Eliöryhmien palautuminen avohakkuun jälkeen voi kestää yli sata vuotta, selviää Luonnonvarakeskuksen (Luke) pitkäaikaisseurantoja hyödyntäneessä tutkimuksessa. Puulajikoostumuksella havaittiin olevan vaikutusta lajiston palautumiseen.
Lehtipuuvaltaisissa metsissä lajisto voi palautua muutamassa vuosikymmenessä lähes hakkuita edeltävälle tasolle. Havupuuvaltaisissa metsissä palautuminen on hitaampaa, piennisäkkäillä keskimäärin 55 vuotta, kasveilla 85 vuotta ja sammalilla yli 100 vuotta.
”Erityisesti havupuuvaltaisissa metsissä hitaampi palautuminen on tärkeää huomioida metsänkäsittelyn suunnittelussa. Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus voi säilyttää monille lajeille tärkeät olosuhteet avohakkuuta paremmin”, sanoo Luken tutkija Ekaterina Shorokhova tiedotteessa.
Tutkijat korostavat kiertoaikojen pidentämisen, suojelun ja ennallistamistoimien merkitystä. Lahopuun lisääminen on keskeinen keino monimuotoisuuden tukemisessa boreaalisissa metsissä, koska pääosa uhanalaisista lajeista tarvitsee järeitä vanhoja puita ja lahopuuta säilyäkseen.
Tutkimus julkaistiin Nature Sustainability -tiedelehdessä. Luken lisäksi siihen osallistui tutkijoita muun muassa Virosta, Norjasta ja Ruotsista.
Lue myös
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
En ymmärrä juttua. Mistä ihmeen metsästä se on tehty. Onko joku nähnyt vanhassa kuusikossa muita piennisäkkäitä kuin oravia? Ne toki puuttuvat jonkin aikaa avohakkuun jälkeen, mutta taatusti löytävät kodin jostain vierestä. Kannattaa muistaa, että nykymetsien puusto avohakkuista huolimatta on miljardi m3 suurempi kuin ennen systemaattisia avohakkuita.
Sen sijaan pian avohakkuun jälkeen kuviolla tavataan myyriä ja jäniksiä, joita siellä päätehakkuumetsässä ei asusta. Ja tietysti 55 vuodessa ne katoavat uudelleen, koska varttuneessa kasvatusmetsässä niiden olosuhteet ovat heikentyneet avovaiheen jälkeiseen aikaan verrattuna.
Lähes kaikki kasvit ja hyönteiset tulevat esiin avovaiheessa, mutta häviävät hiljalleen puuston ikääntyessä. 85-vuotias metsä on tosi lajiköyhä. Siitä puuttuvat kukat, marjat, perhoset, pölyttäjät ym.
Jatkuvan kasvatuksen metsä on myös tosi lajiköyhä, koska siitä puuttuvat kaikki edellä mainitut. Myös kiertoaikojen pidentäminen tekee metsistä lajiköyhempiä normaaleihin jaksollisen kasvatuksen metsiin verrattuna.
Ikääntyneissä metsissä vain lahottajasienet ovat hyvin edustettuina. Niiden funktio on palauttaa kuolleiden kasvinosien hiili ilmakehään. Toimivat siis jätteenkäsittelylaitoksina. Siis toisin kuin kaikki muut kasvit, joiden funktio on vallata kaikki kasvua mahdollistava maa ja puutkin. Lahottajasienistä ei tarvitse olla huolissaan. Nykyisin on niin paljon suojelumetsiä ja sertifikaatin rauhoittamia alueita, että tuollaiset sienet kyllä löytävät kaikki lahopuut ja niiden määrähän lisääntyy automaattisesti
En kyllä siis ymmärrä, miten tuollainen tutkimus on julkistettu. Eikö ole minkäänlaista kontrollia?