Luontopaneelin Kotiaho: Metsäalan edunvalvojat syypäitä aavistushakkuisiin

Professori Janne Kotiahon mielestä edunvalvontajärjestöt saavat sitä, mitä ovat tilanneet.

Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja, Jyväskylän yliopiston ekologian professori Janne Kotiaho syyttää metsäalan edunvalvojia metsänomistajien varmuuden vuoksi tekemistä ns. aavistushakkuista. Hänen mukaansa ne eivät suinkaan johdu Luontopaneelin viimevuotisesta mietinnöstä, jossa esitettiin kymmentä prosenttia jokaisen maakunnan metsistä tiukasti suojeltaviksi.

”Jos sanotaan, että se (aavistushakkuut) on Luontopaneelin mietinnön seurausta, niin siinä haukutaan väärää puuta. Kun edunvalvontajärjestöt ovat ruvenneet julkisesti ennakoimaan, että kohta tulee aavistushakkuita, tällaiset puheet ovat omiaan masinoimaan aavistushakkuita. Sitä saa, mitä tilaa”, Kotiaho sanoo Audiomedian haastattelussa.

Kotiaho myöntää, että perheomistajuuteen perustuvassa metsänomistuksessa on tehty paljon oikeita asioita, mutta se ei riitä.

”Meillä ei ole tajuttu ongelmana sitä, mitä voimakkaasta metsien talouskäytöstä on meille syntynyt. Tiedeyhteisö on tämän tiennyt, mutta edunvalvontayhteisöt pyrkivät hämmentämään, onko tämä totta vai ei.”

Kotiaho ei syytä metsänomistajia luontokadosta, koska käytännöt ovat ”pitkälti neuvontakoneiston maanomistajalle syöttämiä”.

”En usko, että kenenkään tavoitteena on ollut heikentää luontoa. Mutta nyt etujärjestöt tahallaan jarruttavat parannuksia ja siten syventävät ongelmia”, hän toteaa.

Metsänomistajien syyllistävänä kokema metsäkeskustelu johtuu Kotiahon mielestä etujärjestöjen retoriikasta. Kun ne syyttävät syyllistämisestä, ne itse aiheuttavat maanomistajissa syyllistymistä.

”Tahtotilaa yhteisymmärryksen löytämiseen metsäkeskustelussa on olemassa. Sosiaalinen media on heikko alusta siihen, koska se kärkevöittää asioita niin nopeasti”, Kotiaho sanoo.

”Suojelu ei lopeta metsätaloutta”

Luontopaneelin raportin jälkeistä keskustelua Kotiaho pitää osin mustavalkoisena, koska kärkevimmissä kommenteissa maalattiin kuvaa metsäteollisuuden loppumisesta Suomessa suojelun seurauksena.

”Kun me asetamme joitakin prosentteja pinta-alasta suojeluun, ei se mitenkään voi kaataa Suomen metsäteollisuutta tai aiheuttaa hirvittäviä seurannaisvaikutuksia vientiteollisuudelle, taloudelle ja työllisyydelle. Jos näin olisi, olisimme ajaneet metsien talouskäytön ihan äärirajoille”, hän toteaa.

Yhtään uutta biotuotetehdasta ei Kotiahon mielestä Suomeen kuitenkaan enää mahdu.

Kommentit (5)

  1. Panu

    Ihan tuubaa tulee nyt professorin suusta. Luontopaneeli vastustaa biotuotteita henkeenja vereen eli kannattaa fossiilisia tuotteita.

  2. Niin on kuten ed. komentissa sanotaan. Aavistushakkuut oli sekin oikean suuntainen liike koska useimmat mo:en toteuttamista ls-toimista ei ole kelvannut besserwissereille. Lisäksi jos hakatut alueet uudistetaan pääosin viljelemällä , niin uudet entistä paremmin kasvavat metsät lisää hiilinielua.

    ”Muutaman%:n suojelua” ei ole ehdotetut 10+20 %:n suojelu. Muutaman %:n lisäsuojelu olisi ollutkin ja on hyvä asia ; esim. lehtolaikkujen suojelu E-Suomessa , paisterinteiden, jalopuumetsien, luhtaniittyjen ja muiden oikeasti uhanalaisten elinympäristöjen suojelun tehostaminen sopii hyvin.

  3. Jos arvon agitaattoriprof. pystyisi kertomaan, kenen maat suojellaan ja ketä hänen suojeluvaatimuksensa eivät koske, niin ne ketä asia ei koske varmaan lopettaisivat aavistelun. Onpa todellakin farisealaista. Hän niputtaa kommentissaan koko metsäsektorin yhdeksi monoliitiksi ”…ei se mitenkään voi kaataa Suomen metsäteollisuutta tai aiheuttaa hirvittäviä seurannaisvaikutuksia vientiteollisuudelle, taloudelle ja työllisyydelle.” Kysehän ei ole tästä, vaan yksittäisen metsänomistajan huolesta, miten juuri minun metsääni suojeluvaatimukset kohdentuvat? Taitaa elää keskuskomitea-aikaa professori…

  4. Kyllä suojelulla on ratkaiseva merkitys. Puun saanti vähenee, minkä vuoksi kuljetusmatkat kasvavat. Saattaa tulla kokonaisten teollisuuslaitosten sulkemisia.
    Myös maaseudun elinvoima heikkenee, kun työpaikkoja katoaa.

    Tietysti sitten ilmastomuutoksen torjunta kärsii, kun metsien kasvu pienenee.

    Täysin älyvapaa on ajatus ikääntyneiden kuusikoiden suojelusta. Keski-Euroopassa ja Ruotsissa on niin mittavat kirjanpainajatuhot, että pitäisi professorinkin ymmärtää se, minkä jokainen valveutunut metsänomistaja tietää. Nimittäin tuollaista tuholaista ei päästää omilla toimenpiteillä Suomeen.

    Suojelun lasku Suomen kansantaloudelle olisi järkyttävän suuri.

  5. Ottamatta kantaa oikeaan suojelutasoon niin kyllä syynä mahdollisiin aavistushakkuisiin ovat vaatimukset 30%:n suojelupinta-alasta ja puheet avohakkuiden kieltämisestä. Harva metsänomistaja on huolissaan metsäteollisuuden tilasta mutta oman metsäomaisuuden käyttömahdollisuus on paljon läheisempi asia.

Metsänomistus Metsänomistus