Ladataan...
Riikilä | Ilmoitusvelvollisuus oli liikaa, luontojärjestöt älähtivät metsälain uudistamisesta
Tilaajille
Metsänhoito
Kävin kerran tutustumassa 8 vuotta aiemmin tehtyyn jatkuvan kasvatuksen hakkuuseen. Se oli tehty jk-hakkuutyylin erään johtavan gurun ohjeiden mukaan. Huomiota kiinnitti, ettei uusia taimia ollut syntynyt. Eihän tämä tuntunut haittaavan, sillä gurun ja metsänomistajan mielestä tärkeintä oli, ettei tarvinnut hankkia taimia.
Jos sama määrä puuta olisi hakattu aukoksi, joka olisi uudistettu nykyisten hyvien käytäntöjen mukaan, niin se olisi 3-4 metristä. Lisäksi olisi sekaan syntynyt luontaisia koivuja ja mäntyjä. Suuria puita kasvaisi yhtä paljon kuin jatkuvan kasvatuksen metsässä. Avohakkuupuiden latvusmassa olisi myyty energiakäyttöön hyvään hintaan. Avohakkuupuista olisi saatu jatkuvan kasvatuksen hakkuuta parempi hinta.
Avohakkupuiden paremmalla hinnalla yhdistettynä latvusmassasta saatuun tuloon olisi katettu kaikki taimikon perustamis- ja perkauskulut siten, että metsänomistajan kassavirta olisi vähintään sama kuin jatkuvan kasvatuksen hakkuussa.
Latvusmassan kerääminen olisi ollut ympäristöteko, sillä näin olisi korvattu fossiilista energiaa. Jatkuvan kasvatuksen metsässä se oli jäänyt lahoamaan metsään ja tuottamaan hiilidioksidia.
Tietysti aukossa kasvatettava metsä olisi kasvanut optimaalisissa oloissa tosi hyvin, mitä olisi tehostanut istutustaimien jalostettu siemenaines.
Siis näkemäni hakkuu oli haitallinen sekä ilmastomielessä että metsän tulevan kasvun kannalta. Edes rahaa ei ollut säästynyt metsänomistajalle. Yksi tavoite oli kyllä saavutettu. Ei ollut tarvinnut ostaa ja istuttaa taimia.
Minusta on päinvastoin tosi hienoa, kun hyödyntämällä parasta siemenalkuperää pystytään lisäämään metsänkasvua. Kun nykyään metsiä häviä datakeskusten ja sähkötuotannon tarpeisiin, olisi ensiarvoisen tärkeää tehostaa jäljellä olevien metsien kasvua kaikin mahdollisin keinoin.
Kiitos Mikko tästä. Kynäsi terävöityy iän myötä. Asiaa. Jatkuvan kasvatuksen aikana en ole vielä onnitunutta sellaista nähnyt. ”Turpaan on tullut, mutta usko ei horju” totesi eräs metsäomistaja kerran.
Samoin, kiitos taas hyvästä jutusta Mikko.
Tosin kohta tulee taas asiantuntija ja tyrmää kaiken korkolaskelmin.
En ihan ymmärrä miksi metsälain pitäisi ottaa erikseen kantaa jatkuvaan kasvatukseen. Harvennuksille on aina ollut olemassa lakirajat ja jos niiden alle mennään niin syntyy uudistamisvelvoite riippumatta siitä millä termillä metsänomistaja haluaa tehtyä hakkuuta kutsua.
Jos nyt uudistamisvelvoite halutaan jotenkin koskemaan jatkuvan kasvatuksen hakkuita niin mitä se tarkoittaa? Sitäkö, että jos laittaa metsänkäyttöilmoitukseen rastin jatkuvan kasvatuksen hakkuu-ruutuun niin uudistamisvelvollisuus syntyy? Luonnollinen seuraus tästä tulee olemaan, että jatkuvan kasvatuksen hakkuut ilmoitetaan jatkossa harvennushakkuina.
Laissa on jo nyt uudistamisvelvoite enkä oikein ymmärrä miten ilmoitus muuttaa mitään. Jos päättäjät ovat huolissaan siitä, että tätä lakia ei noudateta riittävissä määrin niin siihen auttaa tarkastusten lisääminen. Siinä taas auttavat satelliitit, droonit ja tekoäly.
Jos laittaa harvennuksen käyttöilmoitukselle, niin menee jatkuvan kasvatuksen hakkuussa helposti alle lakirajan. Käsittääkseni tämä taimettumisilmoitus koskee niitä pienaukkohakkuita.
On aivan selvää, että kyllä niihinkin on perälauta saatava ihan niin kuin uudistuhakkuisiinkin. Kannatan perustamisilmoitukseen paluuta. Toki tänä päivänä edeltäjäänsä kehittyneempään versioon. Kymmenen vuoden vatvomisaika eteläisessä Suomessa kolmeen vuoteen. Siinä ehtii risut kerätä, muokata ja viljellä. Luontaisessa uudistuksessa ilmoitetaan kun muokkaus tehty. Jos ei tarvitse muokata (karut männyn uudistusalat), niin ilmoitus silti.
Mikko R. mielikuva jatkuvasta kasvatuksesta perustuu vain nopeaan siirtymään – eli siihen, että otetaan tiheä istutusmetsä ja aletaan vain ”harvennella sitä sieltä täältä” jk-metsän nimissä – liikutaan vaarallisella toiveajattelun alueella. Tällaisessa mekaanisessa lähestymistavassa unohdetaan metsäekologian peruslait. Tasaikäisenä kasvanut puu, joka on elänyt elämänsä muiden suojassa, ei muutu yläharvennuksella kestäväksi erirakenteiseksi puustoksi; se jää vain alttiiksi tuulelle ja lumelle ilman alikasvoksen antamaa jatkuvuutta.
Luontainen lähtökohta: Parhaiten aito eri-ikäisyys toimii kohteissa, joissa on jo valmiiksi syntynyt luontaista alikasvosta ja eri kehitysvaiheissa olevia puukerroksia (kuten monilla korpi- ja mustikkatyypin kuusivaltaisilla mailla).
Aito jatkuva kasvatus ei ole mikään pikakeino, jolla jaksollinen talousmetsä tai umpeen kasvanut istutusmetsä taiotaan hetkessä uuteen uskoon pelkillä termeillä kikkailemalla Mikon ideoligialla jatvankasvatuksen puustoksi.
JK on tietoa ja sen käyttöä.
En ymmärrä, miksi ilmoitusvelvollisuus herättää minkäänlaista vastustusta, jos ei tiedetä jo ennalta, kuinka huonoa metsänkäyttötapaa ollaan ajamassa Suomen metsiin. Siinä mielessä ilmoitusvelvollisuus on erittäin hyvä, että saadaan eroteltua jatkuva kasvatus ja harsintahakkuut toisistaan.
Jovain on jo myöntänyt jaksollisen monet edut, nyt Perkokin myöntää että jk toimii kuusikoilla tietyillä mailla, se on jo edistystä. ilmoitusvelvollisuudella lainsäätäjä haluaa varmistaa metsien kestävän kasvun ja hyvän hoidon, ettei palata harsintaa. Että kyllä paluu ilmoitusvelvollisuuteen vain vahvistaa Suomen metsien tilan, ei heikennä sitä.
Perkolainen:
”…Aito jatkuva kasvatus ei ole mikään pikakeino, jolla jaksollinen talousmetsä tai umpeen kasvanut istutusmetsä taiotaan hetkessä uuteen uskoon pelkillä termeillä kikkailemalla…”
NYT KUN TÄMÄ TUNNUSTUS ON NYT SAATU, olisi korkea aika kertoa menetelmä, jolla JK-metsä saadaan ALUSSA AIKAISEKSI, koska kukaan ei ole esittänyt sen alkupää-omaa.
Jos tähän ei löydy todisteellista vastausta, lopetetaan ilman todellisia kannattavuustekijöitä sonnan jauhaminen.
Ja mitä tulee ilmoitusvelvollisuudesta älähtämiseen, se kuvastaa pääosin tarpeettomien viherjärjestöjen kaksinaamaisuuden.
Niinpä, miksi jk pitäisi olla erivapaus? Kai yhteiskunta voi vaatia että myös jk metsään pitää syntyä kasvatuskelpoinen metsä.