Aihe: Jatkuva kasvatus

Erkki Lähteen asemaa ymmärtääkseen on palattava 1970- ja 80-luvuille, jolloin metsätaloutta ja puuntuotantoa ohjasi yksituumainen jälleenrakennuksen eetos.

Jatkuvan kasvatuksen hakkuusta huolimatta tarvetta on silti taimikonraivaukselle.

Jos metsän jatkuvaan kasvatukseen havahtuu päätehakkuuikäisessä kuusikossa, tie on pitkä ja kivinen. Helpointa on aloittaa metsässä, jossa on jo hyväkuntoisia taimia.

Kun kymmenen vuotta sitten voimaan tullutta metsälakia säädettiin, vain puolet metsien vuotuisesta kasvusta hakattiin. Sen jälkeen moni asia metsissä on muuttunut.

Päätelmä avohakkuiden syy-yhteydestä hömötiaiskantojen taantumiseen perustuu ennustemallin väärinkäyttöön, professori Jari Vauhkonen arvioi.

Vedenpinnan säätely onnistuu myös jaksollisessa metsänkasvatuksessa ilman syviä ojia.

Lajien uhanalaisuuden arviointimenetelmä on subjektiivinen verrattuna esimerkiksi valtakunnan metsien inventointiin. Uhanalaisuusarviota ei teoriassakaan olisi mahdollista toistaa, toteaa Metsälehden toimittaja Mikko Riikilä blogikirjoituksessaan.

Monimuotoisuus ei pääsääntöisesti tule metsänomistajalle kalliiksi. Maanomistajan ratkaisuilla on luonnonhoidossa kuitenkin iso merkitys.

Eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatus onnistuu parhaiten, jos se on mielessä jo taimikonhoito- ja ensiharvennusvaiheessa.