Emeritusprofessori Kauppi: Jatkuva kasvatus tuskin auttaa tiaisia

Jatkuvan kasvatuksen ongelma on Kaupin mukaan kiivas hakkuukierto, samaan metsään on palattava 15 vuoden välein.

Ympäristönsuojelun emeritusprofessori Pekka E. Kauppi epäilee näkemystä, jonka mukaan jatkuvapeitteinen metsänkasvatus kohtelisi linnustoa paremmin kuin avohakkuisiin perustuva jaksollinen metsänkasvatus. Viime aikoina on keskusteltu avohakkuiden osuudesta varsinkin metsätiaisten vähenemiseen.

Veteraanitutkija Michael M. Müller kyseenalaisti Metsälehdessä hakkuiden vaikutuksen hömötiaiskantojen laskuun. Ympäristötutkijat puolestaan tyrmäsivät Müllerin näkemykset. Kirjoituksessaan Kauppi asettuu varovaisesti tukemaan Mülleriä.

Kaupin mukaan jatkuvan kasvatuksen metsiä on toistaiseksi niin vähän, että menetelmän vaikutusta linnustoon ei voida empiirisesti testata.

Kauppi huomauttaa, etteivät avohakkuut ole yleistyneet parin viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana, kun metsätiaisten kannat ovat vähentyneet.

”Harvennushakkuut sen sijaan ovat voimakkaasti laajentuneet vielä 1990-luvulla ja uuden vuosisadan puolella. Jos lintukannat ovat reagoineet kielteisesti hakkuutoimintaan, vaikutus on todennäköisemmin tullut harvennus- kuin avohakkuista”, Kauppi kirjoittaa.

Jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen eli ns. jatkuvan kasvatuksen erityisongelma on Kaupin mukaan kiivas hakkuukierto, kun samaan metsään on palattava ohjeiden mukaan noin 15 vuoden välein.

Lisäksi jatkuvan kasvatuksen hakkuiden piiriin tarvitaan vuosittain 20–40 prosenttia enemmän pinta-alaa kuin vastaavan puumäärän keräämiseen jaksollisen metsänhoidon menetelmillä.

”Metsiemme lintulajeilla ei ole suurta hätää, vaan laulu ja sirkutus täyttää taas ilman, kun kevät pian koittaa. Varuillaan pitää kuitenkin olla, seurata ja tutkia metsäluonnon muutoksia”, Kauppi toteaa.

Kaupin kirjoitus on julkaistu Metsätieteen aikakauskirjassa.

 

Luonto Luonto

Kuvat