Hakkuurajoituksia vaaditaan laajasti siitä huolimatta, että rajoitusten väitetyille ilmastohyödyille ei ole tieteellisiä perusteita, kirjoittaa Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilkka Leinonen Linkedinissä. Hän myös listaa joukon syitä, miksi näin on.
Jos puutuotteiden kokonaiskysyntä ei vähene, niiden tuotanto ja myös hakkuut siirtyvät muualle. Pahimmillaan hakkuiden siirtyminen johtaa Leinosen mukaan jopa lisääntyneisiin luonnonmetsien hakkuisiin tai metsäkatoon.
Vaikka rajoitukset todella johtavat puutuotteiden kysynnän vähenemiseen, hakkuuvuoto ei toteudu täysimääräisenä. Mutta tämä taas tarkoittaa sitä, että puutuotteita korvautuu muilla tuotteilla, kuten betonilla rakentamisessa, fossiilisilla pakkausmateriaaleilla ja fossiilisilla polttoaineilla. Tämä lisää, ei vähennä päästöjä.
Vaikka hakkuurajoitukset kasvattaisivat metsien hiilivarastoja, todellinen ilmastohyöty olisi vain murto-osa kasvihuonekaasuinventaariossa havaittavasta ”näennäishyödystä”.
”Tämän näennäishyödyn käyttäminen esimerkiksi hiilineutraaliusväittämissä olisi siis eräänlaista kansallista viherpesua”, Leinonen kirjoittaa.
Hakkurajoitusten kustannukset kansantaloudelle ovat merkittävät, Leinonen laskee. Todellisen ilmastohyödyn hinnaksi saattaa muodostua jopa yli tuhat euroa per hiilidioksiditonni, mikä olisi kalliimpaa kuin lähes kaikki muut ilmastotoimet.
Vaikka hakkuurajoitukset näyttäisivätkin hetkellisesti lisäävän metsien hiilinielua, pitkällä aikavälillä puuston ikääntyessä hiilinielu välttämättä pienenee. Koska hakkuurajoitukset nostavat puuston keski-ikää, nielun romahdus tulevaisuudessa tapahtuu entistä rajumpana.
Perimmäinen syy siihen, miksi hakkurajoituksista ylipäätään keskustellaan, on Leinosen mukaan epäonnistunut ilmastopolitiikka.
”Siinä on oletettu, että metsien nieluilla voitaisiin kompensoida osa fossiilisista päästöistä ja näin saavuttaa hiilineutraalius. Maankäytön nielut tuottavat pelkästään tilapäisiä hiilivarastoja, jotka eivät ole vertailukelpoisia miljoonia vuosia varastossa olleen fossiilisen hiilen kanssa.”
”Ongelmana ei siis ole pelkästään virheelliset oletukset hakkuurajoitusten ilmastohyödyistä, vaan myös koko nieluihin perustuva ilmastopolitiikka on ongelmallinen, ja vaatii perusteellisen korjausliikkeen”, Leinonen kirjoittaa.
Lue myös
Ruotsalaistutkimus: Maanmuokkaus kasvatti metsän hiilivarastoa
Ilmastovelvoitteisiin liittyvä metsien vertailutaso päivitetään, Suomi onkin saavuttamassa tavoitteen
Metsien inventoinnit alkavat eri puolilla Suomea – tiedonkeruu tarkentuu
Tuore tutkimus: Puulajit tunnistettiin tarkasti ilmasta
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Vuosikymmeniä Suomessa harvennukset ovat olleet vain luokkaa 1/3 tarpeesta. Näin pääosa Suomen metsistä on ylitiheitä ja siksi heikentyneitä, tuhoarempia ja heikommin kasvavia.
Amatöörit eivät ymmärrä, että metsä on epävarma hiilivarasto, mutta loistava hiilen sitoja, jos sitä hoidetaan hyvin kaikin metsänhoidon keinoin.
Voisimme saada enemmän järeitä, terveitä ja vielä hyvinkasvavia vanhoja metsiä (joissa puuta jopa 400 -600 m3/ha), jos varttuneet kasvatusmetsät harvennettaisiin hyvissä ajoin ennen latvusten pienemistä aiemmasta eli kasvatusmetsän kasvatustiheydestä 400 r/ha tiheyteen 200 r/ha.
Tällä tiheydelllä kuusi ja mänty voivat kasvaa jopa eli 100 v 2-3 m3:n terveiksi, vielä hyväkasvuisiksi ja elinvoimaisiksi puiksi, joilla olisi läpimittaa 50 – 65 cm.
Olen oppinut tämän meidän 10 pihakuuselta, joilla on ikää 170 v, kokoa n. 6 m3, runkojen halkaisija 90 – 100 cm, hyvä elinvoima ja jonkun millin vuosilustokasvu edelleen. Jokaisen puun kymmenet tuhannet vuosittaiset reilut kasvukerkät ja runsaat käpysadot sekä tuuheat oksat kertovat elinvoimasta.
Ei tarvitse muuta kuin liikkua jossain päin Suomea, niin näkee lukemattomia pikaista harvennusta vaativia metsälöitä.
Tässä vihrellä liäobbarilla valt. maisteri Ollikasella on selittämistä kun metsäalan asiantuntija on hänen kanssaan eri mieltä.