Hakkuurajoituksia vaaditaan laajasti siitä huolimatta, että rajoitusten väitetyille ilmastohyödyille ei ole tieteellisiä perusteita, kirjoittaa Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilkka Leinonen Linkedinissä. Hän myös listaa joukon syitä, miksi näin on.
Jos puutuotteiden kokonaiskysyntä ei vähene, niiden tuotanto ja myös hakkuut siirtyvät muualle. Pahimmillaan hakkuiden siirtyminen johtaa Leinosen mukaan jopa lisääntyneisiin luonnonmetsien hakkuisiin tai metsäkatoon.
Vaikka rajoitukset todella johtavat puutuotteiden kysynnän vähenemiseen, hakkuuvuoto ei toteudu täysimääräisenä. Mutta tämä taas tarkoittaa sitä, että puutuotteita korvautuu muilla tuotteilla, kuten betonilla rakentamisessa, fossiilisilla pakkausmateriaaleilla ja fossiilisilla polttoaineilla. Tämä lisää, ei vähennä päästöjä.
Vaikka hakkuurajoitukset kasvattaisivat metsien hiilivarastoja, todellinen ilmastohyöty olisi vain murto-osa kasvihuonekaasuinventaariossa havaittavasta ”näennäishyödystä”.
”Tämän näennäishyödyn käyttäminen esimerkiksi hiilineutraaliusväittämissä olisi siis eräänlaista kansallista viherpesua”, Leinonen kirjoittaa.
Hakkurajoitusten kustannukset kansantaloudelle ovat merkittävät, Leinonen laskee. Todellisen ilmastohyödyn hinnaksi saattaa muodostua jopa yli tuhat euroa per hiilidioksiditonni, mikä olisi kalliimpaa kuin lähes kaikki muut ilmastotoimet.
Vaikka hakkuurajoitukset näyttäisivätkin hetkellisesti lisäävän metsien hiilinielua, pitkällä aikavälillä puuston ikääntyessä hiilinielu välttämättä pienenee. Koska hakkuurajoitukset nostavat puuston keski-ikää, nielun romahdus tulevaisuudessa tapahtuu entistä rajumpana.
Perimmäinen syy siihen, miksi hakkurajoituksista ylipäätään keskustellaan, on Leinosen mukaan epäonnistunut ilmastopolitiikka.
”Siinä on oletettu, että metsien nieluilla voitaisiin kompensoida osa fossiilisista päästöistä ja näin saavuttaa hiilineutraalius. Maankäytön nielut tuottavat pelkästään tilapäisiä hiilivarastoja, jotka eivät ole vertailukelpoisia miljoonia vuosia varastossa olleen fossiilisen hiilen kanssa.”
”Ongelmana ei siis ole pelkästään virheelliset oletukset hakkuurajoitusten ilmastohyödyistä, vaan myös koko nieluihin perustuva ilmastopolitiikka on ongelmallinen, ja vaatii perusteellisen korjausliikkeen”, Leinonen kirjoittaa.
Lue myös
Ruotsalaistutkimus: Maanmuokkaus kasvatti metsän hiilivarastoa
Ilmastovelvoitteisiin liittyvä metsien vertailutaso päivitetään, Suomi onkin saavuttamassa tavoitteen
Metsien inventoinnit alkavat eri puolilla Suomea – tiedonkeruu tarkentuu
Tuore tutkimus: Puulajit tunnistettiin tarkasti ilmasta
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään