Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila kertoi olevansa sekä poron- että metsänomistaja. Hän kiitteli, että metsänhoidon ja porotalouden yhteensovittamisessa on tehty paljon hyvää, mutta kuitenkaan ihan kaikki ei ole kunnossa.

”Porotalouden näkökulmasta peitteinen metsänhoito on paras tapa hyödyntää metsiä kestävästi”, Ollila totesi perjantaina Lapin Metsätalouspäivllä.

Vaikka Lappiin liittyy mielikuva, että siellä on tilaa, niin Ollila mukaan poronhoidon kannalta niin ei enää ole, sillä teollinen maankäyttö kasvaa.

”Kaikki isot maankäyttöhankkeet vievät tilaa porojen laidunmailta, ja niitä on paljon.”

Laidunmaiden väheneminen lisää painetta parantaa etenkin valtion metsien kuntoa porolaitumina. Lupon palaamisen myötä talvilaiduntamista onkin voitu lisätä.

Ollilan mukaan yksityiset metsänomistajat tekevät asiat usein huonommin kuin valtio, mutta yksityisiä ei ole ollut tapana arvostella.

”Suurin pelko on, että tulevaisuudessa poroja ei laidunneta Osaran aukeilla, vaan Hyttisen aukeilla.”

Arvoladatuilla käsitteillä vaikutetaan

Monet metsätalouden käsitteet ovat arvoladattuja ja termeillä pyritään vaikuttamaan, arvioi Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Ville Hallikainen.

Arvotettuja termejä ovat esimerkiksi metsänparannus, vedenvaivaama tai avohakkuu ja etenkin tehometsätalous ja vaihtoehtoinen tai luonnonmukainen metsänhoito. Uutta tulokulmaa edustaa hiilimetsänhoito.

Peitteellinen metsänhoito puolestaan on vaikeasti määritettävä käsite. Matkailijoille tehtyjen kyselyjen mukaan jo vähäinenkin puusto riittää, että metsä koetaan peitteelliseksi.

Hallikainen korosti, että ”mitä enemmän tutkimustietoa, sitä vähemmän tarvitsee turvautua uskomusmetsänhoitoon”.

Matkailussa sato korjataan vuosittain

Matkailua edistävän Visit Rovaniemen toimitusjohtaja Sanna Kärkkäinen totesi, että Lapin matkailu on miljardiluokan teollisuudenala. Revontuliturismi on siivittänyt alan ennennäkemättömään kasvuun tällä vuosikymmenellä.

”Matkailuteollisuuden bruttokansantuotteen arvon tuotanto on suurempi kuin metsäteollisuuden”, hän kertoi.

Kärkkäinen painotti myös, että matkailussa ”harvestointi” eli eräänlainen sadonkorjuu tehdään vuosittain.

Lapin matkailu elää Kärkkäisen mukaan metsästä ja maisemasta, ja esteetön pääsy metsäluontoon on matkailun elinehto. Nouseva trendi on marjastus ja sienestys.

Riistatiheikköjä ensiharvennusmetsiin

Riistametsänhoito sopii sekä tasa- että eri-ikäisrakenteiseen talousmetsään, riistapäällikkö Sami Tossavainen Suomen Riistakeskuksesta kertoi.

Riistametsänhoidon tarkoitus on parantaa lähinnä kanalintujen elinmahdollisuuksia. Kanalinnut viihtyvät monimuotoisessa sekametsässä, jossa puuston koko ja tiheys vaihtelevat. Kanalinnut viettävät suurimman osan ajastaan maassa, ja siellä suojaa tarvitaan.

Riistametsänhoidon avainsanoja ovat riistatiheiköt, sekametsät, yläharvennus, alikasvosuudistaminen, poiminta- ja pienaukkohakkuut ja toimien pienipiirteisyys.

Lapissa riistametsänhoito tarkoittaa Tossavaisen mukaan etenkin sitä, että ensiharvennuksissa jätetään tiheikköjä, sillä muuten ne puuttuvat koko puuston kiertoajan.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.