa kukin päättää ,millä hinnalla työskentelee. Minä tekisin hommat vaikka useaan kertaan ,kun työ on helppoa. Sitten käy kalliiksi ja vaikeaksi,kun antaa poistettavan tavaran kasvaa pituutta ja paksuutta. Samalla poistettavien vesojen kannot ja juuristo laajenee ja vesakoituminen on kahta kovempaa.
Mikähän mahtoi muuttaa suorittavan jutut, kun vuosikaudet täällä aikaisemmin toisti, että varhaisperkauksen jälkeen riittääkin vain yksi taimikonhoito, eikä aina tarvita sitäkään! Onkohan joku käynyt vähän oikaisemassa näitä juttujaan?
Normaalisti selvitään kahdella kerralla, mikäli ollaan perusteellisia. Työmäärässä kolmekin kertaa on pienempi paha verrattuna siihen , että työaikaa kuluu kokonaisuudessaan toimenpiteitä viivyttämällä vielä 30-40% enemmän. Tarve ratkaisee. Ei se, milloin mahdollisesti saadaan tukia.
Minä edelleen ihmettelen ,mikä vimma on kasvattaa raivaussahalla poistettavaa tavaraa talonkorkuiseksi. Siinä vaiheessa ei kannata valittaa ,että työ on kallista. Toimenpiteen ”parasta ennen”-päiväys on mennyt vanhaksi jo vuosia aiemmin. Ja toistan vielä ,että vaikeusluokka liikkuu aivan eri sfääreissä verrattuna siihen ,että raivataan läpimitaltaan 1-2 sentin risuja.
Eikä se paksumpien raippoja käsittely halpene yhtään ,kun työ tehdään motolla. Jos lasku työstä laitetaan isännälle , se on monille Nitron paikka.
Eipä ole laskuja tullut vaan rahaa ihan mukavasti. Kysymyshän on hoidetuista metsistä, ei hoitamattomista. Ei meinaa tämä asia suorittavalle vaan valjeta.18 vuotta on ollut siihen liian lyhyt aika. Kannattaa tosiaan tulla käymään!
Laskuja ei ehkä ole tullut Visalle asti. Metsiä on laitettu kuntoon talkoolla. Jos mhy:tkin joutuvat heittämään pyyhkeen kehään , on energiapuuhommissa ollut jotain pahasti pielessä.
Metsien hoitoakin on monentasoista. Kunnolla hoidetusta metsästä ei oteta kokopuuna energiaa eikä tarvitse käyttää joukkokäsittelyä. Pitää tulla jo reilunkokoista kuitupuuta. Mikäli palstalle mennään moton kanssa ennen varsinaista ensiharvennusta, on kyse hoidon suhteen selkeästä rästikohteesta. Se ei selittelemällä muuksi muutu.
suorittava saattaa tulla toisiin ajatuksiin, kunhan ehtii tutustua täällä paikanpäällä energiapuukohteisiin.
Aikamoinen kirjo on tullut reilun 40 000:n työtunnin aikana metsiä käsiteltyä. Energiaakin tuhansia tunteja. Tällä kokemuksella sanon , että ellei metsästä saada vähintään karsittua rankaa kaksi viiden metrin pölkkyä/runko ja puiden keskitilavuus jää alle 70 litran , ei voida puhua onnistuneesta tuotannosta.
Koneet on kehittyneet ja myös kuskit. Kyllä tulosta saadaan pienemmästäkin puusta. Minä luulin, että suorittavalla yli 20 vuoden kokemus alalta. Mutta noilla tunneilla ei taida kertyä edes sitä?
Nyt pitää muistaa että suorittava on metsänsä ilmeisesti myynyt, entinen taloonpäin kallellaan ollut motokuski. Eli sama filtteri kommentteihin kuin perko/joovain. Jos kiertää pyörällä rinkiä pitkin mäntykankaita ei pätevöidy neuvomaan 99% metsätyypeistä.
Tarkistetaan vähän faktoja. 18 vuotta metsänomistusta antaa kohtalaisen pohjaosaamisen , mutta 35 vuotta koneellinen puunkorjuun parissa opettaa eniten. Motokuski ei ole huhujen varassa ,kun keskustellaan miten metsä saadaan kasvamaan. Hän näkee mittaustiedot ensimmäisenä. Myös monien palstojen kasvuhistoria on tullut tutuksi ja eri kasvatusmenetelmien väliset erot tulleet selväksi työn ohella.
Kuten tuolla jossakin vaiheessa totesin ,olisi tehtävä tutkimus eri kasvatustapojen eroista. Tukien kera ja ilman. Ihmettelen edelleen ,miksi tukienkaan avulla toiset eivät saa kasvamaan raippametsiä kummempaa. Ilman tukia kasvatetuista kohteista ei ole tarvinnut reklamoida liian pienistä puista eikä vaatimattomasta kertymästä. Ei myöskään hoitorästeistä. Ilmeisesti jälkimmäinen kolahtaa muutamien kohdalle ,kun kommenteissa aletaan siirtää keskustelua epäoleellisuuksiin. Tärkeintä ei liene ,kuka sanoo jonkun mielipiteen, vaan itse asia ,josta keskustellaan.
Itseasiassa mulla on aika tarkkaa faktaa työajoista ja kerroista, varmastin on yli 1000ha jo takana. Lyhykäisyydessään: 1 vuosi istutuksesta tuo 1h lisää ja mitä enemmän käytät ensimmäisellä kerralla tunteja niin se vähentää toisen kerran tunteja enemmän. Kun teet 7-vuotiaana, menee 7h ja seuraavalla kerralla 5h mutta jos teet 5-vuotiaana niin seuraavalla kerralla menee 10h. Mitä aikasemmin teet niin koko kiertoajan raivauskulut on vähintään kaksinkertaiset. Kuusikko alkaa kasvaa kunnolla 15vuoden jälkeen niin ne kaksinkertaiset alkusatsaukset ovat ihan turhia ja jos osaat laskea korkolaskua niin täysin järjetöntä. Niin eilä kannata unohtaa 4 ennakkoraivauskertaa kun pienet kannot vesovat ikuisesti ja jos tiheät raivaukset ovat alkupäässä niin siinä jää väli missä ne kyllä kasvaa haittaaviksi. Valtavaa määrää tässä on suorittavan ohjeilla energiapuuennakkoraivattu, mikä ei sinänsä minua haittaa, mutta onhan se hullua, että me neuvotaan ihmisiä tekemään valtavia satsauksia minkä lopputulos on energiapuu.
Kolme raivauskertaa kahden vuoden välein tehtynä lopettaa raivauskierteen siihen. Turha kuvitella ,että paksu kanto vesoisi vähemmän ,kun ohut. Isoissa juurissa on enemmän vararavintoa ja laajempi juuristo kuppaa uutta ravintoa isommalta alalta . Lisäksi versot varjostavat nopeasti havupuun tainta, jolloin sen yhteyttämistoimet hidastuvat ja lehtipuu saalisää etumatkaa varsinkin juuriston kehittymisen osalta .Havupuu pääsee juurtumaan hyvin hitaasti luonnostaan nopeammin kasvavan lehtipuiden juuriston puristuksessa. Raivausten viivyttäminen lisää ainoastaan työtä ja hidastaa jyrkästi taimien kehitystä. Säilyvät hengissä, mutta eivät kasva.
Tutkittua tietoa on riittävästi tarjolla ,joten huhuihin ei tarvi
…tarvitse nojautua.
Tutkittua tietoa on koivun ja kuusen juuriston sijainnissa maaperässä. Selittäsikö suorittava tämän puristus ilmiön?
Miä oon noita koivun ja kuusen taimia kasvattanut niin koivuilla on kiire saada maahan koska niiden pääjuri menee sykkyrälle. Se voi olla monta kymmentä senttiä jos siinä paakussa eli koivu juurtuu aluksi todella syvälle, loppu syksystä se pää juuri on jo ainakin puolessa metrissä maan sisällä. Kuusen juurethan kasvaa pinnalla niin sen alun kamppailun kuusen juuret käyvät heinien kanssa.
Isojen kantojen vesomattomuus perustuu siihen, että niitä kuolee paljon 7-vuotiaana tehdyissä raivauksessa toisin kuin aikaisemmissä ei kuole yhtään.
3 kerta toden sanoo kuva kertoo mitä tapahtuu kolmen varhaisen raivauksen jälkeen tapahtuu.