Myyräkannat runsastuivat Pohjois-Pohjanmaan eteläosissa ja Kainuussa huippulukemiin viime kesän aikana. Monin paikoin, etenkin Kainuussa, tavataan runsaasti sekä peltomyyriä että metsämyyriä.
Lounais-Suomessa, Päijänteen länsipuolelle asti, on tällä hetkellä kohtalaisen runsaasti myyriä. Valtalajina on metsämyyrä, mutta myös peltomyyriä esiintyy paikka paikoin. Kannan suuruuksissa on paljon alueellista vaihtelua. Aiempaan tapaan rannikkoseuduilla myyriä esiintyy vähemmän kuin sisämaassa.
Pohjois-Pohjanmaan pohjoisosissa ja Lapissa myyrät ovat runsastuneet kesän aikana, joskin alueellisesti vaihdellen. Selvintä nousu on ollut Ylä-Lapin tunturialueilla. Siellä vallitsee yhä säännöllinen syklisyys ja myyrähuippua odotellaan ensi vuodelle.
Sopuleista ei nykyaikana rohkene ennustaa, sillä ne ovat herkkiä talven sääoloille. Yksikin lämpökausi ja vesisade talvella voivat tuhota nousevan sopulikannan.
Eteläisen Suomen itäpuoliskossa, Keski-Suomen pohjoisosissa ja Etelä-Pohjanmaalla myyräkannat olivat viime syksynä runsaslukuisia. Valtaosassa aluetta myyrämäärät ovat romahtaneet kesän aikana. Etelä-Pohjanmaalla on yhä alueita, joilla kannat ovat odotuksista huolimatta pysyneet kohtalaisen suurina. Odotettavissa on, että kannat romahtavat näilläkin alueilla tulevan talven aikana.
Peltomyyrä aiheuttaa suurimmat tuhot
Kainuussa on tulevana talvena myyrien aiheuttamien taimituhojen ja -vaurioiden riski. Alueella on runsaasti sekä peltomyyriä, jotka aiheuttavat merkittävimmät taimituhot, että metsämyyriä.
Peltomyyrät syövät ja kaluavat kaikkien metsäpuiden taimien kuorta talvella hangen alla. Metsämyyrät puolestaan järsivät havupuiden latvaosia jopa usean metrin korkeudella.
Havupuiden taimien latvasilmujen tuhoutumisen seurauksena esiintyvää monilatvaisuutta voi hoitaa valitsemalla yksi haara tulevaksi päärangaksi. Muiden haarojen kärki katkaistaan. Muutamassa vuodessa vanhaa tuhoa ei enää huomaa.
Vaihtelu vähentynyt
Myyräkantojen vaihtelussa on yhä huomattavia alueellisia eroja. Entisten aikojen voimakas myyräkantojen vaihtelu ja laaja maantieteellinen synkronia ovat kuitenkin vain muisto. Säännöllistä kannanvaihtelua esiintyy edelleen joillain alueilla, mutta monilla alueilla kannanvaihtelut ovat vaikeasti ennustettavia ja myyrämäärät alueellisesti laikuittaisia.
Voimakkaiden vaihteluiden aikana maantieteellinen samanaikaisuus on laajaa ja eri myyrälajit saavuttavat huipun yhtaikaa. Myös romahdus on samanaikainen.
Vaimeita vaihteluita leimaa peltomyyrien vähäisyys. Metsämyyrien vaihtelu muuttuu monivuotisesta vuodenaikaiseksi – keväällä vähän mutta syksyisin jonkin verran.
Syklisyyden kannalta tärkeä lajiryhmä ovat peltomyyrä ja sen lähisukuiset lajit. Ne saavuttavat suuria tiheyksiä, mikä mahdollistaa myyriä syövien petojen runsastumisen, jolloin ne voivat romahduttaa myyräkannan. Jos peltomyyriä ei ole, petojen aiheuttama säätely ei ole riittävän voimakasta. Peltomyyrien pitkäaikainen vähyys voi liittyä talvien leudontumiseen ja alkutalvien sääolojen vaihtelevuuteen: lunta, vettä ja sitten pakkasta – kaikki jäätyy ja peltomyyrät joutuvat koloistaan mieron tielle.
Henttonen on emeritusprofessori ja Huitu Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori
Lue myös
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään