Kynttilä kannattaa pitää vakan alla. Silloin kukaan ei huomaa, että liekki ei palakaan. Tällaiselta näyttää ympäristöjärjestöjen ajatuskulku metsälain uudistamisessa.
Julkisuudessa ei juuri noteerattu viime viikolla julkistettuja, metsälain muutoksesta annettuja lausuntoja. Olisi ehkä kannattanut, sillä ne paljastavat kiintoisia seikkoja ympäristöjärjestöjen ja niitä sympatiseeravien tutkijoiden ajatusmaailmasta.
Metsälakiin halutaan lisätä ilmoitusvelvollisuus tehdyistä uudistamistöistä. Metsänomistajan pitää laittaa viestiä Metsäkeskukselle, kun aukko on uudistettu. Tällä hetkellä näin ei ole, koska MTK sitä aikanaan vastusti. Nyt ilmoitusvelvollisuus kelpaa sillekin.
Ilmoitusvelvollisuudesta on tarkoitus säätää maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
Toinen osa metsälain uudistamista on jatkuvan kasvatuksen hakkuiden lakiperusteiden selventäminen. Vaadetta hakkuussa jätettävän vähimmäispuuston määrästä ollaan korottamassa. Tämäkin kelpaisi suhteellisen vähäisin mutinoin kaikille.
Mutta siinä kohdassa ympäristöjärjestöt ja heidän tukijansa ärähtivät, kun samassa valtioneuvoston asetuksessa ehdotettiin uudistamisvelvoitteen ulottamista jatkuvan kasvatuksen metsiin. Lisäksi jatkuvan kasvatuksen metsän uudistumisesta pitäisi ilmoittaa Metsäkeskukselle.
Tämä siis tarkoittaa, että poiminta- tai pienaukkohakkuun jälkeen metsään pitäisi syntyä uusia taimia. Ja kun niitä on syntynyt, siitä pitäisi ilmoittaa metsälain valvojalle.
Ilmeisesti tästä ei kuitenkaan vallitse täyttä varmuutta tosiuskovaistenkaan piirissä.
Lakiuudistuksen tavoitteeksi todetaan metsien hiilensidonnan ja kasvun tehostaminen metsälain valvontaa tehostamalla.
Luulisi, että tämä ei aiheuttaisi ongelmaa, kun muistaa, millaisin ylisanoin jatkuvan kasvatuksen kannattajat ovat menetelmäänsä kehuneet – timopukkaloiden ja kumppanien mukaan kysehän on likimain ilmaisesta puuntuotantoautomaatista.
Ilmeisesti tästä ei kuitenkaan vallitse täyttä varmuutta tosiuskovaistenkaan piirissä.
Suomen Luontopaneeli, Greenpeace Norden, Suomen luonnonsuojeluliitto, WWF Suomi, Metsän jatkuvan kasvatuksen yhdistys Silva ry sekä Association for Ecological Forestry Certification näet katsoivat, että uudistamisvelvoitteen ulottaminen jatkuvan kasvatuksen metsiin on ”pääosin tarpeetonta”.
Eräissä perusteluissa todettiin muun muassa, että ihmisten kiinnostus jatkuvan kasvatuksen hakkuisiin saattaisi laimentua, jos laki edellyttää metsän uudistuvan hakkuun jälkeen.
Että näin. Uudistamisvelvoitetta vastustavilta tahoilta on totuttu kuulemaan isoäänistä kestävyyden korostamista metsätaloudessa. Lausunnot kyseenalaistavat tämän.
Se, että metsä uudistuu hakkuun jälkeen, ei yksinään takaa metsätalouden kestävyyttä. Mutta jos metsä ei uudistu, metsätalous ei pitkässä juoksussa millään matematiikalla voi olla kestävää.
Sopivilla turvemailla jatkuvan kasvatuksen metsä voi suotuisissa olosuhteissa taimettua. Kangasmailla jatkuvan kasvatuksen metsien taimettuminen sen sijaan on epävarmaa, kun ei puhuta mistään mallinnetusta virtuaalitaimettumisesta vaan ihan oikeista taimista oikeassa metsässä. Olisi ehkä kiusallista, jos ja kun tämä paljastuu lainvalvonnassa.
Ikävästi ajatellen luontojärjestöjen kannattaisi vaatia myös metsätuholain kumoamista jatkuvan kasvatuksen metsistä. Havaintojeni mukaan jatkuvasti kasvatetut metsät ovat kovin alttiita myrskyille. Olisi paljon kivampi, jos Metsäkeskuksen väki ei tulisi nalkuttamaan tuulenkaatojen korjuusta, josta aiheutuu vain rahanmenoa ja kaikenlaista muutakin vaivaa.
Lue myös
Asiantuntijalta: Lisää vettä metsiin, turvaa metsäpaloja vastaan
Pääkirjoitus | Mallioppilas myöhästyy mahdottoman edessä
Riikilä | Suomen kiistellyin metsähahmo on dokumenttinsa ansainnut, mutta muutama asia on hyvä muistaa
Metsäkeskustelu on ikävää seurattavaa – joko olet suojelun puolesta tai vastaan
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kävin kerran tutustumassa 8 vuotta aiemmin tehtyyn jatkuvan kasvatuksen hakkuuseen. Se oli tehty jk-hakkuutyylin erään johtavan gurun ohjeiden mukaan. Huomiota kiinnitti, ettei uusia taimia ollut syntynyt. Eihän tämä tuntunut haittaavan, sillä gurun ja metsänomistajan mielestä tärkeintä oli, ettei tarvinnut hankkia taimia.
Jos sama määrä puuta olisi hakattu aukoksi, joka olisi uudistettu nykyisten hyvien käytäntöjen mukaan, niin se olisi 3-4 metristä. Lisäksi olisi sekaan syntynyt luontaisia koivuja ja mäntyjä. Suuria puita kasvaisi yhtä paljon kuin jatkuvan kasvatuksen metsässä. Avohakkuupuiden latvusmassa olisi myyty energiakäyttöön hyvään hintaan. Avohakkuupuista olisi saatu jatkuvan kasvatuksen hakkuuta parempi hinta.
Avohakkupuiden paremmalla hinnalla yhdistettynä latvusmassasta saatuun tuloon olisi katettu kaikki taimikon perustamis- ja perkauskulut siten, että metsänomistajan kassavirta olisi vähintään sama kuin jatkuvan kasvatuksen hakkuussa.
Latvusmassan kerääminen olisi ollut ympäristöteko, sillä näin olisi korvattu fossiilista energiaa. Jatkuvan kasvatuksen metsässä se oli jäänyt lahoamaan metsään ja tuottamaan hiilidioksidia.
Tietysti aukossa kasvatettava metsä olisi kasvanut optimaalisissa oloissa tosi hyvin, mitä olisi tehostanut istutustaimien jalostettu siemenaines.
Siis näkemäni hakkuu oli haitallinen sekä ilmastomielessä että metsän tulevan kasvun kannalta. Edes rahaa ei ollut säästynyt metsänomistajalle. Yksi tavoite oli kyllä saavutettu. Ei ollut tarvinnut ostaa ja istuttaa taimia.
Minusta on päinvastoin tosi hienoa, kun hyödyntämällä parasta siemenalkuperää pystytään lisäämään metsänkasvua. Kun nykyään metsiä häviä datakeskusten ja sähkötuotannon tarpeisiin, olisi ensiarvoisen tärkeää tehostaa jäljellä olevien metsien kasvua kaikin mahdollisin keinoin.