Ojitettujen soiden palauttaminen ennalleen ei ole yksiselitteisesti hyvä tai huono asia ilmaston lämpenemisen kannalta.

Ennallistamisella voi olla ilmastoa lämmittävä vaikutus. Toisaalta sillä, että ei ennallisteta mutta puusto vain jätetään kasvamaan, voi olla viilentävä vaikutus.

”Vaihtoehdot eivät ole joko-tai tässäkään asiassa”, totesi tutkija Paavo Ojanen Helsingin yliopistosta puhuessaan tänään Suoseuran järjestämässä Suopäivässä.

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi parhaita ennallistamiskohteita ovat rehevät alueet, joilta päästöt ovat suuria. Näitä ovat trooppiset suot sekä useimmat pelloiksi ojitetut suot.

Muuten ennallistamista ja sen keinoja on harkittava tapauskohtaisesti. Ojasen mukaan eri suotyypeille tarvitaan myös tarkempia laskelmia erilaisten käsittelyjen vaikutuksesta kaasutaseeseen.

Soiden ojituksen seurauksena turve hajoaa, mikä aiheuttaa hiilidioksidi- ja typpioksiduulipäästöjä. Kun ojat tukitaan, suo vettyy uudelleen ja turpeen häviäminen pysähtyy. Parhaimmillaan suolle alkaa kertyä uutta turvetta ja siitä tulee hiilidioksidin nielu. Toisaalta siitä tulee myös metaanin lähde. Metaani on niin ikään ilmaston lämpenemistä aiheuttava kaasu.

Hyvin kasvava suopuusto taas toimii tehokkaana hiilidioksidin nieluna. Puuston merkitys on iso, sillä yleensä maaperän päästöt ojitetulta suolta ovat melko pienet.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.